*

zzz333

Kunnia sotaveteraaneillemme. Sodan ensimmäinen kuukausi 1940 on takana..

  • 1940, Suomen Kuvalehti N:o 1
    1940, Suomen Kuvalehti N:o 1
  • Kunnia sotaveteraaneillemme. Sodan ensimmäinen kuukausi 1940 on takana..
  • Kunnia sotaveteraaneillemme. Sodan ensimmäinen kuukausi 1940 on takana..
  • Kunnia sotaveteraaneillemme. Sodan ensimmäinen kuukausi 1940 on takana..

Stalin  sai  60-vuotta täyttäessään orjiltaan kunnianimen   "Euroopan ja Aasian isäntä ja maailman kansojen johtaja". Mutta Suomea hän ei saanut, vaikka Kremlin tunkkaisissa kammioissa oli niin laskelmoitu ja voitonvarmoina tullut se "isännällekin" luvattua. Näin kirjoitti Suomen Kuvalehdessä 6.1. 1940 Matti Hakio.

Isäntää oli käynyt onnittelemassa ulkovaltain päämiehistä vain reunavaltioitten "alijohtajat" ja hallitukset, Kiinan Tshiangkaishek ja  -  Saksan Valtakunnankansleri Adolf Hitler.  Samaan aikaan 21.12.1939  "kalliin " Josifin täyttäessä tuon 60-vuotta, oli Suomi puolustautunut menestyksellisesti  kolme viikkoa ja joukkomme olivat eräillä rintamalohkoilla siirtyneet menestyksellisestä puolustuksesta yhä vain jatkuvaan etenemiseen. 

Kuten muistamme, niin vihollinen ylitti 30/11 ilman sodanjulistusta rajamme kaikkialla, missä sillä oli omalla puolellaan vähänkään käyttökelpoista hyökkäystietä.  Viisikymmentä neuvostokirjailijaa seurasi armeijaa ikuistaakseen sen kuolemattomat urotyöt.  Mutta jo näissä viivytystaisteluissa kaatui niin paljon  hyökkääjältä väkeä, että oli turvauduttava vanhaan koeteltuun aitovenäläiseen keinoon - uskottujen pyövelijoukkojen konekiväärituli niskassaan ajettiin puna-armeijan laumat yhä uusiin rynnäköihin. 

Viivytystaistelut Kannaksella kestivät viikon. Suomen armeija säästi kallisarvoista ihmismateriaaliaan, mutta maksatti jokaisesta jalanleveydestä luovutettua maata hinnan, joka hätkähdytti yksin Kremlinkin  verisiin laskuihin tottuneita mahtajia.  Viimeiset joukkojen edellä rajaseuduilta pois siirtyvät siviiliasukkaat sytyttivät omin käsin talonsa tuleen  - tai jättivät  pioneerien miinoittamina surmanloukuiksi niihin ryöstämään tulleille ryssille. 

Sodan alussa julisti Moskova ylvästellen voivansa peittää koko Suomen lentokoneillaan. Paljonhan niitä onkin täällä vieraillut - 350 taisi olla yhden joulupäivän ennätys.  Suomen siviiliväestön pommitus tuli kalliiksi neuvostoherroille ja sankareille! Kalliiksi ennen kaikkea sen vuoksi, että nämä pommitukset ne vasta ovat sisuunnuttaneet  tavallisenkin, edelleen rauhantöissään askartelevan suomalaisen. 

 

Kolme tunnettua sotakirjeenvaihtajaa kertoivat kiireestään ja  väsymyksestään huolimatta kollegialisella auliudella omista tunnoistaan mm. näin: 

Amerikkalainen  Webb Miller kertoo, " että hän on ollut kolmeen otteeseen rintamalla ja elänyt teidän poikienne kanssa siellä ja nähnyt, minkä arvoinen teidän armeijanne on, ja minun täytyy sanoa, että olen saanut takaisin poikavuosieni uskon miehen rohkeuteen ja ihmisen suuruuteen.  Monet asiat ovat minua ihastuttaneet. Ihmisten rauhallinen rohkeus ja se luonnollinen arvokkuus, jolla  he kantavat tämän epäoikeutetun koettelemuksen, on rohkaisevaa kenelle tahansa.

En epäile vähääkään, etteivätkö suomalaiset kykenisi torjumaan  ja joka kerran torjumaan venäläisten hyökkäyksen , niin kauan kuin teillä on miehiä ja  aseita. Raskasta se kyllä tulee olemaan ja  suuria uhreja se luonnollisesti  tulee vaatimaan myöskin teiltä ja sen vuoksi olisin onnellinen, jos saisitte mahdollisimman pian positiivista apua, jota uskon teidän myöskin saavan. En tunne syitä, miksi asiat eivät luista vikkelämmin Amerikassa, mutta luulisin sen johtuvan siitä, kun Amerikka poltti niin pahasti sormensa viime sodassa ja menetti lopullisesti uskonsa Euroopan hyvään tahtoon.  Tiedän kuitenkin, että maani toimii hyvin nopeasti sitten, kun se kerran on lähtenyt liikkeelle."" 

-

"Neuvostoliiton vaikeudet ovat  aina olleet yhteydessä yrityksiin tehdä tavallisia asioita epätavallisin keinoin. Suunnitelmat lehmän syrjäyttämisestä valmistamalla maitoa soijapavuista tai koiranvillateollisuuden luomiseksi keritsemällä Venäjän  koirat,  olivat aluksi ainoastaan mielikuvituksen  armoittamien yksityisten kansalaisten  rohkeita ajatuksia; korkeilla tahoilla löydettiin kuitenkin niitä kohtaan riittävää myötätuntoa, jotta hallitus ne hyväksyi ja kehitti valtioyrityksiksi.  Jos suunnitelmien alkuperäiset esittäjät olisivat tarjoutuneet hankkimaan maitoa ja villaa tavallisin keinoin, niin he eivät olisi saaneet kansankomisaarien myötämielisyyttä osakseen.  Jos taas ohjelma oli suuri ja hämmästyttävä, niin voitiin olla varmoja sen hyväksymisestä."

Maailmaa nähneellä sanomalehtimiehellä on kyky tunkeutua asian ytimeen ja taito pukea tämä sanottavansa kevyeen , huumoritajuiseen , vieläpä ironiseenkin muotoon. Kyseessä oli maailmanlehti Timesin tunnettu Riikan kirjeenvaihtaja, mr Reginal Oliver Gilling, " Urch" teoksessaan "The Rabbit King of Russia" bolseviikkivallan  ja koko venäläisen psyykeen mahdottomuuksia tavalla, jota voisi pitää koko bolsevismin myrkyllisenä parodoimisena, jollei tietäisi hänen kaiken kertomansa olevan suorastaan sanasta sanaan totta."

Mr. Urch on erinomainen Venäjän - tuntija, kuten hänen sanomalehtiuransakin  ja kirjansa todistaa.  SK:ssä kerrotaankin laajasti hänen toimistaan ja oleskeluistaan  eri puolilla maailmaa, mutta en puutu siihen nyt tässä ollenkaan.  Nyt Urch seuraa Suomen taisteluja itse paikalla, tarkkailtuaan sitä ennen vuosia maamme oloja ja kehitystä Riikasta käsin.   "Ihmeellinen maa tämä Suomi,  Turussa oli ensi yllätyksenä poliisi, joka puhui sujuvasti englantia ja antoi  auliisti opastusta". 

Hän ihailee Suomen kansaa, sen tyyntä malttia ja urheutta.  Hän on innostunut  suomalaisen sotilaan loistavasta taistelukyvystä ja rintamantakaisen  väestön rauhallisuudesta keskellä neuvostokoneiden  pommitusretkiä. Ja hän korostaa, että Englanti niin kuin koko sivistynyt  muukin maailma tahtoo mahdollisuuksiensa  mukaan auttaa maatamme, vaikka Suomen kysymyksen ydin hänen mielestään on tällä hetkellä ennen kaikkea siinä, miten suuren panoksen Amerikka asettaa Suomen tueksi."" 

-

Suomalaisen  Sanomalehden Lontoon kirjeenvaihtaja kirjoittaa lehdelleen: Amerikkalaisen  lehtimiehen  Mr. Leland Stowen kuvaus puna-armeijan kurjasta kunnosta on ollut suuren huomion kohteena Lontoossa.  Stowen on ollut yhteen kyytiin  Euroopassa vuodesta 1926, on kunnialegioonan ritari  ja kuuluisa loistavien artikkeliensa ansiosta.  Hän tuli myöskin karkoitetuksi Saksasta, julkaistuaan  kirjan vuonna 1933 nimeltä "Nazi Germany means war" (Natsistinen Saksa valmistautuu sotaan) , minkä kirjan ennustukset aikoinaan herättivät hilpeää mielialaa Euroopan poliitikkojen keskuudessa. Nyt tästä kirjasta on otettu  uusi jättiläispainos, joka on mennyt kuin kuumille kiville.  

"Joka kerran kun hän lähettää artikkelinsa ulos  maailmalle,  Stowen toivoo hartaasti, että se olisi paremmin kirjoitettu ja että hänellä olisi enemmän viisautta ja kaunopuheisuutta selostaakseen kyllin arvokkaasti käymämme taistelun suurenmoisuutta. Sillä kuten hän sanoo, tämä kamppailu on paljon enemmän kuin tavallinen sota. Se on taistelua pimeyttä vastaan, kulttuurin taistelua barbarismia vastaan.  Ja hän uskoo myöskin  kansojen itsemääräämisoikeuteen  ja vapauteen ja siihen, että ne, jotka kuolevat taistellessaan vapauden puolesta, tulevat saamaan hyvityksen, eivätkä kuole turhaan.  Siksi hän on suorastaan  kiitollinen saadessaan olla  Suomessa tänä aikana, jolloin pieni kansamme  johtaa koko sivistyneen maailman  takaisin tielle, jolta se on eksynyt perin kauas."

-

Lämmin kiitos  teille kaikille vielä jäljellä oleville sotaveteraaneille, joita me kunnioittaen arvostamme ja itse toivoisin  myöskin, että näidenkin  ulkomaalaisten lehtimiesten  kauniit ja upeat sanat yltäisivät vielä  teidänkin  korviinne.  En tiedä kuinka tunnettuiksi ylipäätään nämä lehtimiesten  kommentit Suomessa  tulivat,  mutta ainakin minulle, yhdelle sotaorvolle,  nämä sanat ovat  jäävät ikuisesti mieleeni: "He  eivät kuolleet turhaan".

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Hyvin kirjoitettu Suomen vaikeista sotavuosista, Kiitos. Näin se on kunnia niille joille kunnia kuuluu, Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleille miehille ja naisille.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Hannu kohteliaisuudestasi. Satuin vielä huomaamaan näistä vanhoista Kuvalehdistäni yhden minun mielestäni kiinnostavan kirjoituksen vuodelta 1942.

Talvisodassa, ulkomaalaisten sotakirjeenvaihtajien joukossa oli myöskin mainittu kirjoituksestani jo tuttu mies, amerikkalainen Webb Miller. Häntähän pidettiin eräänä maailman etevämpinä sotareportterina. Ennen Suomea koskevan kirjansa ilmestymistä hän sotien aikana kuoli tapaturmaisesti Lontoossa.

Talvisodan alkupuolella Miller teki matkan Kannaksen rintamalle ja sieltä ylipäällikön päämajaan. Kolmipäiväisen matkansa hän kiteytti seuraaviin sanoihin: - Olin Suomen sodassa kolme päivää. Tämä on yhdestoista sota, jossa olen ollut kirjeenvaihtajana. Näistä kolmena päivänä näin jokaisena sellaista, minkä veroista suurenmoisuudessaan en kymmenessä aikaisemmassa sodassa ole nähnyt:

- Ensimmäisenä päivänä ilmataistelun pakkassäässä Kannaksen yllä.
- Toisena päivänä Rauhan sotasairaalan. (mitähän erilaista siellä oli kuin muualla?)
- Kolmantena päivänä ylipäällikön, sotamarsalkka Mannerheimin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitoksen laitan minäkin.
Rupesin muisteleen omia vanhempiani ja huomasin, etten edes tiedä miten kauan ja missä äitini oli rintamalle kommenettuna. Isäni oli rintamaalla kaikissa sodissa.
Rauhan sotasairaalasta puheen ollen muistin tavaroistani löytynyt laatikollinen valokuvanegatiivejä jostain sotasairaalasta, en tiedä mistä peräisin. Pitäisi löytyä oikea osoite mihin niitä voisi luovuttaa.
Tuollaisen kuvituksessasi näkyvän lumipuvun yläosankin löysin vanhojen vaatteiden joukosta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #3

Kiitos Margareta kommentistasi. Varmaan täälläkin on joillakin tietoa mihin vanhoja sotakuvia voisi lähettää? Ne ovat arvokasta historiaa, joita kohta ei enää ole muualla kuin sotakirjojen kuvituksissa.

Itse olen ollut aina kiinnostunut kaikista sotaamme ja ylipäätään sotiin liittyvistä asioista. Kuvat- ja kaikkinainen tunnepuolenkäsittelyt ovat olleet siinä etusijalla. Muistan myöskin aina lämmöllä niitä monia kohtaamisia, joita olen saanut, kun olen sotaveteraanien kanssa alkanut juttelemaan/kyselemään, niin junissa kuin jopa sairaalassakin ollessani. Veteraanimerkki rinnassa ja ikä ovat olleet hyviä tuntomerkkejä jo kaukaa...

Yritän kai sillä pohjimmiltaan uppoutua jatkosodassa kuolleen isäni tuntemuksiin, kokemuksiin ja jopa "sielun syövereihin" elävien veteraanien kautta. Ei se ole mitään synkistelyä, vaan puhdasta uteliaisuutta, joka on lähinnä herättänyt veteraaneissa iloa, kun joku on heidän kokemuksistaan niin innostunut.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Pitää tässä vielä samalla nostaa hattua myöskin jo 100-vuotiaalle Suomen Kuvalehdelle, joka on omassa luokassaan hienoin ja kiinnostavin lehti. Perustamisvuosi oli 1916.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Rauhan historia juontaa juurensa jo 1800-luvun loppuun, jolloin Saimaan rantamille perustettiin täysihoitola, joka paloi 1896. Uusi sanatoorio rakennettiin hoitolan tilalle Petter Häkkisen toimesta, mutta yritys ajautui konkurssiin. Vapaussodan aikaan Rauha toimi valkoisten sotassairaalana. Toiminta kuitenkin hiipui viimeistään vuonna 1923 tapahtuneeseen tulipaloon, johon loppui kylpylähotellin silloinen historia laitoksen osittain tuhoutuessa.

Ladattu 28.12.2008
Rauhan sairaala on Joutsenossa sijaitseva lakkautettu psykiatrinen sairaala. Se perustettiin vuonna 1926 huolehtimaan silloisen Viipurin läänin mielisairaista ja lakkautettiin vuonna 2000 sairaalan toiminnan siirtyessä Etelä-Karjalan keskussairaalaan Lappeenrantaan. Joutsenon kaupunki osti sairaala-alueen vuonna 2005 ja myi sen eteenpäin Joutsenmaa Oy:lle vuonna 2006.

Värikästä näyttää Rauhan sotasairaala vaiheet olleen, mutta vielä jäi epäselväksi, että miksi juuri se teki niin suuren vaikutuksen sotakirjeenvaihtaja Milleriin?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olen kyllä kuullut ja lukenut aikaisemminkin juttuja kehuista, joita Suomi ja Suomalaiset sotilaat ovat maailmalla saaneet. Olenkin viimeaikoina lukenut enemmän näitä juuri sodan aikana tulleita kehuja, niin laitanpa tähän vielä professori O.J.Tuulion saamaan poikkeuksellisen nätin kirjeen Italiasta. Sopii hyvin tähän Suomen 100-vuotisen historian ylistämiseen:)

“Samoihin aikoihin tulee toinenkin kirje Italiasta. Tuomari ja murrerunoilija, toht. Vicenzo De Simone (jota en ole koskaan edes tavannut) puhuu... Koko Italian kansa innostuneena ja heltyneenä seuraa Suomen kansalaisten voittoisaa sankaruutta taistelussa bolsevismia, kaiken ihmisyysihanteen kieltäjää vastaan. Pyydän Teitä näkemään minutkin rinnallanne vapaaehtoisena puolustamassa isänmaatanne, joka tänä kohtalon hetkenä on kaikkien vapaiden ihmisten oma isänmaa.

Syleilen Teitä. Lämpimästi Teidän Vincenzo De Simone.”

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Hyvä kirjoitus.
Nyt on hyvä myös muistaa se että useampi veteraaneista oli se "punikki" vasemmistolainen työtä tekevä veteraani.

Joten eiköhän tuohon vetoamisen voisi jo unohtaa ?

Kun heitä on enää kourallinen elossa niin joko veteraanien miljoonat on jaettu heille? Varat oli tarkoitettu kokonaisuudessaan käyttää vain sotaveteraaneille ja Lotille.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Marja-Liisa myöskin ajatuksia herättävästä kommentistasi.

Vasemmistolainen, työtä tekevä sotilas, ei välttämättä edes ollut bolsevismia kannattava, vaan nekin, jotka aluksi uskoivat Neuvostoliittoon rauhan ylläpitäjänä pettyivät syvästi.

Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton puheenjohtaja Eero A. Vuori kirjoitti tuolloin vuonna 1940:

"Suomeen tehty hyökkäys on pannut vedet juoksemaan yli laitojen. Selvimmin tämä näkyy siinä suurenmoisessa avustustoiminnassa, mihin useissa maissa on ryhdytty Suomen hyväksi ja mihin myöskin asianomaisten maiden työväenjärjestöt innolla osallistuvat.

Norjan työväenliike, joka vielä viime kesänä suositteli (1939) yhteistoimintaa mm. venäläisten ammattijärjestöjen kanssa , selittää nyt, että Neuvostoliiton Suomeen tekemän hyökkäyksen puolustaminen on katsottava petokseksi Norjan työväenluokkaa ja sen aatteita vastaan.

Ruotsin ammattijärjestön korkein johto on hyväksynyt jyrkkäsanaisen päätöslauselman , jossa jäsenjärjestöjä kehotetaan ajamaan kommunistit järjestöjen luottamustoimista ja boikotoimaan kaikkea kommunistien toimintaa , jotka alentuneet puolustamaan Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen. Samoin ovat toimineet myöskin, niin Ranskan sosialistit ja ammattiyhdistykset, kuin myös Englannin työväen voimakas vastustus Venäjän hyökkäyksen imperialistisen luonteen vuoksi.

SE Molotovin ja kumppaneiden väite, että kysymyksessä olisi muka Suomen työväenluokan pelastus, on muutamassa päivässä paljastunut kaikkien maiden työtätekeville vain petokseksi. Kysymys olikin vain raukkamainen hyökkäys pientä maata vastaan, joka haluaa säilyttää vapautensa ja itsemääräämisoikeutensa."

- -

Nähtävästi olen niin innostunut aiheesta, etten osaa edes lyhyesti ja ytimekkäästi vastata mihinkään, mutta voisinko sen muuten edes kertoa?

Mitä tulee näihin veteraanien hyväksi tehtyihin keräyksiin, niin olen siitä joskus muinoin kirjoitellut myöskin Hesarissa palstoilla, - kitkeränä, tietysti:)

Liian moni kiltti ja vähään tyytyvä veteraani on jäänyt niistä rahoista kokonaan paitsi ja se on väärin. Muistan vielä vuosia sitten kuulleeni, kuinka veteraanijärjestön nokkamiehet ja "peesaajat" tekivät virkistäviä "veteraanimatkoja" Espanjaan. Kuka pitäisi huolta näistä hiljaisista veteraaneista, jotka eivät ikinä ole osanneet pitää puoliaan järjestöjen rahanjaossa??

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset