zzz333

Ehkäpä velkaa kiitoksenkin", Suomen Kuvalehti 1956

  • Suomen Kuvalehti 1956
    Suomen Kuvalehti 1956
  • Suomen Pankin edustalta tänään kuvattu...
    Suomen Pankin edustalta tänään kuvattu...

Hymyilytti taas tätä vanhaa  lehteä lukiessani.  Kuinka vähän me ihmiset olemmekaan muuttuneet kuudessakymmenessä vuodessa.  Tämä sama kirjoitus olisi voinut olla tänäänkin missä vain suomalaisessa lehdessä.  Mikään ei ole hyvin: hallitus töppäilee, oppositio äksyilee  Ja vaikka elämme vauraassa,  demokraatisessa hyvinvointivaltiossa joita maailmassa on tänäänkin melkoisen  harvassa, niin mikään ei riitä.    Mutta meille valitus ja hampaidenkiristys on aina ollut ja on arkipäivää nähtävästi edelleenkin:)

 

"Kiittämättömyys on maailman palkka. Se näkyy olevan myös isänmaan palkka sen jälkeen kun se on kohottanut olosuhteisiin, joissa ei pitäisi kaiken järjen nimessä olla paljonkaan moittimista. Mutta me vain napisemme, arvostelemme, vaadimme ja esitelmöimme.  Kun kuuntelee puhetta seuropissa, saa sen käsityksen, että me elämme nykyään samoissa olosuhteissa kuin vuosisadan vaihteessa.

Kaikki on vinossa, kaikki on kallellaan, kaikki on juuri päinvastoin kuin pitäisi olla. Ja kuitenkin meillä on kaikilla ruokaa pöydässämme. Me olemme hyvin vaatetettuja. Huviloita rakennetaan kiihtyvässä tahdissa. Autoja tuodaan maahan tuhansittain. Kaikenlaista tavaraa on hyllyt täynnä. Huvielämä kukoistaa. Ulkomaanmatkoja tehdään yhä enemmän. Siitä huolimatta me puhumme mollissa.  Missä kaksi ihmistä toisensa tapaa, on mieluisin keskustelunaihe ns. tilanne. Ja tilanne on huono. On verot, on rahanarvot, on vienti ja tuonti, on  kaikki kansantaloudellinen viisaus, joka tekee kuperkeikkaa joka kadunkulmassa.

Me elämme kuitenkin . Maa lykkää viljaa, metsät tuottavat puuta, koneet pyörivät. Ellei tuo kaikki marina ole ja ärhentely ole kiittämättömyyttä, on se ainakin tyhmyyttä.  Meille tavallisille kansalaisille riittää se, että teemme oman työmme. Toiset hoitavat sitten meidänkin asiamme, ehkä ei aina juuri niin kuin minä ja sinä haluaisimme, mutta hoitavat kuitenkin.  On syytä nostaa hattua Suomi -neidolle ja kiittää häntä uudestaan ja onnellisesta kesästä." 

Suomen Kuvalehden pääkirjoitus kesäkuussa 1956.  (Päätoimittaja Ensio Rislakki.) 

 

Tänään Snellmannin päivänä myöskin pieni ohje meille suomalaisille kirjasta "AATTEITA" vuodelta 1858:

"Kokonaista kansaa ei voi vastoin sen tahtoa ajaa varauteen ja sivistykseen. Ihmisen luonnosta häviämätön ominaisuus on, että hän ainoastaan itse saatuansa valita tuntee itsensä onnelliseksi. Itse tämä vapaus on ihmisen suurin onni. Korkeampi varustus , korkeampi sivistys saavatkin  ainoastaan siten onnellisuuden - keinoina arvonsa, että ne laajentavat vapaan valinnan ja vapaan toiminnan piirin; niinkuin taas tämä vapaus aikaansaa varautta ja sivistystä, syystä että nämä suovat sille tyydytystä. Missä nyt hallituksen toimet eivät kohtaa edessään tämmöistä vapaata toimihalua, siinä niiden on mahdoton täyttää tarkoitustansa, lähteköötpä vaikka kiitettävimmistäkin aikeista".   

Lisäsin vielä joukkoon Snellmannin  muistokiven kuvan, jonka ystäväni tänään minulle lähetti. Olisikohan tämän arvostetun miehen muistokiven aika jo saada pieni kunnostus, tämän kaiken hyvinvoinnin keskellä?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Valittaminen pitää vaihtaa vähän käytettyyn rakentavaan kritiikkiin!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Ari kommentistasi, joka vastaa täysin omiakin ajatuksiani, vaikka en niitä itsekään ole muistanut tarpeeksi käyttää. On niin helppo aina vain kritisoida opposition lailla, vaikka meillä olisi oikeasti niin paljon myöskin kiitettävää...

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Rakentavassa kritiikissä päätyy nakkelemaan korsia kamelin selkään sen sijaan, että pohtisi tarvitseeko korsia tai kameliakaan sen kummemmin ja siten välttyisi korsille ja kameleille tyypillisiltä ongelmilta.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

" Olisikohan tämän arvostetun miehen [Snellman] muistokiven aika jo saada pieni kunnostus"

Ei missään nimessä - niihin kiviin ei kosketa!

Luulisi Kaija Kelhun tietävän, että nuo 'haavat' ovat ryssän tekemiä, Helsingin pommituksissa syntyneitä.

Muistuttamassa meitä (ylempää Snellmannia lainaten) siitä, "että hän ainoastaan itse saatuansa valita tuntee itsensä onnelliseksi. Itse tämä vapaus on ihmisen suurin onni".

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ihanko totta, - nyt kyllä suuresti häpeän tietämättömyyttäni. Olisi pitänyt tietää, koska olen kuitenkin sotahistoriaa aika paljon lukenut ja luen edelleenkin kaiken mikä eteen tulee. Kiitos sinulle Juha tiedosta. Käynkin ensitilassa katsomassa nuo haavat ja pyytämässä anteeksi tyhmiä puheitani.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Eipä mitään.

Kun sinne menet, niin käännä pääsi ympäri ja kiinnitä huomiosi myös Snellmanninkadun toisella puolella olevan Säätytalon fasadin yläreunan veistosryhmään, jonka tekijä on sama kuin Snellmanninkin patsaalla eli Emil Wikström. (Joka muuten oli Kari Suomalaisen isä). Veistosryhmän nimi on "Suomen kansan kehitys taistelun ja työn kautta ensimmäisille valtiopäivillensä saakka 1809".

Sehän valmistui salaa rakennustelineiden takana eikä julkistamistakaan juuri rummutettu, kun (1903) elettiin sortovuosia ja pelättiin Bobrikovin reaktiota näin isänmaallisen teoksen suhteen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #5

Kiitos Juha, sen kierroksen tulen tekemään täysin ohjeittesi mukaan.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kun lukee noita aikoja entisiä, niin ei voi kuin ihailla meidän äitiemme ja isiemme ponistuksia sodan jälkeenkin vielä pitkään. Luin vuoden 1948 Kuvalehdestä mielipidekirjoituksen nuorelta maatalon emännältä, joka kertoi tekevänsä vähintään 16 tunnin työpäiviä joka ikinen päivä. Se sisältää lehmien lypsämistä, kirnuamista, pyykinpesua, veden kantamista kaivosta, niin lehmille kuin itsellekin. Nykypäivän ihmiselle täysin vierasta ja erilaista elämää, jota olisi vaikea edes kuvitella nyt elävänsä.

"Se on ainaista paikallaan polkemista ja ponnistelua, joka ei vie mihinkään eteenpäin elämässä. Se ei kehitä minua, enkä saa edes sitä lohdutusta, että se joskus loppuisi. Kun iltaisin raskaan päivän päätteeksi olen lypsämyt lehmät, juottanut vasikat ja valmistanut navetan yötä varten, siiryn keittiiöön ja teen ne pakolliset työt ja sen jälkeen olen niin väsynyt, etä olen melkein tiedoton... Kesällä on vielä pakolliset puutarhatyöt myöhään illalla suoritettava, joten kesää melkein pelkään.

Olen toisinaan niin uupunut väsymyksestä, että vapisten horjun sänkyyn ihmetellen, että nuori ihminen saattaa väsyä näin. Selkää särkee usein niin ettei voi nukkua, johtuneeko se siitä, että joudun kantamaan kaiken veden navettaankin kahdella sangolla. Ihailen henkisesti kehittyneitä ihmisiä suuresti. Mutta miten minulla olisi tilaisuutta , voimia, aikaa ja rahaa itseni kehittämiseen, kun elämä tuntuu loppuvan ainaiseen raatamiseen.

Kaipaan koulua ja tietoa, kaikkia menetettyjä mahdollisuuksia. En ole katkera, sillä tiedän olevan myös tuhansia muita naisia maaseudulla, jotka elävät samoin ilman yhtäkään vapaapäivää , ilman lomia ja omia harrastuksia tai tilaisuutta henkiseen kehittämiseensä. Toivoisin, että joku tekisi jotain meidän hyväksemme, eikä vain ajattelisi että pitäisi tehdä...""

Olisiko tässä jotain miettimisen aihetta aika monelle ihmisille, joka valittaa omia vaikeuksiaan jatkuvalla marinalla? Suhteellisuudentaju on myös aika hyvä arvo meille jokaiselle.

Juuso Hämäläinen

Ihminen eikä maailma ole miksikään oleellisesti muuttunut tuhansiin vuosiin. Luin joskus kirjeitä, joita tehty Egyptissä faaraoiden aikaan ja Roomassa ennen ajanlaskun alkua. Ihmisten ajatukset pyörivät samoja ratoja kuin nytkin.

Eräs hauskimmista kirjeistä oli viesti roomalaiselta, joka oli muuttamassa kesäksi kaupungista maalle meren lähelle. Pakoon pahinta kuumuutta Rooman kukkuloiden välissä.

Mökkiauton sijaan pakattiin hevoskärryt. Ja hirsimökin sijaan oli perheellä atrium-huvila maalla. Muuttotyöt tekivät palvelijat. Nyt tehtävä kaikki itse. On menty hieman kehityksessä ehkä tässä taaksepäin.

Silti roomalainen muistaakseni valitti samoista asioista kuin lomailijat nykyään.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Juuso, näinhän tuo on ja samaa olen itsekin ajatellut kun on lukenut tuhansia vuosia vanhoja tekstejä. Kuitenkin sitä aina odottaa jotain suurempaa kehitystä myöskin ihmisten ajatuksissa ja teoissa. Kehitys tieteessä ja tekniikassa menee huiman nopeasti eteenpäin, mutta ihminen se vain sotii, tuhoaa ympäristöään ja pyörii muutenkin liikaa vain oman napansa ympärillä vaatien itselleen aina jotain enemmän...kun koskaan ei mikään aineellinen ei ole tarpeeksi.

Tuo Kuvalehden kirjoitus "Pirkolta", oli taas muistutus myöskin meille kaikille, miten monesta saamme kuitenkin olla tyytyväinen oman maamme saavutuksista. Ei tarvitse kuin vähän suorittaa vertailevaa tutkimusta vähän kauempana omasta maastamme, niin hymytkin pitäisivät kaikilla olla vähän leveämpiä:)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Minua todella hävettää suomalaisten puolesta, että tästä maailman mittakaavassa täysin yltäkylläisestä hyvinvoinnista huolimatta moni ei haluaisi jakaa mitään sotaa ja kurjuutta pakenevien maahanmuuttajien kanssa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos kommentistasi Pekka. Luulisin kuitenkin, että vain pieni vähemmistö suomalaisista ei haluaisi edes auttaa näitä oikeita sotapakolaisia, koska he ehkä myös pelkäävät oman, nytkin jo liian niukan sosiaaliturvansa laskevan edelleen. Ja varsinkin silloin, jos vielä kerralla tulee pakolaisia kymmeniä tuhansia yhtä aikaa.

Sama pelko näyttää kyllä olevan muuallakin Euroopassa. Johan presidentti Niinistökin eilen totesi Obaman kutsuilla, että olisi hyvä jos EU ryhdistäytyisi turvallisuuspuolella.

Turvallisuus on juuri se asia, joka kansalaisia kuitenkin huolettaa eniten kaikkialla Euroopassa. Isisin, ja yleensä terroristien soluttautuminen pakolaisten sekaan on se suurin pelko, joka pitäisi saada kuriin. Tosin keinot ovat kovin vähissä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset