*

zzz333

Työtön saa hyvän tuntipalkan kirjallisista töistään...

  • Työtön saa hyvän tuntipalkan kirjallisista töistään...
  • Työtön saa hyvän tuntipalkan kirjallisista töistään...

Oivaltamista ja näkemistä ei yhtään helpota zen kuin taokaan, joiden mukaan "se, joka tietää ei puhu, ja se, joka puhuu, ei tiedä".   Media ja muu sisällöntuottaminen  alkaa olla jo niin runsasta, että enää harvoin mikään "kolahtaa" niin perusteellisesti, että se on pakko lukea ja siitä jopa vielä muillekin kirjoittaa. Aiheesta tiedän itse liian vähän, jotta voisin siitä kovin syvällä rintaäänellä puhua, mutta ystävieni ja sukulaisteni kautta toki tiedän paljonkin miten eri tavalla siihenkin suhtaudutaan.

Minulle kolahti tänään  8.5. HS:n mielipideosastolta "työttömän" kirjoitus otsikolla:

"Työtön saa suuren tuntipalkan hakemusrumbasta". 

Tämä "tyytyväinen työtön" kertoo olevansa työtön, konkurssin tehnyt yrittäjä.  Hän kertoo: " saavansa tukia Kelasta ja työttömyyskassasta. Vuokran jälkeen jää noin 300 euroa kuussa elämiseen.  Olen luonnollisesti tilivelvollinen kaikesta ja joudun lähettämään monimutkaisia ja pitkiä hakemuksia ja selvityksiä suuntaan jos toiseenkin. 

Rassaako se minua? Ei yhtään.  Olen nimittäin perustellut asian itselleni  melko motivoivasti ja suosittelen sitä kaikille muillekin työttömille, koska se helpottaa elämää aika lailla.  Miten motivointi sitten tapahtuu? Yksinkertaisesti lasken, montako tuntia minulla menee aikaa hakemuksien tekoon ja jaan summan tekemälläni tuntimäärällä.  Ymmärrän joka kerta, miten suurta tuntipalkkaa saan tekemälläni hakemusrumballa. Saan tästä suurempaa "palkkaa" kuin saisin mistään muusta työstä.

Kyllä se pitää ainakin minut  tyytyväisenä siitä, että olen suomalaisen sosiaaliturvan piirissä. Teen hakemukseni oikein kiltisti.  En voi mitenkään ymmärtää, miten valtava meteli nousee siitä, että työttömät pannaan tekemään keskimäärin kerran viikossa työhakemuksia ansaitakseen näin tukensa. Mikä ihmeen rasitus se oikein on"?  Kysyy tämä minusta varsin tervejärkisesti oloonsa suhtautuva "Työtön".  

Olen lyhentänyt hänen kirjoitustaan huomattavasti, mutta itse asia tulee kai käytyä tästäkin hyvin ilmi.  Muistan itsekin lukeneeni haastatteluja, joissa  jopa korkeasti koulutetutkin valittavat suuresti näitä "kirjallisia lippuja ja lappuja, joita pitää kaiket päivät täytellä".  Kaiken pitäisi tulla pöytään ilman pienintäkään vaivaa, näinhän se tänä päivänä näyttää olevan niillä, joilla suhteellisuudentaju on kokonaan hukassa.

Tämän työttömän asenne viehättää minua suuresti, vaikka hän katsookin, että ikänsä ja terveytensä puolesta hän ei saa tuskin koskaan enää palkallista työtä, vaikka mieluusti työtä tekisinkin. Luulisin, että hyvin monella työttömällä olisi elämä paljon mukavampaa, jos ottaisi tämän " työttömän" opeista neuvon.

 Tuskailemalla tätäkin "pakkotyötä", niin kannattaisi ajatella niitä "työllisiä", jotka tekevät  palkkansa eteen töitä täydet 8-tuntia joka ikinen työpäivä, jotta työttömillekin leipä riittäisi.  Heillä ei ole aikaa tehdä kaikkea mitä haluaisivat, kun itse työ vie ajan ja voimat. Työttömillä  taas  vapaa-aikaa on usein ihan  riittävästi  ja  kaikki tieto, kulttuuri ym. ovat jokaisen saavutettavissa ilman rahaakin.  Asenne on aina tärkeä ja minusta tämä "Työtön" positiivisella asenteellaan ansaitsisi mitalin rintaansa. 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Elin aikanaan toimeentulotuella 9 vuoden ajan. Vuokran, sähkölaskun, lääke- ja muiden terveydenhuoltokulujen jälkeen jäi käteen toimeentulotuen perusosan verran, joka aluksi (vuonna 2005) oli 375 euroa ja lopuksi (vuonna 2014) 480 euroa.

Toimeentulotukea piti hakea joka kuukausi erikseen. Tein hakemuksen aina kirjallisesti, ja koska pidin paperit (laskut ja kuitit sekä tiliotteet) järjestyksessä sitä mukaa kun niitä postiluukusta tai muualta tuli, hakemuksen tekemiseen ja postittamiseen meni vain noin puoli tuntia.

Kaksi kertaa vuodessa piti mennä paikan päälle tekemään "asiakassuunnitelma", ja siihen tuhrautui matkojen lisäksi puolisen tuntia. Sen lisäksi piti työmarkkinatuen saamiseksi kirjoittaa kerran kuussa paperille 30 kertaa "työtön" ja lähettää se Kelaan.

Työmarkkinatukineen, asumistukineen ja toimeentulotukineen sain kuussa käteen noin 1000 euroa, josta sitten piti maksaa vuokra ym. yllämainitut menot niin että käteen jäi toimeentulotuen perusosan verran ennen ruokaostoksia ja muita huvituksia.

Monta kertaa noiden vuosien aikana ajattelin, että saan aika hyvän tuntipalkan tuon hakemuksen tekemisesta. Mutta entä sitten? Onko hyvässä tuntipalkassa jotain pahaa?

Työntekoni loppui 2005 kun verottaja ajoi yritykseni konkurssiin ja hankki minulle lisäksi 3 vuoden liiketoimintakiellon sekä vankeustuomion törkeästä velallisen epärehellisyydestä. Veroja oli jäänyt maksamatta noin 10 000 euroa.

Tuon jälkeen en ole tehnyt tuntiakaan töitä, vaan olen vastaanottanut verovaroista kustannettuja sosiaalitukia noin 150 000 euroa. Uskoisin, että kaikki osapuolet ovat nyt tyytyväisiä?

(Vuonna 2014 siirryin työkyvyttömyyseläkkeelle ja takuueläkkeen ansiosta käteen jää nyt hiukan enemmän kuin toimeentulotuesta, eikä hakemuksia tarvitse enää tehdä. Tuntipalkkani on nyt siis ääretön.)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Janne "Monta kertaa noiden vuosien aikana ajattelin, että saan aika hyvän tuntipalkan tuon hakemuksen tekemisesta. Mutta entä sitten? Onko hyvässä tuntipalkassa jotain pahaa?"

Eipä tietenkään ole. Minusta on vain hyvä, että pystyy suhtautumaan koko asiaan positiivisesti, jos ei muuta voi. Sinä olet nähtävästi pystynyt, ja hyvin sittenkin. Olet myöskin täällä Usarissa hyvin aktiivinen, tietävä ja moneen asiaan kantaa ottava persoona. Hyvä niin.

Hankalinta näyttääkin olevan nuorilla, jotka tarvitsisivat nopeasti saada työpaikan, johon ovat vuosia kouluttautuneet ja velat painavat päälle. Siinä ovat henkiset kyvyt kovilla ja positiivinen ajattelu on jo kovan työn takana.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Ihmetystä herättää hakemusten kirjoittamisessa sekin, kun niitähän voi suurelta osin kopioida aina uudestaan. Ainakin suurelta osin. Ei aikaa mene kovinkaan paljon yhdessä viikossa yhden hakemuksen tekemiseen. Työttömälle luulisi olevan pientä piristystä ja toivoa antavaa uuteen työhön.
(voi kun tulee pljon y-kirjaimen puutetta= näppäin vika)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Vaikea tietää, millainen se lopullinen toteutus on. Itse olen joka tapauksessa kerran pienen jakson täyttänyt noita silloiselle työvoimatoimistolle meneviä lappuja, kun olin lyhennetyllä työviikolla.

Eihän se homma paljoa rasita ja saahan siitä kohtuullisen korvauksen siihen verrattuna, että jäisi kokonaan ilman. Mutta stressaavaa se joka tapauksessa on, koska yllä leijuu Damokleen miekka, joka rankaisee jokaisesta virheestä. Joka kerta joutuu odottamaan päätökseen saakka, että täytinköhän nyt varmasti kaikki oikein.

Toivoisin, että siellä esityksessä on jotain viisaampaa työttömien auttamiseksi. Vaatimus hakemuksesta per viikko on täysin aivokuollutta. Ellei mitään uskottavaa toivoa järkevästä työpaikasta ole, pakkohakeminen on pelkkää kiusantekoa.

JK. Määrälliset kriteerit sopivat vain sinne, missä on jotain järkevää mitattavaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Samaisessa lehdessä oli toinen kirjoitus, joka koski tukien hakemisen raskautta. "Työttömän päivät kuluvat raha-asioiden kanssa painiessa. Tukijärjestelmämme on niin pirstaleinen ja sekava.." Kirjoittajana on sosiaalityöntekijä Helsingistä.

Tuosta tukijärjestelmän hankaluudesta en osaa sanoa mitään muuta, kuin mitä ystäviltäni olen asiasta kuullut. Heistä monet pitävät näitä lappujen ja lippujen täyttämistä helppoina, kun sitä tarvitsee tehdä vain kerran viikossa. Toki me ihmiset koemme asiat erilailla ja toisille kaikki on yksinkertaisempaa kuin toisille.

Tämä alkuperäisen kirjoituksen tehnyt "Työtön" sanoo ymmärtävänsä niitä, joille raportointi on itsestään jo rasittavaa, varsinkin vanhoille ja sairaille. Ja näinhän se tietysti on.

En tiedä kuinka paljon suorat palautteet Kelalle mitään auttavat, mutta ainakin hyviä ehdotuksia kannattaisi sinne tuoda julki, että mikä rassaa eniten.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Kaija, tottahan se on, että me reagoimme eri asioihin eri tavalla. Joillekin anomusten ja hakemusten täyttäminen on suoranaista tervanjuontia, kun taas toisille ei minkäänlainen ongelma tai rasite. Aivan sama muuten koskee politiikankin aluetta ja hallituksen tekemiä päätösesityksiä. Haluamme tai emme, niin reaktiot ovat melkeinpä jokaisen puolueen kannattajan kannanotoista katsottuna erilaisia. Erilaisin painoarvoin "jalostettuja" tai toisella tapaa ymmärrettyjä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sirpa, näinpä tuo on ja joskus tuntuu siltä, että meillä näitä valittajia on ylipäätään harvinaisen paljon:) Itse vertailen usein venäläisten ystäviemme kertomuksia heidän kokemuksiinsa todellisista vaikeuksista, joita ei näihin "kerran viikossa töihin" voi edes samana päivänä verrata.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Menen nyt vähän sivuun varsinaisesta aiheesta, mutta kävin muutama viikko sitten isolla työmaalla katsomassa ystäväni ostamaa keskeneräistä asuntoa. Kypärä päässä kuljettiin lautoja ja muita rakennustarvikkeita kantavien miesten keskellä.

Ihmettelin työmaainsinöörille, että miksi täällä on niin hämmästyttävän vanhoja miehiä töissä ja kuulosti siltä,että joka toinen puhui ylipäätään viroa. Hän kertoi monen virolaisen eläkeläisen olevan "pakotettu" lisätienesteihin, kun heillä on niin pieni vanhuuseläke.

Miten he jaksavatkin tehdä näin raskasta työtä, kysyin... Ja hän kertoi, että heillä on jopa yksi virolainen 67v. eläkeläinen, joka on heistä kaikkein vahvin kun voimamiestä tarvitaan. Toinen kysymykseni koski suomalaisten rakennusmiesten vähyyttä ja vastasin itse ennen kuin hän ehti edes suutaan avata: "vai makoilevatko he mieluusti vain kotona"? Vinosta hymystä päättelin, että hiljaisuus oli myöntymisen merkki. Ei kai uskaltanut ääneen todeta sitä, mitä monet rakentajat aavistelevat, ettei suomalaisille oikein työ maita, kun vähemmälläkin rahalla tulee toimeen.

Toinen kysymys sitten onkin, että eikö suomalaiset työnantajat ota suomalaisia töihin, jos heille pitää maksaa enemmän palkkaa kuin virolaisille?

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

..."vai makoilevatko he mieluusti vain kotona"?

Kaija, siinä oli se ns. kannustinloukku pähkinänkuoressa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Pelkäänpä pahoin, että olet ihan oikeassa Harri. Näistä kannustinloukoista on nyt vaikea päästä irti, kun ne kerran on luotu liian löperöiksi.

Ei voi tietenkään yleistää ja on todellakin varmasti ammattialoja, joissa työpaikkoja ei todellakaan ole. Heille on varmastikin hyvin raskasta kuulla epäilyksiä siitä, että ovat monien mielestä vain työtä kaihtavia luusereita, joka ei pidä oikeasti paikkaansa.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen Vastaus kommenttiin #10

Olen samaa mieltä kanssasi, Kaija, enkä vähättele yksilön kohtaamaa tragediaa.

Ei voi tietenkään yleistää ja on todellakin varmasti ammattialoja, joissa työpaikkoja ei todellakaan ole.
Olosuhteiden muuttuessa työpaikkansa menettäneiden pitäisi katsoa työmarkkinoita oman alansa ulkopuolelta; ammattisuoja ei tule kestämään ikuisesti:

"Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin (ps.) mukaan ammattisuojaa ei kuitenkaan olla poistamassa, vaan ammattisuoja muuttuu yksilökeskeiseksi. Ammattisuojakysymys ratkaistaan Lindströmin mukaan tapauskohtaisesti. Hän viittasi tiedotustilaisuudessa terveen järjen käyttöön."
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3532388-tyot...

Jyrki Paldán

Ole hyvä ja tarjoa vaikka MOL:lissa täysipäiväistä raksa-apulaisen paikkaa ja katso kun kymmeniä ja kymmeniä hakemuksia sataa sähköpostiin ja puhelin on tukossa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #14

Hienoa, jos niin on. Onko paikkakunnalla väliä, vai miksihän meillä Espoossa kuuluu puhuttavan rakennustyömailla enemmän viroa kuin suomea, kun niiden ohitse kulkee?

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #15

Liikemaailman kiemuroita.

Nykyinen lainsäädäntö ja EU-maiden välinen vapaa liikkuvuus aikaansaavat tilanteen, jossa suomalainen työmies on kallis ja "takertuva". Esimerkiksi määräaikaiset työsuhteet on paljon kätevämpi hoitaa ulkomaisilla työntekijöillä, kun ei ole suomalaista työlainsäädäntöä rajoittamassa. Noin siis vaikka palkka pysyisikin samana, mitä se harvemmin tekee.

Niistä suomalaisistakin melkoisen suuri osa on henkilöstövuokrausfirman palveluksessa nollatyösopimuksella. Lainsäädännöstä johtuen se on henkilöstövuokrausfirman välistävetämisestä huolimatta kannattavampaa kuin omien työntekijöiden palkkaaminen.

Jos taloudellisesti tasa-arvoisesta yhteiskunnasta ja työehdoista halutaan pitää kiinni, tarvitaan radikaaleja muutoksia. Rakennusalan kehitys on yksi loistava esimerkki, jossa yritykset (tai pikemminkin pääoma) ovat löytäneet kaikki mahdolliset porsaanreiät kiertää työehtolait ja pitää palkkakehitys jäässä. Realistiset vaihtoehdot ovat joko muuttaa koko sirkusta radikaalisti ay-liikkeiden ja/tai sosialististen reformien kautta, tai kasvattaa työelämän epävarmuutta ja tehdä suomalaisista halpatyövoimaa virolaisten tavoin.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Aktiviteettihän tuo hakulappujen kirjoittelu on, liekö reaaliteetti saada työpaikka, mutta jos muutamakin.

Kaija se on totta, että infotulvasta alkaa olla vaikea löytää juttua joka todella "kolahtaa" tai sitten on niin monta, ettei jaksa enää reagoida.
Hyvä kun sinä jaksat!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Elle Marketta kommentistasi. En minäkään aina jaksa kiinnostua edes kaikista ajankohtaisista aiheista kovinkaan kauaa, kun ja jos niistä kirjoitetaan täälläkin kymmeniä blogeja peräperään...Nyt kohta auringon pilkahdellessa aina vain enemmän, niin veri vetää ulos painamaan käsiä multaan, joten näitä "kolahduksia" tulee aina vain harvemmin.

Se mikä minua tämän työttömän kirjoituksessa niin viehätti, oli juuri tuo optimismi, jota ei edes käteen jäävä pieni rahamääräkään näyttänyt häiritsevän. Kiitollisuus siitäkin, eli meidän suomalaisten kuitenkin suhteellisen hyvästä sosiaaliturvasta on niin harvinaista.

Ehkä siihen minun kohdallani vaikutti myöskin vanhat muistot, kun oli taloudellisesti oikeasti vaikeaa... eikä nekään mieltä masentaneet. Sodan jälkeiset puutteetkin, vain meitä vanhoja sitkistivät:). Heh, mikä sanahirviö.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset