*

zzz333

Kiinasta niitä ja näitä, Xi Jinping, kulttuuri ja sivistys...

  • 20-metrinen Buddha, Hsumi- vuorenhuipulla 700-luvulta
    20-metrinen Buddha, Hsumi- vuorenhuipulla 700-luvulta
  • Tervetuloa Xi Jinping
    Tervetuloa Xi Jinping
  • Tang-dynastian aikainen jadeveistos Achatista.
    Tang-dynastian aikainen jadeveistos Achatista.

Kiinan ylin johtaja Xi Jinping ion Suomen juhlavuoden merkittävin vieras, ainakin Helsingin Sanomien mukaan. Itse olisin kallistumassa kyllä ihan samaan suuntaan. Häntä pidetään jo nyt vahvimpana johtajana sitten Mao Tsetungin. Hän nousi puoluejohtajaksi syksyllä 2012 ja nimitettiin presidentiksi jo  keväällä 2013.

 

Xi Jinping on keskittänyt itselleen paljon valtaa ja ottanut johtoonsa niin sanottuja johtavia pienryhmiä, jotka valmistelevat tärkeimpiä asioita. Toisinajattelijoita, lakimiehiä ja muita hallinnon kannalta hankalia ihmisiä on vangittu runsaasti. Xi on käynyt Suomessa kerran aikaisemminkin, jolloin hän oli Kiinan varapresidentti vuonna 2010. Niinistö tapasi hänet  vieraillullaan Kiinassa vuonna 2014.

 

Kiinan talous on muuttunut markkinataloudeksi vuonna 1978 aloitettujen uudistusten myötä ja sen ansiosta  noin 500 miljoonaa ihmistä on noussut köyhyysrajan yläpuolelle. Kiinan bruttokansantuote oli 2014  arvoltaan 10 400 miljardia USD, maailman toiseksi korkein Yhdysvaltojen jälkeen. Kiinalaiset tekivät vuosina 2015  ja 2016 miltei neljän miljardin euron arvosta investointeja Suomeen. Se on paljon, kun ottaa huomioon heidän aikaisemmat sijoituksensa. Ei siis mikään vähäpätöinen vierailu, vaan tavallaan myöskin arvostuksen osoitus Suomelle.

 

Ylipäätään kiinalaiset ovat innostuneet sijoittamaan ulkomaille aiempaa enemmän ja voimme olla kiitollisia, jos huomio meihin päin pysyisi edelleenkin  yhtä vahvana. Kiinalaisia kiinnostaa eniten ict-ala, joka onkin kerännyt noin 40 prosenttia sijoituksista.  Suomi on pieni maa, ja jos ajattelee kaikkia Pohjoismaita, niin niiden yhteinen väkimäärä on alle 30 miljoonaa, samaa kokoluokkaa kuin Shanghai tai Peking. 

 

 Pitää todella erottua joukosta, että pysymme kiinalaisten huomion kohteena edelleen ja jopa kasvatamme sitä.  Kiinan kielen opetusta olisi syytä tehostaa, ainakin niiltä osin kun se on resurssiemme hallinnassa. Kieltä ei opita muutamassa vuodessa, joten olisi alettava nyt, eikä odotettava muiden Pohjoismaiden  ohitusta tälläkin alueella. Kiinassa arvioidaan olevan 20 000 erilaista ns. HANZI-merkkiä, jotka pitää opetella ulkoa. Sen mukaan opetuksen pitäisi alkaa jo nuorena, jolloin oppimiskyky on  parhaimmillaan.

 

Kiina on paitsi maailman väkirikkain valtio, myös yksi maailman suurista sivistysmaista, jonka omaleimaisuus on monille tuttu, niin arkkitehtuurissa, musiikissa, keramiikkataiteessa ja  erityisesti jadeveistokset ovat hurmanneet länsimaita jo vuosisatoja. Samoin maalaustaide, kalilgrafia, filosofia ja kirjallisuus... Huomattava ja varsin kunnioitettava seikka on kirjapainotaidon leviäminen jo varsin varhain. Maailman vanhin painettu kirja on painettu jo Tàng-kauden lopulla (Timanttisutra vuodelta 868).

 

“Hajaannuksen kaudella ja Sungin aikana suoritettiin ensimmäisen kerran eräitä sangen tärkeitä painatuksia: vuonna 932 aloitettiin kungfutselaisten kaanonin painattaminen, vuonna 983 valmistui painosta buddhalainen ja vuonna taolainen kaanon. Kyseessä oli jättiläistyöt: buddhalaisten pyhiin kirjoihin kuului yli viisituhatta nidettä, taolaisten 4564 kääröä. Kirjapainotaidon sivutuotteena syntyivät Sset´suanissa ensimmäiset paperirahat”. Pertti Nieminen, “Syksyn ääni, Kiinan runoutta”, Otava 1966.

Perinteiset kiinalaiset arvot sisältävät erityisesti kunnioitusta perhettä ja vanhempia kohtaan.  Rehellisyys, uskollisuus, nöyryys, kärsivällisyys, sitkeys, kova työ, ystävyys ja usko järjestykseen ja vakauteen ovat tärkeitä ja niitä opetetaan jo lapsillekin esikoulusta lähtien.  Lapsen kuuliaisuutta pidetään tärkeänä arvona. Tärkeä kiinalaisten sosiaalisten suhteiden konsepti on kunnian antaminen ja ottaminen – kasvojen säilyttäminen, mikä liittyy jo vanhaan perinteeseen sekä Wu-lun mukaisten yhteiskuntaluokkien sisäisiin ja niiden välisiin suhteisiin.

 

Tärkeää on myöskin kiinalaisen tavan mukaan käyttää aina titteliä (rouva, herra, tri..,) ja sukunimi. Kokonainen nimi käytetään ystävien kesken tai perheessä, pelkkä kutsuminen sukunimellä on epäkohteliasta. Kiinalainen tarvitsee myös tilaa ja siksi halaaminen loukkaa tätä tilaa. Kättelyssä odotetaan, että nainen tai korkeaarvoisempi tekee aloitteen, eli se on sama tyyli kuin meilläkin. Etäinen tervehdys, katso silmiin ja nyökkää päätä alaspäin. Käytä aina molempia käsiä antamaan tai ottamaan. Näillä pärjäät jo hyvin ainakin alkuun.

 

Olikin jännittävää myöskin lukea  eilen HS:sstä   Kiinassa vuosikymmeniä asuneesta Mikko Rautiosta, joka koki myöskin itse kulttuurivallankumouksen kauhut.  Suomalaisen äidin ja kiinalaisen isän elämä Kiinassa oli vaiherikasta. Mielenkiintoista oli lukea nuoren Mikon kouluajasta, jota hän kävi tavallisessa kiinalaisessa koulussa.  “En sano, että kiinalaiset ovat rasisteja. Mutta ulkonäköni ja hiusteni vaaleuden vuoksi olin aina ulkopuolinen”  Kerran luokkakuvassa  Mikko asetettiin aivan reunimmaiseksi, ja lopullisesta kuvasta hänet rajattiin kokonaan pois.  Sattuuhan näitä kömmähdyksiä muuallakin kuin meillä...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Lueskelin tässä välillä Pasi Rutasen kolumnia Kanavasta vuodelta 2006, joka kertoi monipuolisia mietteitä, niin amerikkalaisten kuin muidenkin maiden asiantuntijoiden ennustuksia Kiinan tulevaisuudesta.

- Epäilen kyllä, että suurin osa puheenvuorolaisista lukee ja ajattelee nyt vain tulevia vaaleja ja niihin liittyviä ehdokkaiden nimiä..:)Tämä on vain vaihtoehtona niille, jotka miettivät välillä muutakin:

Länsimaiden johtava ja ehkä arvostetuin Kiina-tuntija, Harvardin yliopiston historian professori John King Fairbang epäilee jo tuolloin, ettei Kiinan kehitys johtaisi länsimaalaistyyliseen demokratiaan. Hän toteaa kuitenkin myös, että "me tuskin voimme yllyttää Kiinaa tulemaan samanlaiseksi kuin me". - Suosituksia ei taida nyt noin kymmenvuotta jälkeenpäin ole juuri edes tullut?

Toinen arvostettu tutkija, Yalen yliopiston Jonathan D.Spence on kuvannut tuoreimmassa teoksessaan läntisiä "havaintoja" 1200-luvulta lähtien. Niissä Kiina on alati väriään ja muotoaan vaihtava valtava kaleidoskooppi. Se on usein sitä, mitä tarkkailija halusi itse nähdä. Monien konservatiivien tutkimuslaitosten Kiina-seuranta on Spencen mukaan "edelleen kylmän sodan ideologisten jäänteiden loukossa".

Singaporelainen johtava politiikan tutkija Kishore Mahbubani tarjoaa taas tasapuolisen kuvan siitä, miten Kiina nähdään Itä-Aasiassa. Kiinan taloudellinen ja sosiaalinen dynamiikka perustuu keskinäiseen riippuvuuteen Yhdysvaltain kanssa. On käynyt, kuten Deng Xiaoping toivoi: "kiinalaiset ovat omaksuneet amerikkalaisen elintavan". Kuitenkin Mahbubanin mielestä amerikkalaiseen demokratiaan päätyminen vie ainakin yhden vuosisadan.

Oivaltamista ja sen näkemistä ei helpota sen paremmin zen kuin taokaan, joiden mukaan "se joka tietää ei puhu, ja se joka puhuu ei tiedä".

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Kiitos Kaija Kiinainfosta.
Vaalijargonit osaan jo ulkoa. Siksi kirjoituksesi onkin piristävä tietoisku
tällaiselle vähemmän kiinalaisuudesta tietävälle.
Tervetuloa herra presidentti Jinping.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos itsellesi kiitoksista Teuvo. Ilahdutti minua kovin:)

Mietin kyllä hetken aikaa itsekin tuota tervetuliais toivotustani, kun tänään taas kerrottiin HS:ssä Kiinan pahoista ihmisoikeusloukkauksista ja kidutuksista. Ne tuntuvat pahalta. Toisaalta olen sen verran ulkokultainen, että katson juuri ennen presidentin vierailua avoimen ja julkisen arvostelun olevan epäkohteliaista.

Kiinan edustustomme päällikön sijaisen Tarja Kangaskorten mukaan esimerkiksi ulkoministerimme Timo Soin on nosti ihmisoikeudet esiin taannoisella Kiinan vierailullaan ja se on tietysti hyvä asia. Varmaankin myös Niinistö ottaa asian puheeksi kahdenvälisissä keskusteluissaan. EU:ssta on jo ilmaistu meidän jäsenmaiden yhteinen kanta. Sekin on jo hyvä alku näin alkajaisiksi.

Käyttäjän TapaniTuominen1 kuva
Tapani Tuominen

Heh...Ehkä kuitenkin Herra Xi. Tai Presidentti Xi ellei sitten Presidentti Sauli.

Ja kirjoittajalle: kukaan ei täällä opettele 20,000 merkkiä. 3000 Max 5000 riittää mainiosti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Periaasialaiset arvot kuten vanhempien kunnioitus, epäsuora ajatusten ilmaiseminen, itsehillintä, kärsivällisyys ja kollektiivisuus ovat toki taustalla kiinalaisessa yhteiskunnassa, mutta ei vsrsinaisesti kovinkaan selvästi työelämässä. Siinä mielessä Kiina poikkeaa suuresti Japanista, jossa ikä on edelleen sama asia kuin urakehitys ja organisaatio- tai palkkataso.

Kiinalaiset näyttävät tunteitaan hyvinkin selvästi ja saattavat useinkin riidellä äänekkäästi julkisilla paikoilla. Työelämässä puolestaan nuoruutta pidetään valttina, koska vanhemmat ovat niitä kultuurivallankumousajan jälkeläisiä, jotka eivät ole sisäistäneet moderniutta ja työelämän edellyttämää teknologista kehitystä tai taitoja.

Kiinan ulkoinen kehitys on ollut uskomattoman nopeata. Muutin itse Kiinaan vuonna 1999 ja Shanghain kaupunki oli silloin meluinen sekä pölyinen rakennustyömaa. Siinä vaiheessa, kun muutin sieltä pois vuonna 2009 kaupungista oli kehittynyt yksi maailman moderneimmista ja näyttävimmistä metropoleista viihtyisine ajanviettokortteleineen ja huikeine pilvenpiirtäjineen. Koko Huang-Pu joeen itäpuolinen Pudongin kaupunginosa oli käytännöllisesti katsoen rakennettu tuon kymmenen vuoden aikana riisipellolle. Nykyään se on Shanghain siluetin tunnetuin maamerkki ja muun muassa finanssikeskus.

Kiinalaiset eivät arastele näyttää menestymistään ulospäin. Rikastuminen on ylpeilyn aihe. Meikäläisittäin siellä harrastetaan suoranaista ökyilyä. Tämän vastapainona on sitten laaja maaaseutu ja etäisemmät pienet kaupungit, joissa ihmiset elävät hyvinkin vaatimattomasti, usein käytännöllisesti katsoen ilman tuloja maalattiaisissa asumuksissaan. Sieltä suurkaupungit ammentavat siirtotyövoimaa lapion varteeen kuin kehitysmaista konsanaan.

Demokratia ei etene Kiinassa käsi kädessä talouskehityksen kanssa. Sitä ei oikeastaan kukaan halua ja useimmat pitävät politiikkaa samantekevänä asiana. Keskiluokkaiset kaupunkilaiset pelkäävät, että demokratian kautta sivistymätön maalaisporukka jyräisi heidän lokoisan elämänsä ja maalaiset eivät ole oppineet minkäänlaiseen poliittiseen valveutuneisuuteen.

Demokratialle ei siis ole kannatuspohjaa ja jotkut maailmalla kuuluisat toisinajattelijat ovat todellakin toisinajattelijoita. Heitä ei juurikaaan löydä arkielämässä, vaikka kiinalaiset keskustelevat kyllä avoimesti ja ilmaisevat mielipiteensä arkailematta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Juha mielenkiintoisista asioista joita toit esille. Ja voit ne todellakin myös kertoa "rinta rottingilla", omakohtaisesti kaikki kokeneena, kun olet Kiinassa asunut niinkin kauan.

En olisi uskonut, että kiinalaiset voisivat selvitellä välejään äänekkäästi julkisuudessa kuten kerroit. Luulin tuon "kasvojen menetyksen" tarkoittavan myöskin hillittyä käytöstä kaikissa julkisissa tilanteissa.

Kiinalaiset ovat siinä sitten myöskin kuin venäläiset, että rikkaudet pitää näyttää ulospäin ja komeasti sittenkin, vähän överiksikin vetäen...Siinä emme me suomalaiset ole juuri tulleet yhtään itäisten naapuriemme kaltaisiksi.

Kiinan maaseutu näkyy kyllä kuvissa ja dokumenteissa olevan kovin köyhää. Muistelisin lukeneeni, että noin reilu 12 miljoonaa ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella.

Kiinalaisten runsaat, ja varsinkin katukuvissa Helsingissä ja Lapissa näkyvät kiinalaiset turistilaumat ovat tosi iloinen asia meille, mutta myöskin suuren ihmetyksen aihe, ainakin minulle. Miten niin monilla on siihen varaa?

Näitä kiinalaisia toisinajattelijoita ihailen suuresti. Miten he riskeeraavat niin paljon omaa ja läheistensä turvallisuutta ja hyvinvointia? Upeaa, että heitä kuitenkin on niinkin runsaasti, ja se tulee pitemmän päälle toivon mukaan ainakin, nopeuttamaan demokraatista kehitystä tuossa niin lumoavassa maassa.

En ole itse käynyt Kiinassa, mutta tilasin jo vuonna 1978 upeaa, värikästä saksankielistä Kiina-lehteä monta vuotta ja niiden upeat maisema-ja taidekuvat ovat vieläkin hyvässä tallessa ihailtavanani. Kuvanikin kopion tähän blogiin juuri noista lehdistä. Singapore on lähin paikka, missä olen saanut edes aavistuksen kiinalaisesta kulttuurista ja ihmisistä:)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Luulin tuon "kasvojen menetyksen" tarkoittavan myöskin hillittyä käytöstä kaikissa julkisissa tilanteissa."

Vähemmän koulutetut tai kouluttamattomat kiinalaiset poikkeavat paljon koulutetuista kaupunkilaisista ja niitä kouluttamattomia toki on edelleen enemmistö. Jos kaksi taksia kolaroi, niin siitä tulee helposti nyrkkitappelu. Lisäksi Kiinassa on paljon spontaania kansalaistoimintaa paikallistasolla, jossa joukot alkavat protestoida jotain paikallista päätöstä vastaan tekemällä tiesulkuja tai barrikaadeja j.n.e.

Oman tehtaamme naapureina olleet riisinviljelijät estivät alussa silloin tällöin sisäänpääsyn tehtaamme portille protestoidessaan tehtaan aiheuttamaa vahinkoa maaperälle, kuten he asian kuvittelivat. Ja heidän käytöksestään oli hillittyneisyys kaukana. Myös kaupoissa voi nähdä asiakkaiden ja myyjien keskinäistä äänekästä kinastelua. Tällaisiin ilmiöihin ei Japanissa juurikaan törmää.

Mitä niihin toisinajattelijoihin tulee, niin kuten sanoin, varsinaisia poliittisesti aktiivisia toisinajattelijoita ei ole kovin paljon. Enkä todellakaan usko, että heillä on vaikutusta demokratisoitumiskehitykseen, joka ei ole tavallisen ihmisen agendalla mitenkään. Ihmiset keskittyvät omaan talouteensa ja omaan arkeensa. Valtakunnallisia vaaleja ei ole lainkaan, ei edes muodon vuoksi. Puolueen valta-asema hyväksytään faktana.

"Muistelisin lukeneeni, että noin reilu 12 miljoonaa ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella."

12 miljoonaa on niin mitätön määrä Kiinassa, että olisin kyllä taipuvainen ainakin kymmenkertaistamaan tuon luvun. Tietysti riippuen köyhyysrajan määritelmästä.

"Miten niin monilla on siihen varaa?"

Kiinassa asuu noin kolmesataamiljoonaa ihmistä aivan eurooppalaisessa elintasossa ja elämäntyylissä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos taas vastauksestasi Juha. Hienoa, kun viitsit valistaa minua/meitä, sillä Kiina, samoin kuin Japanikin on aina kiehtonut kovasti mieltäni.

Olinpa tyhmä tuon köyhyysarvioni kanssa! - Tarkistin asiaa ja vuonna 2012 kansallinen köyhyysraja (vuosiansio 360 USD) alapuolella oli 99 miljoonaa kiinalaista. Luku on todella suuri ja töitä sen poistamiseksi saa tehdä vielä vuosia...vuosikymmeniä. Talouskehitystä hidastavat kuulemma myös työikäisten väestön määrän supistuminen ja maaseudun vapaana olevan työvoiman väheneminen, joka onkin dokumenteissä näkynyt varsin selvästi. Vanhukset jäävät ja nuoret lähtevät työn perään heti kun siihen on mahdollisuus.

Käyttäjän KirmoWiln kuva
Kirmo Wilén

Vuodesta 2007 alkaen olen tehnyt lähes 30 valokuvausmatkaa, enimmäkseen Hainanin maakuntaan, mutt amyös muualle. Samoja pieniä kyliä kierrellen ja samoja isojen kaupunkien isompia ja pienempiä katuja ja kujia kävellen.

Tyypillisesti alueilla joissa meitä länsimaalaisia turisteja vähemmän liikkuu.

Kannattaa muistaa Kiinan olevan iso maa, 55 eri kansallisuutta, useita kieliä ja erillaisuutta ihan samoin kuin Euroopassa. Emme me euroopplaisetkaan ole samaan muottiin valettuja.

Valitettavan helposti kiinalaiset ja heidän arvomaailmansa, tapansa niputetaan yhteen.

Kannattaa ehdottomasti mennä sinne itse avoimin silmin ja mielin unohtaen suunnileen kaiken mitä maasta ennakkoon kuvittelee tietävänsä. Tutustukaa kiinalaisiin ihmisiin, yllätytte iloisesti. Ja mikä tärkeintä siellä pärjää ihan omalla äidinkielellä, oli se sitten suomi tai ruotsi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hienoa Kirmo, kun sinulla on ollut mahdollisuus tutustua Kiinan eri osiin noin perusteellisesti ja vielä noin usein. Suorastaan kadehdittavaa ja voin kuvitella hyvin kuinka hienoja kuvia olet myös sieltä saanut. Missä niitä voi nähdä? Oletko tehnyt valokuvistasi kirjaa?

Minulla on faceboogissa useampikin kiinalainen kaveri, joiden kuvia saan ihailla ilokseni lähes joka viikko. Maisemat, vuoret ja kukat ym. ovat yleensä satumaisen kauniita kohteita....Kiinalaiset ovat uskomattoman taitavia kuvaajia, tai sitten eksotiikka puree minuun erityisesti:)

Mitä tarkoitit muuten kielellä? Maaseudulla tuskin puhutaan muuta kuin omaa paikallista kieltä, mutta ovatko he siis poikkeuksellisen nokkelia ymmärtämään myöskin elekieltä?

Käyttäjän KirmoWiln kuva
Kirmo Wilén

www.hainan.fi siellä kerrotaan meidän dokumentointiprojektista

Johdantokirja saatiin juuri painosta. Kymmenen vuotta kun on mennyt niin ei pelkkiä puheita. Kiinalasille vaan pitää puhua, hiljaisuus on epäkohteliasta siellä! Joten puhun heille suomea!

Elekieli, mutta ihan oikeasti niinhän ne lapsetkin kummasti toisiaan ymmärtää vaikka ei olisi yhteistä puhuttua kieltä. Äänensävyt, ilmeet, ...

Meni 6 vuotiaana australiassa kouluun ja ainoa suomenkielinen joka ei osannut sanaakaan englantia. Hyvin pärjäsin.

Sitten tietenkin kuvat on universaalinen tapa kommunikoida.

Mutta esim. Hainanin maaseudulla puhutaan paikallista murretta jota mannerkiinalaiset (mandariininkiinalla) eivätymmärrä yhtään enempää kuin minä!

Olen sen useasti todistanut. Hienoja ihmisiä sielläkin, kuten kaikkialla missä olen reissannut.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #9

Kiitos, kiitos linkistä Kirmo, johon voin kyllä tutustua vasta huomenna, mutta kerron ajatukseni sitten kun olen sen nähnyt. Kivaa...ja nyt öitä kaikille:)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #9

Kiinalaiset ovat tottuneet siihen, että he voivat puhua omia paikallisia "murteitaan" ilman, että ulkopuoliset muualta tulleet vierailijat heitä ymmärtäisivät. Yhteisenä kielenä on tietysti koulussa opetettu mandariini, mutta kaikki eivät puhu sitäkään pienillä maaseutupaikkakunnilla kovin hyvin.

Koska kirjoitus on kuitenkin puheesta riippumatta täsmälleen sama, niin he pystyvät kommunikoimaan keskenään kirjoittamalla asiat paperille. Onkin huvittavaa, että jotkut vähemmän kouluja käyneet kuvittelevat, että he pystyvät sillä tavoin kommunikoimaan myös ulkomaalaisten kanssa.

Kun itse yritin tulla toimeeen mandariinikiinalla jossain periferiassa enkä ymmärtänyt mitään paikallisesta puheesta, niin keskustelukumppani saattoi ottaa taskustaan lehtiön ja kirjottaa siihen asian kiinaksi näyttäen sitä minulle ja uskoen, että se selvitttää kaiken samalla kertaa.

Käyttäjän KirmoWiln kuva
Kirmo Wilén Vastaus kommenttiin #12

Tuttu juttu toi paperille kirjoittaminen. Sitten minä siihen kirjoitan suomeksi EN YMMÄRRÄ? Pari kertaa lappu sitten edes takaisin ja päättyy molemminpuolin pään pyörittämiseen, hymyyn ja naurahdukseen!

Maalla asun n. 100v mummon luona joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa, puhuu sitä Hainanin murretta ja minä suomea. Hyvin pärjäillään!

Mulla on mukana nippu pieniä valokuvia (n. 6cm x 6cm), olen eri tilanteissa niitä ottanut ja kuvissa: paikallisia olutpulloja, teelasi, paikallista kirkasta, erilaisia ruokalajeja, WC kyltti, paikkakuntien nimikylttejä (esim bussia varten tai kun hypää moottoripyörän kyytiin .... laiska kun olen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #13

Hauskaa! 10-vuotias mummo on kai tuo Liu Jinmei? Kiinalaiset nimet muuten ovat niin kauniita.

国际纪实摄影合作的范本 - 黄一鸣 - 与芬兰摄影艺术家们的合作是非常不可思义的事情,谁也没有想到一直延续了9年,而且有了不少的成果。我要感谢芬兰执着的摄影家——基尔默·维蓝、 汉娜蕾·福斯、马尔库·赛哈、卡莱尔沃·奥尤特坎加斯,我们也结下了深厚的友谊。

Kopion tuon tekstin teidän kirjanne esittelystä ja olisi kiva tietää, mitä siinä suomeksi edes noin suurin piirtein sanotaan...?

Kirja ja kuvanne näyttävät todella hienoilta ja voin vain kuvitella kuinka mielenkiintoisia nuo matkat ovat teille olleet. Nähtävästi siitä on tullut lähes toinen koti ja kotimaa? Kuinka muuten puhuttelet mummoa, koko nimellä tietysti, mutta onko titteli myös mukana?

Tutustun kirjaanne ja tekstiin vielä myöhemmin paremmin ja ehkä tilaankin sen vielä myös itselleni. Kyllä se taitaa olla sen väärtti:)

Käyttäjän KirmoWiln kuva
Kirmo Wilén Vastaus kommenttiin #16

Kaija, kirjan esittelyn kirjoittanut Huang Yiming ja kyllä se sama teksti on eniillä kolmella kielellä kirjassa ja kopioituna netissä.

Perheenjäseninä kun ollaan niin ei puhuttelussa mitään nimiä tai titteleitä käytetä. Ihan mennään suomalaisella tyylillä. Käyn väliin mummoa halailemassa ja elekielellä näytän ettei ruokaa vaan enää mahdu kun hänkoko ajan tyrkyttää lisää.

Kaikkialla missä liikun on sellainen tunne kuin kuuluisi joukkoona ja saan valokuvata arkea ja juhlaa täysin vapaasti. Näinhän ei kotimaassa enää voi tehdä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #18

Kiitos Kirmo - Siis nuo blogissani esittämät tiedot eivät ainakaan kansan keskuudessa pidä paikkaansa. Halatakin saa ihan vapaasti? Ja tuo runsas ruokatarjoilu näyttää olevan saman tyylistä kuin venäläisillä, eli hyvin vieraanvaraista ja runsasta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #18

Hei Kirmo,

Olen yrittänyt hakea kirjanne hintaa jostakin, mutta en pääse edes mihinkään eteenpäin tämän tekstin jälkeen: "Tilaa tästä" ?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #16

Huomasin vasta nyt, että tapahtui taas minulle jälleen kerran paha kömmähdys, kun piti tietysti laittaa 100-vuotias vanhus, eikä 10-vuotias.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #12

Juha, katselin noita kiinalaisia merkkejä taas kerran, ja ei niistä kyllä päältäpäin voi mitään sanaa edes arvata, mitä ne oikeasti tarkoittavat.
Minulta kyllä löytyy myös valtavan paksu sanakirja englanti-kiina, jota ostosta mieheni nauraa vieläkin, vaikka siitä ostoksesta on jo vuosia:) Ei ole ollut minulle käyttöä, valitettavasti...

Kuinka muuten on, kun ostin viimeviikolla kirjan vuodelta 1979, "Parhaat pilapiirtäjämme" (Olavi Järvi) Siinä mainittiin myös nimi Jukka Kuikka. Onko tuttu mies?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #19

Jukka Kuikka oli toimittaja ja pakinoitsija eri lehdissä, mutta on jo nyt eläkkeellä. Sukulaisuussuhde on liian etäinen, jotta sitä kannattaa mainita.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Muistan lukeneeni, että Kiinan yhden lapsen politiikka johti syntyvien ikäluokkien poikaenemmistöön ja tämän seurauksena väestöön syntyi samalla mm. naispula sekä muitakin sosiaalisia ongelmia.

Pitääkö tämä paikkansa? Mitä seurauksia ja vaikutuksia sillä on olliut?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ehkäpä useimmat länsimaalaiset miehet eivät tuota naispulaa ole omakohtaisesti siellä kokeneet ...

(Mutta kyllä nuo ongelmat oikeasti siellä tapetilla olivat puheenaiheena. Nythän kyseistä politiikkaa on jo muutettu.)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hannu, kyllä se pitää paikkansa. Olen lukenut monia surkeitakin kohtaloita näistä Kiinan maaseudulle ryöstetyistä tytöistä ja naisista.

Pohjois-Korealaiset naiset ovat myös joutuneet omasta maastaan paetessaan toiseen "vankilaan", kun heidät on vangittu jonnekin syvälle Kiinaan jonkun epätoivoisen maajussin taloon vaimoksi ja perillisen synnyttäjäksi. Aina joku heistä on päässyt karkuunkin kertomaan niistä surkeista oloista mihin ovat joutuneet. Muistaakseni siitä on ilmestynyt myöskin kirja, tosin kiinalaisen tytön kuvaamana.

Käyttäjän KirmoWiln kuva
Kirmo Wilén

Kiinan yhden lapsen politiikka.

Tätä en ole juuri koskaan kuullut tai lukenut Suomessa selitetyn oikein. Kun on jätetty pois olennaisia osia niin saadaan aikaan mielikuva asiasta.

Jotain mitä harvoin tästä on kerrottu. Nythän tämä ei enää ole voimassa!
Yksinkertaistettuna:

- ei koskenut vähemmistöjä. Siis satoja satoja miljoonia ihmisiä
- ei koskenut maaseudun ihmisiä
- voimassa valtionpalveluksessa oleville, myös armeijaa koskeva

Kävin esim. ystäväni häissä. Hänellä nuorempi ja vanhempi sisko ja yksi veli.
Sulhasella 2 veljestä. Perheet maalta kotoisin.

Kun liikun Hainailla maaseudulla nin perheissä järjestään 2-3 lasta.
Kun käyn Hainilla vähemmistöön kuulvien ihmisten parissa perheissä usein 3-6 lasta.

Totta on että miesten - naisten suhde on vääristynyt, mutta tähän on vaikuttanut kyllä muutkin syyt. Maaseudun perintöoikeuden siirtyminen isältä
pojalle varmaankin yksi merkittävä tekijä.

Kun itse omilla silmillä näkee asioita niin moni "kirjoitettu totuus" saa uuden näkemyksen.

Tämä valkeni minulle karulla tavalla 1974-76 ollessani Kyproksella kun siellä sodittiin ja luin paikan päällä mitä suomilehdet kirjoitti asioista. Väliin kyllä ihmetteli mistä kirjoittivat.

Eikä nämä ole aprillijuttuja.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Myös varakkaat kaupunkilaiset ovat kautta aikojen saattaneet tehdä toisen lapsen, jos ovat maksaneet tietyn "sakkomaksun". Tunsin muutamia tällaisia perheiä myös.

Maalaisten kohdalla sai yrittää toista lasta, jos ensimmäinen sattui olemaan tyttö. Mutta kun laki ei Kiinassa ylipäätäään ole yhtä sitova käytännön asioista määrävä tekijä kuin länsimaiissa, niin poikkeuksia oli paljon. Yksi ongelma tosin joillain oli, että "laittomia" lapsia ei saanut väestörekisteriin, joten he olivat ikäänkuin yhteiskunnan ulkopuolella. Tällaisissa tapauksissa suhteet paikallisiin viranomaisiin olivat tärkeämpiä kuin valtakunnallinen laki.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Nämä dokumenttifilmit mitä olen aikoinaan nähnyt, niin ovat olleet varsin todentuntuisia ja myöskin asiapitoisia. Ehkä kovimmat määräykset kohdistuivat alueittain eri maakuntien osiin, jossa oli ankara kuri yhden lapsen politiikasta, ja niistä juuri tehtiin dokumenttifilmitkin...

Niissä filmeissä köyhän näköiset kiinalaiset naiset kertoivat itse kuinka heille tehtiin väkisin vastustuksesta huolimatta raskaudenkeskeytyksiä, vielä siinäkin vaiheessa kun oltiin jo raskauden loppupuolella.

Minulle jäikin niistä filmeistä mieleeni, kuinka maakuntien johtohenkilöt saivat melkoisen itsenäisesti päättää kuinka tiukasti "lakeja" kylissä noudatetaan?

Käyttäjän KirmoWiln kuva
Kirmo Wilén Vastaus kommenttiin #23

Täältä Suomesta päin, meitä kun on se noin 5,5 miljoonaa ja erittäin organisoitunut yhteiskunta jossa kaikk kansalaiset ovat rekistereissä (yli 10 vuotta verohallintoa konsultoineenna IT ammattilaisena), me usein unohdamme ettei samaa ole yhteiskunnissa kuten Kiina, Intia, ...

Paremminkin kannattaisi mieltää Kiinaa kuten koko Eurooppaa könttinä. Niin ne kiinalaiset helposti siellä näkee ja kokee. "Kaikki eurroopalaiset ovat samanlaisia!". Ollaanko me, ei varmasti jos meiltä tullaan kysymään olemmeko samanlaisia kuin vaikkapa köyhät romanialaiset tai ....

Sieltä Kinast alöytää varmasti ihan juuri näitä kaikkia mitä tässäkin ketjussa mainitaan, mutta ei se tarkoita että kaikkialla siellä on samoin.

Itse kerron mitäolen omin silmin nähnyt ja kokenut ja kuullut minuun luottavilta paikallisilta. Toki olen lukenut ja perehtynyt tämänkin maan taustoihin sen mitöä vaan olen kohtuullisellaponnistuksella saanut käsiini.

Maailma on täynnä kauheuksia ja vääryyksiä. Valitettavasti olen näitäkin nähnyt tapahtuvan turhankin läheltä.

Olen Suomeen tuottanut Huang Yimingin valokuvanäyttelyn "Hainanin lohtunaiset".
Jossain vaiheessa se on taas esillä ainakin Kuopiossa seuraavaksi. Googlaa niin näet taustaa ja se ehkä selvittää jotain historiasta jota ei meille koulussa kerrottu.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos. Googlasin ja hämmästyin, sillä tuo kirja joiden pohjalta olet valokuvanäyttelyn tänne tuonut, on yksi niistä poikkeuksellisista kirjoista, jonka olen jättänyt kesken. Iris Changin "Nankingin verilöyly" oli niin järkyttävä kirja monine kuvineen, etten voinut sitä jatkaa kuin puoleen väliin. Siitäkin on jo vuosia, se ilmestyi meillä 2006 ja vieläkin saan silmieni verkkokalvolle muutamia kuvia esiin, jotka kertoivat ihmisen käsittämättömästä raakuudesta omaa lajiaan kohtaan.

"Hainanin lohtunaiset" on varmastikin varsin puhutteleva näyttely ja menisin sitä toki katsomaan, jos se tänne pääkaupunkiseudulle tulisi. Ensimmäiseksi tuli tuo kuva kovin, kovin ryppyisestä vanhasta naisesta, josta paistoi ulospäin jo hänen kova eletty elämänsä. Olisi tehnyt niin mieli vanhusta poskelle silittää...niin liikuttava kuva oli. Elämä on monille, liian monille ollut sydäntä särkevää tuskaa ja kipua, että tulee itsellekin avuton olo sen edessä.

Kirjani välissä oli myöskin vanha sanomalehtileike Hesarista, jossa kerrottiin aiheesta tehdystä elokuvasta, joka on herättänyt paljon vihaa japanilaisia kohtaan. Erityisesti myöskin se, että jotkut japanilaiset on kuvattu filmissä liian inhimilliseksi.

Käyttäjän KirmoWiln kuva
Kirmo Wilén

Kija, kyllä se näyttely oli pääkaupunkiseudulla. Jukka Male museolla jokunen vuosi sitten. Yritin saada näyttävämpää tilaa ja julkisuutta, mutta huonostihan se meni.

Nankingin valloituksest aon tehty tosi hieno elokuva, raskashan se on, mutta löytyy ihan Suomessakin myynnissä ollut dvd. Upeasti kuvattu ja ne kaikista rankimmat asiat on esitetty viitteellisesti korostamatta kauheuksia. Mustavalkoinen ja monia palkintoja saanut.

Olen tavannut kolme lohtunaista tietäen heidän kohtalonsa, kuinka monta muuta sitten onkaan kylissä tullut vastaan jää arvoitukseksi. En voisi siellä hyvällä omallatunnolla jatkaa valokuvaamista ellen toisiheidän kokemuksiaan näin esiin kun kerran ovat saaneet äänensä kuuluviin; tämähän tapahtui vasta 1990-luvun loppupuolella.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kirmo, on se sinulta hienosti tehty ja jatka samaan tyyliin. Jos tuo valokuvanäyttely tulee vielä tänne meille pääkaupunkiseudulle, niin kerro ihmeessä siitä täällä Vapaavuorossa, tai ainakin minulle suoraan. Haluaisin sen kovasti nähdä ihan omin silmin.

Parasta olisi meidän Tapiolan Kulttuuritalon tilassa, jossa on hyvin erilaisia ja usein vaihtuvia näyttelyitä monelta taiteen alalta...on minulla nyt vähän omakin lehmä kyllä ojassa, kun asun ihan tässä sitä lähellä:)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset