*

zzz333

Sata kunnian päivää, "sodan minä kestin - mutta rauhaa en"

  • Sata kunnian päivää, "sodan minä kestin - mutta rauhaa en"
  • Sata kunnian päivää, "sodan minä kestin - mutta rauhaa en"
  • Sata kunnian päivää, "sodan minä kestin - mutta rauhaa en"

 

Suomen Kuvalehti maaliskuun 30, 1940, herätti taas haluni kirjoittaa ajasta, jolloin Suomen historiaa kirjoitettiin. Suomelle oli jälleen saneltu pakkorauha. Suomen historian syvä tragiikka oli taas toistunut. Kaakkoinen rajamme on suunnilleen sama kuin se oli vuonna 1721.  Suomen kansalle ilmoitettiin  Moskovasta 12.3.1940, että valtakunnan raja on suunnilleen sama kuin se oli Uudenkaupungin rauhassa määrätty ns. Pietari Suuren raja. Suuressa Pohjan sodassa sortui Ruotsi-Suomen suurvalta. 

"Vihollinen hävitti Suomen, surmasi ja raiskasi rauhallista asujamistoja ja raahasi vankeuteen Venäjälle, poltti taloja, kyliä ja ryösti mitä edessään näki.

"Itäisen naapurimme hallussa on nytkin Inkerinmaa, jonka lisäksi sillä on tukikohtia pitkin  Suomen-ja Riianlahden rannikkoa. Nyt jouduimme vielä luovuttamaan sille Hankonkin. Vain sisäinen rintamamme on toinen.  Meillä on hyvin varustettu , voittamaton armeija, joka on suorittanut maailmanhistorian suurimpia sankaritekoja. Meillä on yksimielinen ja uhrivalmis kansa", kirjoitti  prof. Einar Juva. "Jos kerran esi-isämme yli 200 vuotta sitten selviyityivät loistavasti paljon suuremmista vaikeuksista , selviytyy tämä kansa vielä tästäkin".  

"Talvisodan Sankareissa" kerrotaan myöskin kuinka aseet vaikenivat rintaman kummankin puolen. "Hiljaisuus tuntui pahemmalta kuin ankarinkaan tykkituli. Rauhan ehdot olivat kovat, niitä ei kukaan tuntunut ymmärtävän.  Kaikista vähiten Kapteeni Nils Stolpe. Hän istui kometokorsussaan 13.3.1940 ja antoi kyynelten virrata vuolaana. -  Sodan minä kestin, hänen kuultiin sanovan, - mutta rauhaa en tunnu kestävän.  Loppuun kuluneet tykit  ja miehet olivat tehneet päivätyönsä kunnialla. Kollaa oli kestänyt."

 

Samana päivänä 13.3 oli professori V.A.Koskenniemi  saanut radiopuheensa esityskuntoon. Suomen kansanarmeijalla samoin kuin koko Suomen kansalla on koettuna ja elettynä takanaan sata kunnian päivää, runsaasti sata suuren taistelun päivää, maailmanhistoriallisen kamppailun, jonka muisto on jäävä loistamaan aikakirjojen lehdille.  Euroopan kartalla ovat sotilaidemme  mainetöiden  ansiosta Suomen nimi ja maamme historialliset rajat piirtyneet sivistysmaailman tietoisuuteen niin kuin ei milloinkaan aikaisemmin kansamme vaiheissa. 

Ihmisyyden esitaistelijoina ovat suomalaiset sotilaat sata päivää puolustaneet sivistyksen rintamaa 50-kertaista ylivoimaa vastaan ja seisovat murtumattomin rivein vielä tänä päivänä.  Tämä historiallinen teko, jonka omistusta mikään mahti maailmassa ei voi meiltä riistää.  Suomen kansa on antanut kaikiksi ajoiksi  näytteen siitä, että sen vapaus on sille eläämääkin kallisarvoisempi, ja että se on valmis suurimpiinkin uhrauksiin  taatakseen itselleen ja jälkeentuleville ihmisarvoisen elämän siinä maassa, jonka monet menneet suomalaiset sukupolvet ovat viljelyksille raivanneet, ja jonka he haluavat jättää tuleville polville perintönä.

Ehyempää, rikkomattomampaa rintamaa kuin Suomen totaalisen puolustus, ei maailma ole nähnyt.  Mutta tämän todetessamme emme unohda, mitä uhreja, mitä menetyksiä, tämä taistelu on kansaltamme kokonaisuudessaan ja sen yksityisiltä jäseniltä kysynyt. Me emme unohda.  Me emme ole - päinvastoin kuin jotkut ovat väittäneet - ottaneet vastaan emmekä tarvinneet kenenkään ulkopuolisen neuvoja valitessamme taistelun väkivaltaan alistumisen asemesta.   

Me emme unohda niitä, jotka ovat saaneet nähdä kotinsa raunioina, ja jotka vihollisrintaman edestä ovat joutuneet etsimään turvaa heille vierailta seuduilta ja olosuhteissa, mitkä ovat tietäneet heiltä monenlaista kieltäymystä.  Me emme unohda äitejä, jotka surevat poikiensa menetystä, emme vaimoja, jotka surevat miehiään, emme perheitä, joiden jäsenet ovat joutuneet kaukana rintaman takana vihollisen murhanhimon uhreiksi - me muistamme heitä ja suremme heidän kanssaan. 

Jokin ääni sanoo meissä,  että nämä uhrit eivät olleet turhat, vaan että juuri niiden ansiosta isänmaan tulevaisuus on turvattu.  Se elämä ei ole eletty turhaan, joka on saatu uhrina taistelussa niiden arvojen puolesta, mitkä yksin antavat kansojen ja yksilöiden olemassaololle merkitystä, jota ei mitata väkiluvulla eikä alueellisilla valtauksilla, vaan luovalla toiminnalla ihmisyyden palveluksessa.

Meidän suuren sotamme sata kunniakasta päivää eivät ole hukkaan eletyt eivätkä niiden uhrit hukkaan kannetut. Ne ovat meille kaikiksi ajoiksi suuri isänmaallinen omistus... näihin sanoihin päättyi V. A. Koskenniemen radiopuhe. 

Olen jättänyt siitä paljon pois, koska siitä olisi tullut muuten ihan liian pitkä, mutta ehkä tämäkin antaa jo tarpeeksi hyvän kuvan niistä  tunnelmista, missä meillä silloin Suomessa  elettiin.  Tekisi kyllä taas mieli myöskin kysyä,  että olemmeko jo nyt liikaakin näitä asioita unohtaneet, joita Koskenniemi mainitsi omassa puheessaan?

Paljonkohan meillä on vielä jäljellä sotaveteraaneja, sotaleskiä ja sotaorpoja, joita aineellinen hyvä ei ole koskaan saavuttanut, vaikka keräyksiä on joka vuosi järjestetty? Entä karjalaiset, jotka joutuivat luopumaan niin paljosta ja jättämään vielä kotinsakin?  Onko samat tuet kohdistuneet liikaa vain juuri niihin ihmisiin, jotka ovat pystyneet pitämään eduistaan itse äänekkäästi huolta?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"Vihollinen hävitti Suomen, surmasi ja raiskasi rauhallista asujamistoja ja raahasi vankeuteen Venäjälle, poltti taloja, kyliä ja ryösti mitä edessään näki".
Nyt emme enää tarvitse tuota vihollista tekemään noin. Nyt oma hallituksemme tekee sen vihollisen puolesta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ehkei me nyt sentään voida ihan näin pahaa ajatella meidän hallituksestamme, sillä Pietarin hyökkäys Suomeen oli hyvin varustautuneen sotajoukon kauhea isku suoraan heikentyneeseen Suomeen. Inkeri, Viro ja liivi olivat jo aikaisemmin perinpohjin hävitetty. Vuonna 1712 oli Pietari antanut käskyn hävittää maata ja viedä asukkaat vangiksi.

Suomea puolustamaan saatiin vain kokoon 7000 miestä, nekin heikosti koulutettuja, sillä tämä Suomi parka oli saanut uhrata muille maille itselleen hyödyttömästi yli 30 000 verevintä urostaan, eli koko sotakelpoisen voimansa.

"Ylivoimaiselle viholliselle ei Ruotsin laiminlyöntien takia voitu paljoakaan tehdä näillä voimilla. Moskova suuntasikin tänne hirmuryöpyn, ettei se ikinä lähde kansamme mielistä, vaan "ison vihan" nimellä se tulee kansan muistossa aina säilymään", näin kirjoitti Eero Kuussaari kirjassaan "Suomen suvun tiet" vuodelta 1935. Kymmenisen vuotta riehuivat moskovalaiset Suomessa ja tuhosivat puolet maasta autioksi korveksi. Turvattomaan väestöön raakalaisten riehunta kohdistui pahimmin, tuoden kymmenille tuhansille maan asukkaille ankaria kohtaloita.

"Ruotsista, jonka suuruuden hyväksi Suomi oli uhrannut kaikki parhaat miehensä, ei tullut mitään apua, vaan juuri samaan aikaan saivat sen armeijaan kuuluneet, jäljellejääneet suomalaisetkin joukot taistella yhä Kaarle X11:n päättömillä retkillä Trondjemin tuntureilla ja sinne lumimyrskyihin hautautua.

Suomen katajainen kansa kesti nämäkin koettelemukset ja sai silloin alkuherätyksen uudelle kansalliselle hengelleen sekä itsenäisyyskysymykselleen, kun Ruotsin suurvalta romahti Uudenkaupungin rauhassa v.1721."

Ai, tästä tulikin taas näin pitkä juttu, mutta kuitenkin tärkeä pala Suomen historiaa ja myöskin ehkä alku Suomen kansan sitkeydelle ja uskolle oman maansa selviytymiseen ihan ominkin voimin, vaikka lyötynä ja köyhänä ei sitä kaikki uskoneetkaan.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Tämän päivän HS:ssa pääkirjoitus, jossa lausutaan näin:

"Ennen irtolaisuus oli kielletty lailla. Siitähän seurasi köyhyyttä ja rikollisuutta, eikä ihminen ollut valtion kontrollissa. Se oli iso turvallisuusriski, vaikka kyse oli kotimaan kansalaisista.

Uhkaa vastaan taisteltiin ensin kovin ottein. Irtolaisia lähetettiin työleireille tai pakkolaitoksiin ja eristettiin saarille.

Sotien jälkeen ilmiötä pyrittiin ehkäisemään asuttamalla. Rintamamiestalot rauhoittivat ihmiset aloilleen. Evakot juurrutettiin maapalan ääreen."

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005276521

Siis oman maan kansalaisia, omassa maassa turvaa hakevia, iljetään kutsua irtolaisiksi. Ei ole jollakin historia hallussa.....

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Täytyypä käydä lukemassa tuo Hesarin juttu, kun en saanut linkkiäsi auki.

Meidän Karjalasta evakoiksi pakosta joutuneet ystävämme ovat jo siitäkin syvästi loukkaantuneet, kun jotkut vertaavat heitä nyt kirjoituksissaan ulkomaalaisiin sotapakolaisiin. Eikä se ole ihme.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ai yhtä sotaa paenneet ovat mielestään parempia ihmisiä, kuin toista sotaa paenneet? Luulisi kyllä sotaa paenneiden ymmärtävän erityisen hyvin toisia pakolaisia, mutta nythän on varmaankin kyse nk. evakkojen jälkeläisistä, jotka kärsivät empatian puutteesta, ei itse sotaa paenneista ihmisistä. Monilla aika suomalaisillahan on sellainen käsitys, että he itse ovat jo kansallisuutensa puolesta jotakin ihmeellistä ja erityistä.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara Vastaus kommenttiin #8

Ei, en ihmeellinen, enkä erikoinen kansalaisuuteni perusteella. Mummoni, 94v, on lähtenyt ja jättänyt kotinsa kaksi kertaa oman maansa rajojen sisäpuolella. Voitko edes yrittää ymmärtää eron afrikkalaiseen siirtolaiseen?

Nyt nämä mummoni ja ikäisensä kohtalotoverit "saavat, mitä ansaitsevat" laitoksissa, joissa ei riitä käsiä hoitamaan. Mut hei onneksi meillä on rahaa maailman parantamiseen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #8

Eikö sinusta omia kansalaisia sitten pitäisi auttaa ensimmäisinä, - ovathan he kuitenkin omaa kansaamme? Omaa kansaamme, jonka isät ja pojat taistelivat samaan aikaan koko Suomen ja meidän kaikkien isänmaamme puolesta.

Jos sinä Pekka pystyt asettumaan yhtä tasa-arvoisesti niin suomalaisen, kuin afrikkalaisen välillä, niin ajattelutapamme on erilainen. Paljon erilainen! Tietysti molemmat ovat ihmisinä yhtä hyviä tai huonoja, mutta olematta rasisti tai kiihkokansallismielinen, niin minä pidän kyllä tasa-arvoisessa tilanteessa aina omieni puolta.

Uskon, että suuri enemmistö ihmisistä tekee kaikkialla maailmassa ihan samoin. Jos olet eri mieltä, niin se "me tunne" sinulta puuttuu. Oletko siis parempi ihminen kuin minä? Itse en tunne olevani sinua ajattelutavaltani huonompi, vain erilainen.

Olenkin joskus täälläkin puheenvuorossakin maininnut, että kun näen kaukana maailmalla suomalaisia, niin lämmin tunne heitä kohtaan ailahtaa..." Nuo ovat meitä vähän yks oikoisia ja joskus karujakin, mutta minulle tärkeitä ihmisiä. Ei ole väliä, ovatko he väriltään tai ulkonäöltään erilaisia kuin minä, - riittää, että ovat suomalaisia, jotka ovat myös valmiita puolustamaan maatamme kykyjensä mukaan.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #12

Minun etiikkani mukaan kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. "Suomalainen" on käsite, joka voi loppujen lopuksi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. En ymmärrä ollenkaan, että joku voi kokea ihmiskunnan jakautuvan meihin ja heihin. Ihmiset puolestaan ovat yksilöitä, eivät minkään ryhmän jäseniä.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara Vastaus kommenttiin #17

Myös minun etiikkani mukaan ihminen on samanarvoinen kaikkialla. Kuitenkin ensin ajattelen omia lapsiani, vaatettamalla ja ruokkimalla heidät. Ajattelen omaa perhettäni, huolehtimalla heidän hyvinvoinnista. Väitätkö siis, että itse toimit jotenkin eri tavalla?

Onhan meillä meillä äiti Ammaneita, jotka luopuvat kaikesta toisten eteen. Miten itse toimit?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #19

Länsimainen yhteiskunta on järjestetty niin, että vanhempien odotetaan pitävän huolta lapsistaan. Sen lisäksi tuloistani menee ehkä 60% erilaisiin veroihin, joten omat lapseni eivät faktisestikaan hyödy muita ihmisiä enempää. Nyt me keskuselemme lähinnä siitä, mitä niillä veroilla tehdään. Jos noudatetaan utilitaristisen etiikan perusteita, niin kyllä Syyriasta sotaa paennut lapsi hyötyy verovaroistani enemmän, kuin 90-vuotias muori. Tämän kalkyylin perusteella heidän tarpeensa on syytä priorisoida, jos ihmisiä todella pitää tasa-arvoisina.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #17

"Ihmiset puolestaan ovat yksilöitä, eivät minkään ryhmän jäseniä."

Minkähänlaista kyökkipsykologiaa oletkaan Pekkaseni lueskellut. Ihanko tuo on koko totuus/pravda? Ainakin länsimainen, kuten itämainenkin psykologia ja sosiologia ja melkein kaikki muutkin tieteet kansantaloustieteestä marxilaiseen hörhöuskontoon kyllä tunnustavat erilaiset ryhmät perheistä sukuihin, kyläkuntiin, klaaneihin ja etno- ja lkulttuuriryhmiin ja kansakuntiin, jotkut luokittelevatkin varsin kategorisesti ihan luokkasodan partaalle...

Joskus on jopa herätelty US-puheenvuorolaishenkeä, mutta kaikkien sosiaalisuuskäsitys tietty ei tue tätä ryhmäänsamastumista. ;)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #17

Pekka R. " En ymmärrä ollenkaan, että joku voi kokea ihmiskunnan jakautuvan meihin ja heihin. Ihmiset puolestaan ovat yksilöitä, eivät minkään ryhmän jäseniä."

Ihmiset nyt maailmalla jakautuvat ryhmiin enemmän kuin osaat ajatellakaan. Dokumentti Libyasta jo mm. kertoi miten esimerkiksi Muammar Gaddafi piti kurissa 45 eri ryhmää, jotka muuten olisivat jatkuvasti nahistelleet tai sotineet keskenään. Syyksi riitti pienikin erimielisyys vaikkapa vain uskonnosta tms. Se oli sitä heidän omaa kulttuurista oppiaan, joka oli syntynyt vuosisatojen aikana.

Enpä oikein usko, että nämä ihmiset, jotka ajattelevat sinun laillasi, olisivat edes valmiita henkensä kaupalla puolustamaan meidän lapsiemme ja tulevien sukupolvien koteja ja perustuslakia? Jos puuttuu yhteinen arvomaailma, kieli ja kulttuuri, niin mikä saisi ihmiset ponnistelemaan yhteisen hyvän edestä hetkeäkään? Kerro sinä!

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #24

Ei Suomen kansalaisilla ole mitään "yhteistä arvomaailmaa, kieltä tai kulttuuria", niitä on eriliasia. Yhteinen hyvä voi tarkoittaa vain ihmiskunnan elossa säilymistä. Se on ponnistelemisen arvoinen asia. Ihmiskunnan kehittyessä kulttuurit, kansat ja rodut sulautuvat pikku hiljaa, en näe tälle asialle mitään vaihtoehtoa olevan. Se on vain loogista jatkoa tähänastiselle historialliselle prosessille. Euroopan Federaation syntymisen aikataulu on vielä avoin, mutta monikulttuurinen Venäjän Federaatio on jo syntynyt, ja ennemmin tai myöhemmin Suomi liittyy jompaan kumpaan.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #8

"...suomalaisillahan on sellainen käsitys, että he itse ovat jo kansallisuutensa puolesta jotakin ihmeellistä ja erityistä."

Ei varmaankaan mitään ihmeellistä ja erityistä, mutta omassa kotimaassaan syntyperäiset suomalaiset kuten Karjalan ja Petsamon evakot toki ovat luonnollisesti eri asemassa kuin vaikkapa rajan yli laittomasti ja kutsumatta tulleet vierasmaalaiset maahantunkeutujat, vaikka nämä väittivätkin itsekään uskomatta tulleensa kutsuttuna tuomaan globaalia ilosanomaa ja 'vapauttamaan' suomalaiset pahan ikeestä Puna-armeijan rauhantyö avulla sen nerokkaan Suuren Johtajamme JV Stalinin suojeluksessa.

Muita sotia paenneet eivät ole suomalaisevakkojamme parempia eivatkä huonompia tai muutenkaan olennaisesti eri juttu, paitsi jos ovat paenneet vähän turhankin kauaksi ja pitkäksi aikaa jopa toiselle mantereelle vaikka kotikonnuillakin olisi oikeus ja mahdollisuus elellä. Karjalaan paluuseen ei ole saanut suomalaisia koti-, kansalais- ja ihmisoikeuksia vielä edes viipurilainen presidentti Ahtisaari.

Muuten, jos Venäjä ei olisi toiminut putinistisen stalinismin mukaisesti mm. Syyriassa ja Irakissa ja tukenut Saddamin politrukkien kostoa Lännelle Isistä rakenneltaessa ja pakolaisongelman kanavoinnissa ja salakuljetusta masinoitaessa Länsi-Eurooppaan, olisimme paljon paremmassa maailmassa nyt.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Outi, nyt se onnistui. Ei tarvinnut etsiä meidän omaa jo repaleista lehteä. Mielenkiintoinen kirjoitus. No, juu... eittämättä minulle tulee mieleen nuo vain tilaisuuttaan odottavat miljooniin nousevat afrikkalaiset niin elintaso-, kuin myös ilmastopakolaisetkin. Italiaankin on tullut jo tänä vuonna iltauutisten tietojen mukaan 80 000 afrikkalaista ja laivat kulkevat edelleen vilkkaasti.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Sodan glorifiointi ja vihollisen epäinhimillistäminen...jos väittäisin klassiseksi höpöttämiseksi,niin valehtelisinko ?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

On helpompi hyväksyä sodassa kuolleiden aiheuttama suru, kun vihollinen nähdään pahuuden voimana. Psyykkinen puolustusmekanismi.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Pekka. Olen puhunut kymmenien sotaveteraanien kanssa tässä vuosien aikana. Kun aikanaan näinkin junassa, sairaalassa ym. rauhallisessa paikassa vanhemman miehen, (joskus veteraanimerkki vielä rinnassaan) Niin aloin kysellä heiltä sodasta, ja ennen kaikkea heidän tunteistaan ja peloistaan. Minusta se oli niin kiinnostavaa.

En nyt muista yhtäkään, joka olisi alkanut profiloimaan vastapuolen sotilaita jotenkin pahoiksi. Ei, he olivat yhtä lailla uhreja kuin me suomalaisetkin. Heidänkin oli pakko osallistua kaikkeen pahaan, mitä valtion johtajat määräsivät... Meillä suomalaisilla oli kuitenkin ihan oikea tarkoitus ja tärkeä motiivi, puolustussota.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #14

Nythän oli kyse ennen muuta kotirintamalle suunnatusta propagandasta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #18

Hyvin pientä meidän lehdistömme propaganda oli venäläisiin verraten, jotka käyttäytyivät sikamaisesti mm. houkuttelemalla Amerikasta suomalaiset työläiset Venäjälle lupaamalla heille "taivaan maan päällä". Palkintona olikin vain nappi otsaan.

Valheellinen houkuttelu ja henkilöihin kohdistuva suora propaganda ei tietääkseni kuulunut suomalaiseen tapaan?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #25

Kannattaa lukea vaikkapa sodanaikaisia Suomen Kuvalehtiä, joissa esim. Waltari kirjoitta ihailevasti Saksasta. Sodassa ensimmäinen uhri on tunnetusti aina totuus molemmilla puolilla.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #29

Pekka R. Enpä ole moiseen kirjoitukseen törmännyt, mutta lienee totta kun niin sanot?

Lasse Lehtinen taas kirjoitti vanhassa Bibliophilos (2007) lehdessä, että Mika Waltari oli asevelvollisuusaikanaan jopa erotettu reserviupseerikoulusta pasifististen ajatustensa takia. Talvisodasta hän taas kirjoitti rintamalta isänmaallisia kuvauksia, joita käännettiin useille vieraille kielille.

Samaisessa lehdessä Lehtinen kirjoitti myös, kuinka talvisota oli kaikkien aikojen Suomi-kampanja, jonka länsivaltojen lehdistö toteutti vapaaehtoisesti suomalaisten ihmetellessä kiitollisina yhtäkkistä mainettaan sankarikansana. No, niinhän me oltiinkin. Pieni Suomi ylivertaista suurta maata vastaan ja pärjäsi vielä niin hyvin.

Olenkin itse kirjoittanut myös aikaisemmassa blogissani, kuinka jo aikanaan Napoleon ymmärsi propagandan päälle ja alkoi painaa kiivaasti omia uutisiaan valloitetuille mailleen.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Pekka R: "On helpompi hyväksyä sodassa kuolleiden aiheuttama suru, kun vihollinen nähdään pahuuden voimana. Psyykkinen puolustusmekanismi."

- Kyökkipsykologiaa tyypillisimmillään, ja vinha pikku peränsä siinäkin tietty.

Mutta aikuisten oikeasti: minkälaisena voimana (käsi sydämellä) Pekka Roponen & kyökkikoulukunta näkisitte maahamme hyökänneen vihollisen 1939-44 eli Stalinin Neuvostoliiton puna-armeijan ja apujoukkojensa O.W. Kuusinen-Quislingin 'kansantasavalta'punikkien olleen tuolloin suhteessa Suomineitoon ja kansakuntaamme? Hyväkö vai pahako voima meille tai koko ihmiskunnalle? Ihan mustavalkoinen ei tarvitse olla, mutta kumpaako oli enemmän?

Väitän: kuka tahansa, joka oikeasti ja vakavissaan väittää, ettei päällekäynyt stalinistifasistis-isovenäläisimperialistinen Neuvostoliitto ollut inhimillisin käsittein ilmaistuna nimenomaan aidosti 'pahuuden voima', on kyllä joko äärimmäisen säälittävä punasilmäidiootti tai sitten yksinkertaisesti kuvottavan patologis-saatanallis-perkeleellinen mytomaaniroisto taisitten aidosti pimeäpäinen panfasistisikaekstremisti.

Tuota punikkisuursuomea (Neuvostoliiton osana) oli 1939-41 tukemassa Kremlin lisäksi myös toinen verinen diktaattori. Eikä Stalin liittoutunut 1939 Hitlerin kanssa vain geopoliittisstrategisista vaan myös panfasistis-ideologisista hengenheimolaisuussyistä. Tarkoitus oli jakaa syyskuun 1939 Puolan miehitysjaon tapaan koko Eurooppa kahtia sulle-mulle arjalaisimperialistisen natsi-Saksan ja isovenäläisimperialistisen Neuvostoliiton kesken. Tämä jako onnistuikin vielä Baltian maiden (Stalinille) ja Tanskan ja Norjan (Hitlerille) suhteen ihan yhtä kepoisesti kuin Ranskankin valtaaminen, mutta sitten löytyi se pieni pohjoinen gallialaiskylä Suomi, joka hittosoikoon panikin suurvaltahulluille vastaan 30.11.1939 lähtien, ja mahdollisesti pelasti myöhempiä kehtyskulkuja ajatellen jälkikäteen spekuloituna koko Euroopan ja enemmänkin ajautumasta pimeään diktatuuriin...

Muuten tuon hyökkäyksellisen Pahan liittokunnan keskenään sopiman ja 1939-44 aseellisesti puuhaaman punaisen suur-Suomen kartta on nähtävissä Facebook-levityksessä. Suur-Suomi-dievuska siis esittää vuoden 1939 Puna-Suur-Suomi-hanketta à la O.W. Kuusinen-Quisling &Towerit... Eräänlainen 'interdievuska', jos ymmärrätte mitä tarkoitan? - Oli siinäkin toweriporukka, syntyperäisiä suomalaisiakin itäfasistijoukoissa. Miksi tosiaan pitää isotella, tai myöskään vähätellä, tai antautua mahtailevan isovenäläissovinistivallan riistokäyttöön kuin entinen pikkupiika? Pitäisin oikeana ja asiallisena ei suur- eikä pien-Suomea, vaan ihan sitä oikeankokoista alkuperäistä kokonaista itsenäistä Suomineitoa, jonka ainoat oikeat rajat neuvoteltiin ja vahvistettiin rauhanomaisesti kv. sopimuksella Tarton rauhassa 1920 (toisin kuin myöhemmät eli miekallapiirretyt rajanmääritykset). Kas tässä Punainen Suur-Suomi: https://www.facebook.com/Viestihopeat.fi/photos/a....

Tiesittekös muuten, että kun koulukarttaa korjattiin talvisodan jälkeen 1940, luovutetut alueet jäivät Suomeen? - Ks. Suomineidon aidot luomumuodot rohkeissa kuvissa ilman rihmankiertämää blogissa http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Vellu. Tulihan tuossa Koskenniemen puheessa paljon enemmänkin "suurta puhetta ja ihannointia", mutta karsin osan pois. Suuret sanat tuossa tilanteessa myöskin lohduttavat niitä, jotka ovat menettäneet niin paljon heille rakkaita läheisiään. Minusta se kuuluu myös asiaan, koska kaikilla olivat tunteet pinnassa.

"Klassinen höpöttäminen" kuuluu oikeastaan asiaan, ei kylmiä realiteetteja ladellen saada mitään hyvää ja oikeasti lohduttavaa aikaan.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

"Olemmeko jo nyt liikaakin näitä asioita unohtaneet ?"

Kyllä olemme. Ikävä kyllä.

P.S. Kansakunta, joka ei tunne menneisyyttään, on tuomittu toistamaan sen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hei Pekka T, vastaan heti kun ehdin, mutta nyt minun on poistuttava koneen äärestä. Kiinnostava aihe:)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Pekka. "Kansakunta, joka ei tunne menneisyyttään, on tuomittu toistamaan sen."

Samaa mieltä olen, että historia on meille kaikille tärkeää tuntea ja ottaa virheistämme myöskin lisää ymmärrystä ja oppia.

Tuossa samaisessa Suomen Kuvalehdessä oli myöskin kiinnostava juttu Karjalan menetyksestä ja siitä valtavasta urakasta mitä karjalaiset joutuivat kestämään nopeasta siirrosta pois omilta kotikonnuiltaan. Aikaa annettiin vain paikoin muutamia päiviä tai tunteja.

Uusi kaakkoisrajamme vei meiltä kolme kaupunkia, kolme kokonaista kihlakuntaa ja pääosan kolmesta muusta kihlakunnasta, joka halkaisee toistakymmenen pitäjän alueen.

Professori Iivari Leiviskän artikkelin mukaan väestö, joka täällä asui v. 1938 oli noin 420 000 henkeä eli 11,5 % Suomen koko väestöstä.

Neuvostoliiton vetämä raja ei ole missään mielessä luonnollinen raja. Se on vain kartalle vedetty karkea viiva, joka mielivaltaisesti rikkoo asutus - viljelys, ja talousalueita sekä liikenneyhteyksiä.

Entä nyt? Monet karjalaiset ovat käyneet kotikonnuillaan vain todetakseen, että alueet on jätetty oman onnensa nojaan rapistuneina ja hoitamattomina, jotka ennen niin kauniisti kukoistivat.. Mutta nyt monet eivät enää edes sitä rappiota halua kokea uudestaan, miten heidän kotinsa on raiskattu tai hävitetty perin pohjin.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

1.2.1940 aloitti Neuvostoliitto mahtavan tykistökeskityksen ja sitä seuranneen sotilasoperaation Suomea vastaan. Sinä päivänä minä synnyin Vuoksen varrelle kaakkoiskarjalaan. Sieltä oli lähdettävä kiireen vilkkaa, kun naapurilla vastuksesta huolimatta oli valtausaikeita. Faija oli rintamalla toppuuttelemassa hyökkääjiä. Me jouduttiin äidin kanssa pakosalle evakkoon muualle Suomeen. Meistä ei tullut siirtokarjalaisia, koska sodan rauhoituttua päästiin takaisin kotikonnuille muodostetun uuden rajan pintaan. Oli siinä vanhemmillani kestämistä. Pakolainenko? Evakkoko vai siirtokarjalainen?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Totta kirjoitat Teuvo. Seppo Porvalin kirjoittamassa kirjassa "Talvi-sodan sankarit" hän kirjoittaa mm. otsikolla:

"Länsirintamalta ei mitään uutta", 2.1. Ryssän helvetti. Jyrräsivät Vuoksen takana. Yöllä hirmu pyry. Ryssä yritti murtaa ilmasta käsin linjojamme tuloksetta kuitenkin, käytti raskaita 2-300 kilon panoksia."

Oli se aikaa, jota näin pelkästään lukemalla on vaikea edes ymmärtää, mitä erilaisempia tuntoja ihmisten päässä oikein silloin liikkui. Tuossa samaisessa Porvalin kirjassa kerrotaan myöskin radiotoimittaja Tiilikaisesta, jonka kaikki suomalaiset oppivat tuntemaan jo hänen äänensäkin perusteella, että hän oli poikkeuksellisen rohkea ja peloton mies. Liikkui sota-alueella välillä jopa ryömien, mutta haastatteluja hän ei voinut koskaan jättää väliin:)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset