zzz333

Vientiongelmat johtuvat huonosta yritysjohdosta?

  • Vientiongelmat johtuvat huonosta yritysjohdosta?
  • Vientiongelmat johtuvat huonosta yritysjohdosta?
  • Vientiongelmat johtuvat huonosta yritysjohdosta?

Ehkei ketään kiinnosta nyt lukea, eikä puhua taloudesta, kun meillä on tämä tärkeä  Immoskohu edelleen käynnissä. Yritän kuitenkin, sillä ystäväni lähetti minulle mielenkiintoisen artikkelin vuodelta 2013,  jossa Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparannan mainitsee yllätysväitteensä, että Suomen kilpailukyky on yhä parhaimmalla tasollaan lähes 40 vuoteen.  Vientituotteiden kysynnän heikentyminen johtuu Haaparannan mielestä yritysjohdon virheistä ja surkeasta myyntiosaamisesta.

Nyt kesällä vuonna 2015 saamme samaan aikaan lukea kuinka suomalaisten suuryritysten ylimmän johdon palkkiot olivat varsinkin vuonna 2014 kasvaneet paljon nopeammin kuin keskivertopalkansaajien. Kasvua on  suurten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajilla 8,3 prosenttia, kun palkansaajien ansiot kasvoivat vain 1,5 prosenttia.

Vuosi sitten kesäkuussa Helsingin Sanomat julkisti,  "Johtajien ansiot  nousivat uuteen ennätykseen, isojen pörssiyhtiöiden johtajat saivat viime vuonna eniten palkkaa ja bonuksia yhdeksään vuoteen."  Palkat kasvoivat seitsemän prosenttia vunna 2013.  Isojen pörssiyritysten toimitusjohtajat ansaitsivat silloin peruspalkkaa ja rahabonuksia keskimäärin 951 000 euroa, joka on noin 63 000 euroa edellisvuotta enemmän.

Tuskin  kukaan tavallinen ihmineni voi olla yksin niin pätevä ja erinomainen, kuin mitä tuon tason palkat edellyttäisivät. 

Nyt täytyy vetää mukaan juttuun tuo Professori Pertti Haaparannan väite, että nykyinen taloutemme alamäki johtuukin toimitusjohtajien puutteellisista kyvyistä. Mistä syystä sitten heidän palkkansa kohoavat automaattisesti heikoista tuloksista huolimatta. Siinä kysymys.

Suomessa opittiin vasta 2000-luvulla hyödyntämään tuotteiden valmistuksessa laajasti muista maista halvemmalla tuotettuja osia ja  raaka-aineita . Suomen ero Saksaan ja Ruotsiin on huomattava. "Suomalaiset yritysjohtajat olivat hitaita ymmärtämään nämä mahdollisuudet. Siinä kului aikaa ja menetettiin sitä rahaa, jota olisi voinut käyttää uusien tuotteiden kehittelyyn ja uuden tuotannon luomiseen kotimaassa, Haaparanta sanoo."

Teollisuus ja työnantajat ovat todistelleet viime aikoina monin sanoin Suomen  kilpailukyvyn heikentymistä. Onkohan kenellekään tullut mieleen, että ehkä olisi myös peiliin katsomisen paikka. Ajat ovat ankeat ja työttömyys, myös akateemisilla aloilla,  alkaa olla jo kestämätöntä. Entä toimitusjohtajien solidaarisuus, missä se majailee? Saammeko taas ensi kesänä lukea kuinka palkkakehitys on toimareilla noussut uuteen ennätykseen. 

Brittiläinen Atkinson ja ranskalainen Thomas Piketty ovat tehneet yhteistyötä tuloeroja käsittelevän tietoaineiston kokoamisessa. Pikettyn mukaan pääomien tuotot kasvavat nopeammin kuin kansantalous kokonaisuutena.  Se on huolestuttava kehitys, vaikka Suomea ei voikaan verrata Yhdysvaltoihin tai Britaniaan.  Herätys pitäsi kuitenkin tapahtua sitä ennen, -  siis mikä herätys? Yhteiskuntarauhan ja suomalaisen sosiaaliturvan mureneminen uhkaa, jos kaikki eivät nyt osallistu yhteisiin talkoisiin koko Suomen hyväksi.

Lopuksi haluan tuoda julki tämän hienon ja  viisaan ajatuksen, minkä  Jermu Laine kirjoitti Kanavassa 4/2015 otsikolla " Muuttuuko ihminen" :

"Olemme todella havahtumassa, että pullosta on karkaamassa Nietzschen  Viimeinen ihminen. Tunnistamme ihmisten keskinäisen kunnioituksen haurastumisen, kasvavan välinpitämättömyyden oikeasta ja väärästä, informaatiovallankumouksen  tuoman uudenlaisen vallantunnon - jonkinlaisen hyperdemokratian - ja väkivallan käytön normalisoitumisen yksilöiden ja kansanryhmien kesken. Tyytymättömyys, ponnistelut edistykseen, eivät ole johtaneet jalompaan ihmiseen. Tunnustuksen perääminen on muuttumassa egoismiksi. Historian luova uudistusvoima onkin muuntumassa kehitystä lamauttavaksi aggressioksi."

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Vielä painottaisin hallituksien ja erityisesti hallituksien puheenjohtajien vastuuta ja osaamista. Hallituksien jäsenten roolit tulisi olla selkeät mm. sen suhteen, kuka (ketkä) seuraa liiketoimintaympäristöön liittyviä muutostekijöitä. Tulospalkkioiden perustana tulisi olla pidempi aikaväli mihin liittyy useammasta suhdannesyklistä selviäminen sekä markkinointi - ja tuotekehitysstrategiassa (ja toteutuksessa)onnistuminen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hallituksen jäsenten valinta onkin yksi tärkeimpiä toimia ja naiskiintiöitä en myöskään kannata, jos se perustuu vain yksinomaan velvollisuuteen tasa-arvon vuoksi. Tärkeintä on ehdottomasti kaikkien pätevyys.

Pörssiyhtiöiden toimarien oleminen toistensa hallituksissa on myös minusta huono asia. Hyvät veljet eivät saisi keskenään päättää toistensa palkoista tai muista eduista.

Tulospalkkauksesta olen myös samaa mieltä kanssasi. Se johtaa vain lyhytnäköiseen voitontavoitteluun, joista aikaisemmilta vuosilta on tarpeeksi huonoja esimerkkejä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Kateus on suomalaisten kansantauti" näinhän sitä helposti yritetään sivuuttaa koko ongelma, josta voitaisiin myös puhua ilman tätä epämieluisaa leimaa kateudesta. Kohtuus kaikessa, siitähän tässä vain on kyse? Aihekin on melkoisen nuori, kun optiot ja bonukset rantautuivat suomeen 90 - luvulla Nokian myötä amerikkalaisista mallia ottaen.. Nyt jo sielläkin tunnustetaan, että metsään meni. Toki on oikein, että vastuullisimmista ja vaativimmista töistä maksetaan enemmän, sitä tuskin kukaan kieltää, mutta yli 20 - kertaiset palkkiot alkavat jo koetella työväestön työmoraalia ja oikeustajua.

Sanotaan myös, että mitä se keneellekään kuuluu, mitä ja kenelle omistaja maksaa suuriakin palkkojaan. No, joo. Siitäkin voidaan todeta, että valtioyhtiöiden ollessa kyseessä, niin se koskee kaikkia veronmaksajia. Pörssiyhtiöiissä taas noudatetaan vain omistajien enemmistön tahtoa palkkapolitiikassa, ja siellä isot omistajat mm. Suomen suurimmat eläkeyhtiöt sanelevat millaisia palkkoja ja etuisuuksia maksetaan ja heillä kaikilla hyvillä veljillä on yhteiset tavoitteet....palkat nousevat joka vuosi enemmän kuin on kohtuullista.

Mitä tekee vastaan haroitteleva piensijoittaja? Huutaa tuuleen yhtiökokouksissa ja toki vastalauseet kirjoitetaan pöytäkirjaan, mutta se on sitten siinä. Enemmistö päättää, niinhän se menee kun rahasta puhutaan, kun se raha on vielä hyvien veljien takana., joiiden sana painaa enemmän kuin suurenkin piensijoittajajoukon mielipide.

Usein verrataan palkkoja myös ralli- tai jääkiekkopelaajien miljoonatuloihin, mutta ei heitä voi verrata suuriin surminkaan yritysjohtajiin, toimitusjohtajista ei edes voi sanoa kuka on "voittaja-ainesta" ja kuka ei ole. Tulokset eivät edes useimmiten vaikuta palkkoihin mitään ja jos on bonuksiin jotakin vaikuttamassa, niin ainahan voidaan panna kansaa pihalle .... Näinhän tämä markkinatalous toimii pahimmillaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Miten yritysjohdon tasoa voitaisiin parantaa?

Hankkimalla maailmalta pätevempää johtoa,
kuten urheilujoukkue hankkii kärkipelaajia ja valmentajia.

Se merkitsee myös johdon palkkakustannusten kasvattamista.
Miten käy siinä tapauksessa yhteiskuntasopimuksen,
jolla pyritään pienentämään palkkakustannuksia?

Tämä on vaikeasti ratkaistavissa oleva pulma.

Jos haluamme pätevän johdon avulla parantaa kilpailukykyä, se merkitsee johtamiskustannusten kasvattamista. Se merkitsee varmaan myös uusia investointeja ja niistä aiheutuvia kustannuksia.

Työntekijöitä, siis kansalaisia, emme voi vaihtaa parempiin, joten tällä rintamalla palkkakustannusten alentaminen on ainut tie.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tähän asti ovat suomalaiset yritysjohtajat ja etunenässä heidän palkkojaan aina ylöspäin konsultoiva yritys Kopran johdolla, joka onkin sivumennen sanoen kaikkien suuryritysten lempikonsultti, niin selitys on ollut aina sama.. "Jos Suomi ei seuraa muun maailman johdon palkkakehitystä, niin kaikki suomalaiset johtajat häipyvät ulkomaille muille maille vierahille:)

Nokian Ollilla ja Nalle ovat kai niitä harvoja, jotka ovat myös muualle maailmalle kelvanneet. Viimeksi eilen oli kirjoitus Hesarissa, kuinka Nokian ylin johto on täytetty ulkomaalaisilla, muistaakseni pääjohtajan lisäksi 12 muuta kärkipaikkaa vievät muut kuin suomalaiset. Suomen ja Ruotsin yhteisyrityksissä käy sama juttu, suomalaiset insinöörit ovat huippuja tekemään omia töitään, mutta arvostus on vähän sitä sun tätä, kun palkoista puhutaan.

On vielä hyvin muistissa muutaman Suomen valtion omistaman suuryrityksen toimitusjohtaja, jota yhtiön ylimmissä piireissä pidettiin niin heikkona, ettei firma pysy enää kauaa pystyssä, jos toimarit saavat jatkaa edelleen huonoja ostojaan ulkomailta ym. Loppupeleissä hekin veivät mukanaan isot erorahat ja tavallinen kansa ihmettelee näitä herrojen touhuja.

Omistajuus tuo tietysti valtaa päättää yhtiöiden asioista. Suomessa tätä omistajavaltaa on paljon institutionaalisilla sijoittajilla kuten työeläkeyhtiöillä ja Suomen valtiolla. Lisäksi valtaa yhtiöissä käyttävät Björn Wahlroosin tapaiset vauraat yksityiset sijoittajat.

Näissä kuvioissa piensijoittajien ääni ei tule koskaan kuulumaan, ja johtoporras saa edelleen määrittää omat palkkansa täysin itsenäisesti ja vedota viimeisenä keinonaan vielä suuren maailman palkkatasoon ja se on sitten siinä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tämän olisin kirjannut ja heti blogini alkuun, mutta ostin tämän vanhan Suomen Kuvalehden vuodelta 1962 vasta tänään. Aihe on sama, eli Suomen Pankin pääjohtajan Klaus Waris ripitti kovin sanoin suomalaisia päättäjiä ja teollisuusmiehiä kulttuuri-poliittisilla neuvottelupäivillä.

"Waris totesi, että teollisuutemme on maailman teollisuuden apinoimista. Tuotantomenetelmät on yleensä omaksuttu muualta ja varsin usein vanhentuneina. Konepajateollisuus ei saanut Warikselta suurtakaan tunnustusta. Se muistuttaa lähinnä sekatavarakauppoja: samanlaisia tavaroita kaikkialla. Jokainen matkii toistaan ja kaikki matkivat ulkomaisia yrityksiä. Tällainen toiminta ei ansaitse yritteliäisyyden nimeä. Se on Wariksen mukaan nojatuolista ampumista."

Pääkirjoitus suosittelee myös porkkanoita: "Eduskunnan annettava varoja kansallisesti tärkeiksi arvioitujen tutkimus- ja kehitysohjelmien rahoittamiseen. Budjettipolitiikalla olisi edistettävä taloudellisen pohjamme voimakasta kehittämistä: nyt nämä varat kuuluvat olevien olojen pönkittämiseen.
Yhteisöjen verotusperusteita olisi muutettava yksityisen osakkeenomistajan hyväksi.

Entä keppi? Kilpailua on lisättävä. Sillä tavalla pakotetaan teollisuus ottamaan rohkeita askeleita eteenpäin. Teollisuuspolitiikkamme on arvioitava perusteellisesti uudelleen, sanoo Waris. Muuten kehitys hidastuu kohtalokkaasti.""

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset