zzz333

Kumpi on ensin, moraali vai vapaus? "Sanan vallassa, vihan voimalla"

  • Kumpi on ensin, moraali vai vapaus? "Sanan vallassa, vihan voimalla"
  • Kumpi on ensin, moraali vai vapaus? "Sanan vallassa, vihan voimalla"

Sosiologian dosentti Jari Ehrnrootin kirja: "Toivon tarkoitus", vuodelta 2015.

Hän on kulkenut pitkän matkan  sen jälkeen,  kun hän vuonna 1992  julkaisi kohua herättäneen väitöskirjansa "Sanan vallassa, vihan voimalla", jossa hän kuvaa vuosisadan alun työväenaatetta.  Kirjoittajan mukaan Suomen konsensus-historiankirjoitus on tulkinnut varhaista työväenliikettä virheellisesti nähdessään siinä nykyisen kaltaista maltillista sosiaalidemokratiaa.  

Agitaatiokursseja pidettiin 1907-1913 ja opettajina olivat työväenliikkeen johtohahmot kuten Otto-Ville Kuusinen ja Edvard Gylling.  Kun puolueen virallinen oppi teki sosialismista ankaran järkiperäistä tiedettä, agitaattorit vetosivat kuulijoiden luokkavihaan, uskonnollisiin tunteisiin ja yhteiskunnallisiin oikeudenmukaisuudentajuun.

"Väkevästi kapitalismin vääryyttä kuvannut ja paikoin uskonnollista sanastoa lainannut palopuhe saavutti kuulijat teoriaa paremmin, kertoo HS:n silloinen avustaja yleisen oikeustieteen assistentti Raimo Siltala, vuonna 1993.

Työväenyhdistysten julkaisut , mm. Tampereen kone-ja metallityöläisten lehti Nokinenä, kirjoittivat, että nyt "murrettujen, murhattujen veri huutaa" ja jo "jähmettyy sortajan sydän, kylmenee riistäjän käsi".  "Teoreettisesta vaikeaselkoisuudestaan huolimatta se onnistuu tavoitteissaan ja osoittaa puolueen järkiperäisen sosialismin ja agitaation välisen ristiriidan". kirjoittaa Siltala arvostelussaan JE:n väitöskirjasta. 

(Joskus nykypäivänäkin tuntuu, että onko nykyinen vihapuhe ja vastakkainasettelu saanut voimansa viime vuosisadan alusta?)

Tämä viimeinen kirja "Toivon tarkoitus" on uskonnollis-sävytteinen kirja pyrkimyksestä hyvään, joka nyt on hänen mielestään kulttuuristamme kadonnut, niin yhteinen arvopäämärä  kuin myös  pyrkimys hyvään, kertoo  Ehrnrooth...." Sen on korvannut itsekäs, ja vain omaa hyvinvointiaan tavoitteleva kulttuuri.  Kaupallisuus, egoismi ja aina vain enemmän materiaalisista hyvää tavoitteleva ihminen, jonka henkinen tila on taantunut viettikeskeiseen alkukantaisuuteen.   Älkää kysykö, mitä voitte saada vaan mitä voitte antaa, ja löydätte vastauksen."

Ehrnrooth kaipaa selvää ja ehdotonta yhteisöllisyyden tasolla määräytyvää arvopäämäärää. Ihmisten suurempi vastuu omasta elämästään kaikilla tasoilla, niin kuntoillen,  kuin hengellisilläkin asioilla, takaa hänen mielestään myöskin kehityksen ja moraalisen elämän.  Suurimpana syyllisenä moraalinkatoon hän pitää 1960-luvulla syntynyttä yksilöllisen elämän ja vapautumisen aatetta.  Ihmiset haluavat vain hyvinvointia eivätkä sitä saadessaan voi hyvin. 

Ehrnrooth kirjoittaa myös, että natsit romahduttivat aikanaan jo uskon ihmisyyteen ja kulttuuri menetti toivonsa.  Ihmisten sokea usko ja tottelevaisuus "yhteiseen hyvään päämäärään" musersi ihmisten moraalisen kasvun kehityksen.

Albert Einsteinin kerrotaan pitäneen tärkeimpänä kysymyksenä sitä, onko maailmankaikkeus luonteeltaan hyvä. Toisia taas askarruttaa sitäkin enemmän, onko ihminen luonteeltaan hyvä. Pohjimmiltaan ne ehkä ovat sama kysymys. 

Minusta yksi hienoimpia kohtia kirjassa on,  kun hän puhuu elämän tarkoituksesta, sivulla 32:  

"Joten miksi ihmeessä ihmiset kyselevät elämänsä tarkoitusta? Sehän on koko ajan silmiemme edessä. Täytyy vain hyväksyä osansa ja ryhtyä toimeen. Pysyäkseni paradigmaattisessa esimerkissäni: kasvata lapsista-omista ja muiden - parempia ihmisiä kuin itse olet, niin silloin olet jo varmasti tehnyt oman osasi ja voit kuolla rauhassa ja hyvillä mielin. Tehtävä hoidettu ja kulttuurievoluutio menee oikeaan suuntaan".

Oikeastaan tähän kappaleeseen jo voi lopettaa, vaikka kirjassa oli paljon hienoja ajatuksia, mutta en voine niitä kaikkia tänne kirjoittaa.  Mutta yksi vielä:

" Blogit, Facebook ja muut sosiaalisen median foorumit toimivat itsen esittämisen periaatteella. Siitä mitä minä kerron itsestäni, tulee totuus minusta.... Sosiaalisessa mediassa kasvot irtoavat kasvoista eivätkä kaverit voi kontroloida, mikä on sepitettyä ja tyyliteltyä ja mikä ei.  Lopputuloksena on loputon arkisto kiiltokuvia tai rosoveistoksia, joiden totuudellisuutta voivat punnita vain lähimmät ystävät. Ja vähitellen syntyy sanaton sopimus stilisoidun imagon hyväksyttävyydestä, koska kaikkihan tekevät niin. Uusi sovinnaisen moraalin pelisääntö on syntynyt".

Tuntuuko todelta?  Täällä blogeissa ei  minusta tunnu siltä, mutta facebook onkin sitten jo toinen juttu.  Tuhansia kavereita pitää jotenkin viihdyttää ja antaa hyvä ja oikeamielinen kuva itsestään - lienee aika totta?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Vaihdoin juuri äsken tuon vanhan Suomen Kuvalehden kannen kuvan vähän selvempään otokseen.

Samalla vielä pieni lisäys Ehrnroothin filosofiseen uskoon. Hänen mielestään moraalinen kasvu edellyttää aina henkilökohtaista pohdintaa ja halua vaalia arvojen maailmaa. On itse päätettävä, ovatko tarjotut arvot oikeita ja miksi ne sitä ovat. On kaunista utopiaa ajatella, että kaikki ihmisyhteisön jäsenet löytäisivät moraalisen hyvän elämän tai edes haluavat sitä yrittää.

"En näe kuitenkaan muuta tietä". Ehrnrooth toteaa, että liikkeelle paneva uskomisen voima ei perustu tietoon vaan tietämättömyyteen... "Ihmisen osan hyväksyminen alkaa siitä, kun ihminen ymmärtää elämänsä tehtäväksi, jolla on selkeä tarkoitus: ihmisyyden parantaminen - juuri nyt ja jokaisena hetkenä. Vietkö sitä oikeaan suuntaan vai mellastatko pellossa kuin eläin".

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Uskossaan vahvat voivat olla gurumaisessa auktoriteettiasemassaankin kohtalokkaallakin tavalla realismissaan heikkoja.

Uskon/ideologian ja maallisen tiedon välillä tasapainottelevan hallintoasiain insnöörin on ehkä pakkokin yrittää olla kieli keskellä suuta, ettei taas tulisi lapsuslipsauttaneeksi/möläyttäneeksi jotain hyväntahtoista sammakkoa, jota joutuu ehkä myöhemmin katumaan. Muistamme pääministerimme syksyisen lupauksen antaa kotinsa siirtolaisten käyttöön - nyt ökymökki on kai jo myyty, mikä voi ollakin tehokkain tapa saada kiusallinen asia unohtumaan vaalikarjalta ennen seuraavia paimenen vaaleja.

Ja miten esimerkiksi korkea teologinen oppiarvo ja yhden tunnustuksellisen uskonsuunnan järjestöjohtajuus edes oto-historioitisijan ilmeisen rajoitetulla koulutuksella terästettynä antaisi maallistuneita ja uskonnottomia paremmat valmiudet arvioida yleispolitiikkaa tai vaikkapa uskonsotaan provosoitumisen riskejä suunnattaessa 'vääräuskoisten' uskonsymbolien alla tukitoimintaa muunuskoisille, joiden käännyttämistä suhteellisen yleisesti pidetään äärimmäisen tuomittavana rikoksena?

Uskossahorjuminenkin voi heijastella sitä ymmärrettävää hämmennystä, jonka viimeisen vajaan vuoden aikana nähty tilanteenkehitys ja joidenkin mielestä hyvinkin yllättävät käänteet ovat saaneet aikaan paitsi kansalaisten ja ei-kansalaisten mielissä, myös päättäjiemme silmiäänavaillevassa visioshokissa taloudellisen taantuman jatkuessa edelleen työvoimapulan ehkä helpottuessakin.

Lisäksi joillakuilla hallituksen kanssa yhteistyössä toimivilla tahoilla voivat omissa laskelmissaan esimerkiksi odotettavissa olevat lähtökohtaiset kotouttamis/kotoutumisluvut olla perusteiltaan jotenkin uskonvaraisesti epärealistisesti koostuvina erilaiset kuin muilla. Siis jos vaikkapa kristillishenkistä ja juristiavusteista kotoutustoimintaa suunnitellaan kohdennettavaksi myös niihin kymmeniin tuhansiin, joiden ei tarkan viranomaisselvitystyön jälkeen ole katsottu olevan oikeutettuja turvapaikkaan ja lailliseen oleskeluun Suomessa, tuhlataan kaiketi niukkoja resursseja laillisesti maahanjäävien kotoutuksesta.
- Tällainen on omiaan aiheuttamaan yleisessä keskustelussa laitailmiöitä ja loiskiehuntaa, ks. tarkemmin kommentti Ajatuspaja e2:n Jussi Westisen blogissa http://jussiwestinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2154...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos mielenkiintoisesta linkistäsi Veikko. En ollut blogia aikaisemmin huomannut, kun nämäkin Puheenvuoron blogit vaihtuvat etusivulta aina niin nopeasti. Kommenttisi siihen oli hyvä - peukutuksen arvoinen, niin kuin tuo yllä olevakin.

Kieli keskellä suuta yritän olla minäkin kun ylipäätään kirjoitan jotain uskonnollista aihetta sivuavaa tekstiä. Aina sitä pelkää jotenkin loukkaavansa ihmisten herkkää sielua, kun näin itse agnostikkona olisi valmis repostelemaan kaikkea mahdollista tekstiä ihan vapaasti.

Kanava-lehdessä tämän kirjan "Toivon tarkoitus" arvostelija Jouni-Matti Kuukkanen (filosofian yliopistotutkija) katsoo Ehrnrootin valitseman aiheen olevan tärkeä pohdittavaksi ja toivoo itsekin, että keskustelu jatkuisi, myöskin kirjan kirjoittajan toimesta.

Kuukkasen mielestä "kirja alkaa pohdiskelevana, mutta etenee kristillisen paatoksellisuuden ja jopa mystisyyden suuntaan. Se ei käännytä kuin jo kääntyneitä".

Siitä minäkin olen samaa mieltä, mutta en uskaltanut tuoda sitä julki. Yhdessä vaiheessa kirjaa olin jo panemassa sen sivuun, mutta kuitenkin siinä on paljon hienoja ajatuksia, joita jokaisen kannattaisi pohtia hiljaa tykönään.

Itsehän olen myös sitä mieltä, että maailma ilman uskontoja olisi paljon parempi ja vähemmän riitaisa, keskenään sotiva raakalaisjoukko - kuten se tänään näyttää taas olevan joillakin suunnilla.

Veikko: "Siis jos vaikkapa kristillishenkistä ja juristiavusteista kotoutustoimintaa suunnitellaan kohdennettavaksi myös niihin kymmeniin tuhansiin, joiden ei tarkan viranomaisselvitystyön jälkeen ole katsottu olevan oikeutettuja turvapaikkaan ja lailliseen oleskeluun Suomessa, tuhlataan kaiketi niukkoja resursseja laillisesti maahanjäävien kotoutuksesta."

Juuri näin, olen täysin samaa mieltä. Sydäntäni kylmää, kun näen tai luen näistä oikeasti köyhistä lapsiperheistä, jotka mudan keskellä pakolaisleireissä yrittävät jotenkin elää ja hoivata vauvojaan... Miten ei maailma näe, kuinka ja missä järjestyksessä sen suurimman hädän pitäisi ensin hoitaa. Resurssit loppuvat jo näihin yksin tuleviin aikuisiin miehiin...näin pelkään.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Aivan. Ja osa näistä nyt erityiskohteluna ehkä varaturvapaikan saavista kyynärpäätaktiikallaan aidosti turvaa tarvitsevia pakolaisveneestä syrjäyttäneiden 'uhreista' on myös kristittyjä kuten jesidit, mikä näyttää paradoksaalisen vähän huolestuttavan johtavia kristittyjä kolmannen posken kääntäjiä ja riisto/uhrisymbioosiaddiktiossaan sadomaskistisesti oireilijoita, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215295-a...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #4

Taas pitää vain todeta sinulle Veikko, että juuri näin.

Tähän voi sanoa Ehrnroothia lainaten, että arvot eivät silloin päättäjillä ole ihan kohdallaan, jos auttaminen ja pyrkimys hyvään ei kohdistu kaikkein haavoittuvimpiin ihmisiin.... Juuri niihin, jotka "omiensakin" joukossa ovat nyt ne kaikkein kärsinein osapuoli, silloin tehdään vääryyttä ihmisyyttä kohtaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Vielä vähän siitä mitä Jari Ehrnrooth kirjoittaa lapsista ja heidän nykyisestä maailmastaan, joka on lähes täysin älytekniikan kyllästämää. Se on maailma, jossa he saavat valmiina suuren osan siitä merkitystodellisuudesta, jonka he aikaisemmin loivat itse.

"Ihmisistä on tullut yhä enemmän koneiden antamien kuvioiden noudattajia, suorittajia ja tavallaan jopa orjia... Kun lapset kasvavat aikuisiksi maailmassa, joka antaa mielikuvat valmiina, he eivät toivo mitään, he vain kuluttavat toivekuvia. Leikissä maailma luodaan ja rakennetaan leikkijöiden mielikuvituksesta ja siihen osallistutaan aktiivisesti ja konkreettisesti kaikin aistein".

Tämä on mielestäni varsin viisas huomio ja pitääkin heti kysyä, Ehrnroothin tavoin, että onko peliruudun ääressä heidän mielikuvituksen vapautensa yhtä aitoa kuin auringonpaiste solariumissa?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset