*

zzz333

Suomen suvun kärsimyksen tiet...

  • Suomen suvun kärsimyksen tiet...
  • Suomen suvun kärsimyksen tiet...

Helsingin Sanomissa oli Saska Saarikosken mielenkiintoinen kolumni 23.3.2017, "kaikki on aina jonkun toisten syytä".  Se herätti minussa paljon ajatuksia, eikä vähäisimpänä ollut nämä meidän suomalaisten suuret kärsimykset, jotka ovat kestäneet satoja vuosia... Suomi oli viitisensataa vuotta Ruotsin riistettävänä, vaikka sekin meillä on katsottu olleen lähinnä Suomen kehityksen kannalta pelkkää plussaa, josta voi olla jatkuvasti kiitollinen.

  Saska Saarikosken silmät ovat avautuneet kolumnin mukaan myöskin tietoon suomalaisorjista Pentti Virrankosken kirjan mukana  "Suomen historiasta". Kirjassa kerrotaan isonvihan ajasta vuosina 1741-1716, jolloin venäläiset ryöstivät jopa kymmenen tuhatta suomalaista orjiksi Venäjälle.  Saarikoski ihmetteleekin, että miksi tästä ei ole mainittu sen enempää lukion kuin yliopistonkaan historian kursseilla. 

Eipä tietenkään, koska se ei olisi sopinut suomettumiseen, sen paremmin kuin Ruotsinkaan pahat teot asenteeseen, Suomi on ruotsalainen. En osoita ketään nyt sormella, enkä vihanpidolla - mennyt on mennyttä. Kaikki me olemme aikamme lapsia, jolloin elämä meni sen aikaisten sääntöjen ja mielivallan mukaisesti.

Toisaalta näistäkin asioista on kirjoitettu kirjoja ja esimerkiksi tämä Eero Kuussaaren laaja teos vuodelta 1935 on ollut arvostettu kirja ainakin bibliofiilien keskuudessa, eikä  myöskään pieni I.Havun kirjoittama "Tuhat vuotta Suomen historiaa" vuodelta1952, ole vaiennut juuri mistään ns. ikävistä asioista. 

Kuussaaren mukaan suomalaiset eivät itse ole osoittaneet pyrkimystä alistaa muita kansallisuuksia orjuuteen tai tuhota toisuskoisia, kuten  naapurimme ovat meille tehneet.  He eivät myöskään ole pyrkineet anastamaan itselleen muilta valmiita viljelyksiä. Itse he ovat raivanneet korvet asuinsijoiksi ja uhranneet elämänsä silloin, kun muut ovat miekkoineen tulleet ja ottaneet heidän maansa...

Ruotsi-Suomen suuruuden aika 1600-luvulla oli Suomelle valtiollisesti taantumuksen aikaa. Se haluttiin kokonaan virallisesti ruotsalaisuttaa, ja vaadittiin jopa suomen kielen hävittämistä koko valtakunnasta.  Ruotsista tuotiin  ummikkoruotsalaisia virkamiehiä kaikkialle maahan,  huolimatta suomalaisen kansan vastalauseista.

Maasta joutui 2/3 läänitetyksi Ruotsin aatelistolle, jonka voudit keräsivät täältä suuria veroja. Aateliston valta paisui niin, että muilla ei ollut mitään sanomista maan virkamiespaikkoja täytettäessä.  Toisaalta taas Suomen ylimyssukuja siirrettiin Ruotsiin korkeisiin virkoihin, ja täten monet heistä vieraantuivat kotimaastaan.  Ankaran iskun tuottivat Suomen väestölle useat kato- ja nälkävuodet, varsinkin vuosina 1695-97, jolloin maan puolimiljoonainen väkiluku vähentyi noin neljänneksen.   Toivoen parempia aikoja jaksoi kansa kyntää ja kylvää peltonsa aina uudelleen, vaikka paras miesvoima oli viimeistä myöten kaukaisilla tappotantereilla palvelemassa Ruotsin suuruutta. 

Iso Viha, 1700-luvun alku muodostui Suomen kansalle ja sen naapuriheimoille erittäin raskaaksi. Jo v.1712 oli Pietari antanut käskyn Suomessa oleville ylipääliköilleen hävittää maata ja viedä asukkaita vangeiksi Venäjälle. Inkeri, Viro ja Liivi olivat jo hävitetty perinpohjin ja nyt oli Suomen vuoro.  Kaupunkeja ja maaseutua ryöstettiin kaikkialla, sadat kylät tuhottiin ja poltettiin.

Armotta piinattiin ja pahoinpideltiin  avuttomia kansalaisia, joukottain korvennettiin heitä tulella ja alastomia ihmisiä raastettiin kasakkain hevosten jäljessä pitkin lumisia teitä.  Kymmeniätuhansia kansalaisia virtasi kasakkalaumojen piiskojen ajamina kohti tuntematonta kohtaloa pajarien pelloille ja orjamarkkinoille myytäväksi. 

Tämä olikin ankarampia aikoja Suomen historiassa, mutta harvoin kuulee kenenkään siitä puhuvan, vielä vähiten "uhriutuvan" muistelemaan vanhoja monen muun kansan tavoin.  En tiedä pitäisikö edes? 

Kuten Saska Saarikoski kolumnissaan mainitsee, niin  "maailmassa riittää kansoja, jotka eivät unohtaisi moista vääryyttä ikinäi. Esimerkiksi serbit eivät ole päässeet yli siitä, että ruhtinas VUk Brankovic petti prinssi Lazarin vuoden 1389 Kosovo Poljen taistelussa. Serbejäkin katkerampaa porukkaa ovat shiiamuslimit, jotka ruoskivat itseään joka vuosi surusta sen takia, että profeetta Muhammadin serkun Alin poika Hussein tapettiin kavalasti Karbalan taistelussa vuonna 680.  Kaikkein pitkämuistisempia saattavat kuitenkin olla juutalaiset, jotka muistelevat joka pääsiäinen sitä, kuinka he pakenivat Egyptistä yli kolmetuhatta vuotta sitten.".

Saska Saarikosken kolumni oli mielestäni hyvä, paitsi loppuosan kommentteja en itse ainakaan voi allekirjoittaa.  En katso syyllisiä varsinaisesti  haettavan, vaan lähinnä yritetään ymmärtää, miksi tähän on tultu?  Kiistely maahanmuutosta, pakkoruotsista, liittymisestä EU:n, tai salaliittoteorioista tai suomalaisesta korruptiosta... Kaikista voi toki puhua ja ihmetellä ja se on jopa suositeltavaa, jotta kansamme pysyy yhtenäisenä ja puhaltaa edelleen yhteen hiileen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Pohjanmaalla on nyt kestämistä enemmän kuin kohtuudella voidaan vaatia, ja tämä "kiduttaminen" sallitaan viranomaisten toimesta mielivaltaisesti tänäänkin. Jos historian opetuksesta jotain olisi opittu, ei tätä vaihetta länsirannikolla olisi koskaan edes aloitettu. Ja jos vanhat merkit paikkaansa pitää niin ei tästä hyvä seuraa, ihmiset sietää kiusaamista aikansa ja kun sietoraja ylittyy, niin seurauksena on vaikeasti selvitettävä konflikti.

"Useilla ihmisillä, monessa perheessä on erittäin vakavia oireita tuulivoimaloiden aiheuttamien paineaaltojen vuoksi: korvakipua kuin porakoneella ajettaisiin pään sisällä, kovaa tinnitusta, nenäverenvuotoa, pahoja migreenikohtauksia, äkillistä
verenpaineen nousua, tiheälyöntisyyttä ja sydämen rytmihäiriöitä - levossa."
"Oireilevat ihmiset ovat pikkulapsia, kouluikäisiä lapsia ja nuoria, työikäisiä naisia ja miehiä sekä eläkeläisiä. --- Ongelma pahenee koko ajan, myös raavaat miehet sairastuvat."

http://santavuori.blogspot.fi/2017/03/vakavia-kuul...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kyllä vain, Pohjanmaa olikin isonvihan aikana muista maakunnista poiketen saaneet venäläisten ryöstö- ja hävitysvimmasta pahimmat kärsimykset osakseen. Suomessa sanottiin olleen silloin vielä niin kylmää, että tulenkin kerrottiin jäätyneen takassa ja kukkojen lakanneen kiekumasta...

Kuinkahan olisi silloin käynyt tuulimyllyjen pyöriminen, jos pakkanen olisi nykyäänkin vielä joskus niin kovaa? Minun on vaikea ottaa kantaa muuhun kuin mitä olen tuulivoimaloiden haitoista lukenut, mutta en todellakaan haluaisi asua niiden lähietäisyydessä jo maisemankin pilaantumisen takia. Haluan nähdä vapaan taivaansinen ja ääniä en myöskään sietäisi vapaaehtoisesti.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Miksiköhän ei kellään ole kiinnostusta kirjoittaa pienintäkään kommenttia siitä, että miten on mahdollista, että me suomalaiset emme muistele vanhoja "kärsimyksiä" kuten niin monet muut maat ja kansat. Kärsimyksiä, jotka myöskin muovaavat kansan luonnetta johonkin määrättyyn suuntaan vuosisatojen aikana.

Voisimme tietysti "uhriutua" mekin ja syyttää esimerkiksi kansanluonteemme erityispiirteistä, kuten niistä eniten mainituista, tai haukutuista:) Ollaan hiljaisia jössiköitä, jotka eivät juuri tunteitaan näytä. Eivät puhu eivätkä pussaa ja jos tunteita näytetäänkin, niin lähinnä humalassa tai kirvestä heilutellen:)

Melankolia, nöyryys ja syrjään vetäytyminen ovat hiljaisuuden lisäksi myöskin mainittava. Rehellisyys oli ainakin ennen yksi parhaita ominaisuuksiamme ja luotettavuus. Kaikki nämä ovat ominaisuuksia, joiden olisi voinut ajatella kehittyneen kaikkina näinä vaikeina aikoina Suomalaisen sisun lisäksi? Sitä olemme tarvinneet silloin, kun elämä sitä kaikkein vaikeinta on aikanaan ollut.

Emme tarvitse edes mennä historiassa näinkään kauas, kun muistamme vielä hyvin viime sotiemme uhrit ja uhrautumiset liiankin hyvin. Nyt me elämme, tai pitäisi elää elämämme parhaita aikoja 100-vuotiaassa Suomessa. Aina se ei näistä kaikista valituksista päätellen kuitenkaan sitä ole, mutta yritetään vielä sitäkin kaikkien yhteiseksi hyväksi parantaa.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Minäkin luin Saska Saarikosken mielenkiintoisen jutun. Sallittaneen eräitä huomioita:
Suuren Pohjansodan ensimmäisessä taistelussa armeijamme saavutti suuren voiton Narvassa, saatiin melkein koko Venäjän armeija vangiksi. Musikat tietysti päästettiin menemään mutta upseerit tapettiin. Pohjanmaan Rykmentti suoritti tämän käsittämättömän sotarikoksen, tappoivat tuhansia vankejä. Tapettujen upseerien vaimot ja äidit rukoilivat maahan polvistuen keisarilta kostoa.

Kun Pohjansodassa tuli sopiva tauko, keisari määräsi kostoretken Pohjanmaalle. Eikö kukaan ihmettele miksi juuri Pohjanmaalle? Olihan siellä joukkoja koko maasta. Lopullinen selvyys saataisiin, jos jostain arkistoista löytyisi kartta tai luettelo tuhottavista pitäjistä ja sitä verrattaisiin Pohjanmaan Rykmentin perustamispitäjiin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Leo tiedosta. Minä kyllä tuota Pohjanmaan hävitystä ihmettelin hiljaa itsekseni, että miksi juuri sinne kohdistuivat nuo pahimmat tuhot.

Kuussaaren kirjassa kerrotaan kuinka Ruotsi-Suomen ´menestys näytti aluksi lupaavalta. Ensin lyötiin Narvassa 20.11.1700 venäläinen armeija sen suuresta ylivoimasta huolimatta niin perusteellisesti, että Moskova olisi pian voitu pakottaa rauhaan, joka olisi taannut ainakin Itä-Karjalan Suomeen liitämisen.

Mutta Kaarle XII, jonka mielessä oli suuremmat valloitukset, jätti venäläiset rauhaan korjaamaan tuhojaan ja lähti joukkoineen muille Keski-Euroopan kentille. Haaveet suurruotsista olivat edelleen mielessä, mutta suomalaiset kokivat sitten kauheimmat kostoiskut myöhemmin omissa nahoissaan Pultavan taistelun jälkeen.

Suomen joukkojen jäännös murtui 6.10. 1713 Pälkäneellä viimeiseen mieheen...Pietarihan oli antanut käskyn hävittää erityisesti Pohjanmaata, mutta ei selviä miksi juuri heitä?

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Tässäpä olisi jollekin puolueettomalle tutkijalle töitä.
Ensiksi tuhoamispaikat ja uhrien määrät karttapohjalle. Sitten vain selvittää Rykmentin muodostamispitäjät.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Suomen suku on kärsinyt myös keskinäisistä sodista. Kun pohjalaiset kumppaneineen nousivat kapinaan laillista esivaltaa vastaan, niin ketkä kukistivat kapinan?
Suomalaiset, siis varsinaissuomalaiset. He olivat armeijamme ratsumiehiä ja heillä ratsujen, aseiden ja tehokkaan koulutuksen takia oli ehdoton ylivoima. He teurastivat kapinalliset lähes viimeiseen mieheen. Vain muutama suomalainen taisi kaatua.

Monien sukupolvien ajan pohjalaiset vihasivat yli kaiken suomalaisia.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Tarkoitat Leo varmaankin Nuijasotaa?

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kyllä. Turun linnan opastukierroksella kerran opas kysyi että onko joukkssamme phjalaisia. Kun ei ollut, hän kertoi miten hankala vanki Ilkka oli ollut. Oli kurja karannut muurissa olevan käymälän reiän kautta, ei suostunut helposti hirtettäväksi. Tällaisesta jutusta arvelin että heimosotia on ollut varmaankin paljon enemmän kuin mitä meille kerrotaan.

Ketkä sotivat kun Ruotsi soti Novgorodia ja myöhemmin Venäjää vastaan? Eiköhän eturiveissä taistelleet ruotsit ja ryssät? Siis suomalaiset ja karjalaiset?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kesällä 1981 tein uittohommia Lappeenrannassa Rauma-Repola Oy:n Pikisaaren sahalla. Joutohetkinä lueskelin muun muassa Kansan Uutisia, tyypillistä työväenlehteä, johon kotonani en missään nimessä olisi päässyt käsiksi.

Yleisöpalstalla julkaistiin toistuvasti sekä kapinallisten että ns. punaorpojen katkeria muistoja kansalaissodan ajoilta. Kirjoittajien täytyi siis olla ikäihmisiä, jotka ilmeisesti olivat vuosikymmenestä toiseen kantaneet epäreiluksi kokemaansa historian taakkaa. Tunsin sääliä heitä kohtaan, mutta paheksuin mielessäni Kansan Uutisten tapaa lukijapostin kautta ylläpitää yhteiskunnan eripuraa.

Enää ei ole Rauma-Repolaa yhtiönä, eikä sahaa Pikisaaressa. Alue on muutettu viihtyisäksi lähiöksi järvimaisemineen, ja oma esikoispoikani asuu siellä perheineen. Sellaisia tulevaisuuden käänteitä en todellakaan tullut 36 vuotta sitten ajatelleeksi! Muuten: mitä mahtaa kuulua Kansan Uutisille?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Tuomo "valaisevasta" esimerkistäsi, josta kyllä olen samaa mieltä. On niin erilaisia tapoja tuoda esille omaa menneisyyttään ja kansamme historiallisia selviytymistarinoita..

Varmaankin näille punaorvoille oli tärkeää tuoda esille omat katkeratkin tuntonsa, mutta siinäkin on niin suuria eroja, minkä tavan ja tyylin ottaa. Onko se esimerkiksi Kansan Uutisten kai silloin niin tavanomainen ja tyypillinen tapa oli "kirota" joka lauseessa porvareiden tekosia ja luoda vain enemmän juopaa kansan välille?

Muistan ikäni sen, kun luin kauan sitten kirjan "Sodan satuttamat" viime sodastamme. Siinä oli yksi erityisen "voimaannuttava" kertomus miehestä, joka menetti molemmat jalkansa, mutta ei sotasairaalassa ollessaan tullut kertoneeksi vaimolleen, minkä vamman tähden hän siellä oli, vaimon kyselyistä huolimatta. Kirjaa en tähän hätään löytänyt, mutta muistini varassa edetään:)

Kun tuli aika kotiutua, niin mies lähti junalla kotiin ja koputti oveen. Vaimo ehti vain ennen pyörtymistään nähdä miehensä pienenä ja jalattomana seisovan portailla. Entä jatko? Mies oli ahkera ja sisukas ja käsivoimiltaan vahva kuin härkä ja rakensi heille omin voimin uuden kodin ja navetan. Ketterästi hän liikkui ja teki työtä käsivoimin, ihan niin kuin muutkin.

Siinä oli sitä ihailtavaa suomalaista voimaa ja sisua, joka voisi olla esimerkkinä monille ruikuttajille, jotka pieniä vaivoja ja puutteita aina valittavat. Minulle tämä kertomus on jäänyt niin upeana mieleeni ja oli toki siinä kirjassa monia muitakin sankaritarinoita, miten puutteessa ja jopa kurjuudessakin puskettiin eteenpäin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ukrainassa, muistaakseni Lvivin katukuvassa, näin viimeksi jalattoman miehen. Hän oli parhaassa iässä, ja uskon hänen olleen sotainvalidi ehkä Afganistanista tai 90-luvun Jugoslaviasta. Mies oli päättänyt ottaa asiat asioina, ja hän käytti liikkumiseensa rullalaudan tyyppistä kulkuneuvoa.

Näytti vaaralliselta, kun tämä jalaton huimapää lykki itsensä huimaan vauhtiin katuvilinässä, ajoradankin - onneksi sentään suojatietä - ylittäen. Mieleeni palasivat lapsuusmuistot, joissa vaikeasti vammautuneita sotainvalideja liikuskeli kotikyläni raitilla kuka mitenkin.

John Steinbeck teki v. 1947 hienon kirjan "Matkalla Neuvostoliitossa". Se julkaistiin suomeksi vuosikymmeniä myöhemmin, ja siitä paljastuu, kuinka huonoon kuntoon maailmansota oli myös itänaapurimme suistanut. Venäjällä ja Ukrainassa sodan vammauttamia ihmisiä oli tuohon aikaan kaikkialla.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #10

Täytyypä lukea tuo Steinbeckin kirja taas uudestaan, muistan siitä enää vain vähän...
Yksi sodan väkivaltaa ja kurjuutta vastaan on Dalton Trumbon syvästi vaikuttava romaani on "Sotilaspoika" (1939), josta on tehty myöskin elokuva. Ensimmäinen maailmansota oli ruhjonut nuoren sotilaan niin täydellisesti, että hän huomaa herättyään olevansa vailla raajoja sekä näkö-ja kuuloaistia. Tuntoaisti on hänen ainoa kanavansa ympäröivään maailmaan.

Kuinkahan monta tämänkin sotilaspojan kaltaista uhria syntyy vieläkin joka päivä, jossakin sotaa käyvässä maassa? Se on surullista.

Tämän tunnetun ja kuuluisan kirjan viimeinen vaikuttava kappale kuuluu näin:

"Me haluamme olla elossa ja me haluamme puhua ja kävellä ja syödä ja laulaa ja nauraa ja tuntea ja rakastaa ja synnyttää lapsemme rauhassa turvassa turvatuissa oloissa. Te suunnittelette sotia te ihmisten mestarit suunnitelkaa te sotianne ja näyttäkää suuntaa me suuntaamme aseet teidän napaanne".

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset