*

zzz333

Onko sielu kuolematon, vai vain elämänvoima meissä joka kuolee ruumiin mukana?

  • Onko sielu kuolematon, vai vain elämänvoima meissä joka kuolee ruumiin mukana?
  • Onko sielu kuolematon, vai vain elämänvoima meissä joka kuolee ruumiin mukana?
  • Onko sielu kuolematon, vai vain elämänvoima meissä joka kuolee ruumiin mukana?

Heräsin minäkin jälleen kesähorroksestani ja pelkästään kukkien ihailusta siirryin tähän ikikysymykseen, onko ihmisellä sielu ja jos on, niin kuoleeko se ruumiin mukana. Varsinaisen herätyksen sain luettuani tämän Arla   Kanervan esseen  jälkikäteen, kun tänään näin  (HS 24.7) mielipideosastolla teol.lis. Pertti Sistonen käsitteli tätä aihetta Raamatun luomiskertomuksen pohjalta mm. Jumalan luomistyön tuloksena "ihmisestä tuli elävä sielu".

"Koko ihminen on sielu, niin kuin hän on ruumis  tai henki - riippuen siitä, mistä näkökulmasta häntä tarkastellaan. Nyt puhutaan elävästä olennosta. On totta, että ajatus ihmisen kuolemattomasta sielusta saa vähän tukea Raamatusta. Raamatun mukaan vain Jumala on kuolematon."  Toivo perustuukin siihen, että Jumala on luvannut herättää ihmisen kuolleista. 

Kaivoinkin esiin hyllystäni teologian maisteri Esko Miettisen kirjan, "Sielu ei kuole" vuodelta 2002. Suomen luterilaisen kirkon opetus on linjassa perinteisen kristillisen näkemyksen kanssa. Eero Huovisen kirjoittama "Katekismus" tiivistää sen näin: "Kuoleman hetkellä joudumme luopumaan Jumalan meille antamasta ajallisesta elämästä. Pahan tuhovoimat tuntuvat voittavan meidät. Ruumiimme hajoaa, mutta sielu odottaa ylösnousemuksen päivää, jolloin elävät ja kuolleet kootaan Jumalan eteen tuomiolle". 

Ortodoksisen opin mukaan vainajan sielu siirtyy kuoleman jälkeen joko enkelien joukkoon paratiisiin tai pahojen henkien joukkoon helvettiin. Sielu kehittyy kuoleman jälkeen maanpäällisessä elämässään valitsemaansa suuntaan.

Kirjan mukaan myös: "Sielun elämä tuonpuoleisessa on tietoista ja toimivaa.  Siihen kuuluu muun muassa itsetutkiskelua ja eletyn elämän arviointia. Kuoleman jälkeen sielu ei myöskään voi tehdä pelastavia tekoja vapautuakseen rangaistuksesta. Mutta jumalalliset liturgiat, omaisten ja hurskaiden rukoukset vainajien puolesta sekä hyväntekeväisyys voivat saada aikaan pelastuksen ja vapautuksen Tuonelan kahleista" 

Eino Kailan suomentama, "Kuolema ja kuolematon" (Arthur Schopenhauer) ensimmäinen painos ilmestyi jo v. 1919 ja kolmas 1997.  Tämä pessimistisen filosofin maailmankatsomus on omaperäinen ja virkistäväkin lukea... "Ihminen on aina kuin naurettavan pilanäytelmän henkilö, sillä jokainen ihmisolento on vain  uusi, äärettömän luonnonhengen lyhyt unelma, haihtuva piirto. Se viivähtää vain tuokion, sitten se pyyhitään pois, antamaan toisille sijaa."

Kuolemanpelko on se suurin pelko, mitä kokevat kaikki elolliset olennot, niin ihminen kuin eläinkin. Jopa Voltairekaan ei voi olla toteamatta; " elämää rakastetaan , mutta olemattomuus ei ole vailla etujaan.  Sitäpaitsi täytyy elämän joka tapauksessa pian loppua; niin että ne muutamat vuodet, jotka meidän vielä pitää olla olemassa, tykkänään häviävät sen äärettömän ajan rinnalla, jolloin ihmistä ei enää ole".

Schopenhauerkin lohduttaa pelkääviä, että mikä meistä saattaa kuoleman näyttämään niin hirveältä, on juuri olemattomuuden ajatus, niin silloin täytyisi samalla väristyksellä ajatella sitä aikaa, jolloin meitä ei vielä ollut! Kuoleman jälkeen olemattomuus on samanlaista kuin ennen syntymää, ei siis sen valitettavampaa.

Lohdullinen ajatus meille, jotka uskomme sielun hajoavan meidän ruumiimme mukana.  Kuten itse olen ajatellut, niin uskon kaikkien uskontojen ja uskomusten olevan vain rakennettu ihmiskunnan parhaaksi,  elävien lohdutukseksi ja kuolemanpelon voittamiseksi. Sekin on toki hieno tavoite, jota ei sovi vähätellä.

Kirjoitin tästä omasta uskostani jo täällä Puheenvuorossa joskus vuonna 2012: Kuolemassa uskon sielun, siis sen mikä meissä on "minä tunne" ja mitä oikeasti olemme,  kuolevan, mutta ruumiimme elää ikuisesti kaikkialla maan tomussa, kedon kukkasissa ja taivaalla lipuvissa pilvissä.  Liian helposti ihminen nostaa itsensä johonkin erityiseen ryhmään, jonka elämä ja "sielu" pitää  säilyä ikuisesti, toisin kuin muiden elollisten olentojen.  Miksi juuri me  olisimme näitä säilyttämisen arvoisia sieluja? 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (71 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Unohdin kokonaan mainita mitä katollinen kirkko opettaa ihmisen kuolemasta:

"Ihmisen iankaikkinen kohtalo määräytyy heti kuoleman jälkeen seuraavassa henkilökohtaisessa tuomiossa - myöhemmin seuraa kaikkien yhteinen tuomio. Sellainen ihminen, joka kuolee Jumalan armoon turvaten ja on täydellisesti puhdistunut, pääsee taivaaseen ja elää Kristuksen kanssa", näin kirjoittaa Esko Miettinen kirjassaan "Sielu ei kuole". "Jos taas ei ole täydellisesti puhdistunut, joutuu ennen taivasta kiirastuleen. Ihminen, joka kuolee kuolemansynnin tilassa ja on siten omasta vapaasta tahdostaan eronnut Jumalasta, joutuu iankaikkiseen rangaistukseen".

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Vähän kohtuuttomalta tuntuu että esimerkiksi ylensyönti on sellainen kuolemansynti joka erottaisi "ihmisen lopullisesti jumalasta". Jotain ironiaa on siinä, että ainakin täällä pohjolassa ylensyöntiä harrastetaan erityisesti Jouluna.

Näköjään ne kuolemansynnitkin voivat olla ajasta riippuvaisia. Wikipediasta lunttasin tällaisen tiedon:

"Arkkipiispa Gianfranco Girotti määritteli eräässä haastattelussa nykyaikana yleiset seitsemän kuolemansyntiä. (BBC News, Iltalehti). Näitä ovat arkkipiispan mukaan:

Ympäristön saastuttaminen
Geenimanipulaatio
Ylenpalttisen vaurauden kerääminen
Köyhyyden aiheuttaminen
Huumekauppa ja huumeiden käyttö
Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut
Ihmisen perusoikeuksien rikkominen
Näiden lisäksi arkkipiispa mainitsi erikseen myös abortin ja pedofilian.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Mutta kuka osaa määritellä, mitkä ovat elämän perusehdot tunnusmerkistöltään?
ELIKKÄ mitä elämä on? Mikä erottaa materian, kiven, kasvista,hyönteisistä ja elävisistä olioista ja olennoista? Mikä on elämän arvoituksen selitys?

Entä mitä on tajunta ja tietoisuus, onko ne yhtä? Onko ihmisen olemus ja vain tyhjä taulu - tabula rasa -johon aika, kokemus, opit ja reagoinnit piirtävät muistikuvat ja käyttäytymismallit ja uskomukset/vakaumukset? Onko ihminen vain pelkää kemiaa vai onko hänellä kuolematon sielu?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Johan nyt Kari pitkän listan kysymyksiä asetit, joihin yksinkertaisia vastauksia on helppo antaa, mutta vaikeita, jos syntyjä syviä jää tarkasti pohtimaan:)

Mikä erottaa meidät muista eliöistä ja materiasta on minun mielestäni yksinkertaisesti sanottuna älykkyys, eli kyky ajatella ja kehittyä.

Tajunta ja tietoisuus, on juuri sitä elämänvoimaa, jota voisi yksinkertaisesti ilmaistuna sanoa "minäksi" josta tuo jokaisen ihmisen oma sielukin koostuu. Sielu, joka on sama asia kuin minä tunne. Niin minä sen ymmärrän.

Nyt täytyy vielä siteerata Arthuria, josta tykkään kovasti, vaikka hän varsinaisesti onkin kovin pessimistinen filosofi moniin muihin verraten. Eli yhdyn aika pitkälti tähän:

"Useimpien ihmisten elämä virtaa kehdosta hautaan. Se on valjua kaihoamsta ja kiusaantumista, kuin unenomaista hoipertelua kautta neljän ikäkauden kuolemaa kohti, lattean jokapäiväisten ajatusten saattamana. He ovat kuin kellot, jotka vedetään ja käyvät, tietämättä miksi; ja joka kerta kun ihminen siittyy ja syntyy, on ihmiselämän kello uudelleen vedetty vireeseen, nakuttaakseen uudelleen, mitättömin muunteluin, jo toistetut tahdit."

On vähän ankea kuva ihmisen elämänkulusta, mutta lienee liiankin usein totta ja todellisuutta. Schopenhauer kuoli viisaan kuoleman vuonna 1860, jolloin tiede ei vielä ollut edes tuonut ihmiskunnalle tieteen viimeisimpiä oppeja. Vuosisadan jälkipuoliskolla hän oli kuitenkin varsinainen muotifilosofi, ennen Nietzscheä, joten vähättelyynkään ei pitäisi olla liikaa aihetta:)

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Kun heitämme henkselit seinään, säilyy muisto jälkipolvien mielissä. Ja kun ne tekevät osaltaan saman niin mitään ei jää jäljelle arkistoja lukuunottamatta. Miksi meidän sukupolvemme olisi jotenkin erityinen verrattuna kaikkiin edeltäviin ja tuleviin?

Poikkeuksen tekevät taiteilijat, kirjailijat sun muut jotka jättävät jälkeensä jotain pysyvää.

Meillä taviksilla ei ole sellaista etuoikeutta jättää jälkipolville tarinaa siitä minkälaisia ihmisiä olimme, ja miksi niitä pitäisi edes kiinnostaa.

Näin on ollut ennen ja näin on nytkin.

Tottakai sukututkimusella saadaan selville ns yleisiä ääriviivoja siitä minkä sortin porukkaa esivanhempiin kuului. Ne tutkimukset eivät kerro minkälaisia ihmisiä nuo olivat.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Kaija on hienosti koonnut erilaisia katsomuksia kuolemanjälkeisyydestä. Panen tähän Esko Valtaojan kirjoittamat muistosanat, jotain joka voisi olla lähimpänä sitä mikä sopisi omiin kuoppajuhliinikin. Ei sillä että sillä mulle olisi väliä, mistä jälkeen jäävät lohtunsa saavat, mutta Valtaoja pani sanat sekä kauniisti että tavalla, joka tuo hyvän mielen.

"Kukaan ihminen ei ole saari.", sanoi runoilija John Donne neljäsataa vuotta sitten.

Me kaikki olemme osa jostakin suuremmasta. Osa perheestämme, osa ihmiskunnasta, osa Maapallosta, osa koko maailmankaikkeudesta.

Me tuomme oman osamme maailmankaikkeuden historiaan, siihen kohta 14 miljardia vuotta kestäneeseen kehitykseen.

Charles Darwin sanoi elämästä, että pienestä ja vaatimattomasta alusta on syntynyt ja syntyy yhä uudelleen, kehittyy yhä ihmeellisempiä ja kauniimpia muotoja. Sama pätee koko maailmankaikkeuteen.

Vaatimattomasta alusta syntyivät tähdet, galaksit , Linnunrata, Aurinko, Maapallo, elämä ja lopulta ihminen.

Me tuomme oman osamme maailmankaikkeuden tanssiin, maailmankaikkeuden musiikkiin, joka kehittyy yhä kauniimmaksi ja ihmeellisemmäksi.

Mitä enempää ihminen voi toivoa kuin että on antanut oman kauniin osansa siihen musiikkiin, tehnyt maailmasta omalta osaltaan hieman parempaa paikkaa.

Että kuolinvuoteellaan voi kuiskata maailmankaikkeudelle, "Kiitoksia." Ja maailmankaikkeus kuiskaa takaisin, "Kiitoksia itsellesi."

Atomimme tulivat aikanaan tähdistä ja sinne me joskus palaamme.

Muistamme sinua, muistamme musiikkiasi.

Hyvää matkaa takaisin tähtiin."

- Esko Valtaoja

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Vaikea sanoa, kun kokemus rajan tuolta puolta on hämärän peitossa. Ihmisen ruumis uusiutuu joka seitsemäs vuosi kokonaan, vai mitenkä se oli, eli 70 vainaa jättää kymmenen ruumista ja ison kasan paskaa ja lammikollisen kusta.

Sielu kuitenkin jatkaa vaellustaan eikä kuole eikä pasko.

Kaikilla on sitten sielu, ei ainoastaan ihmisillä, eli eläimillä pitää olla sielu, kun kasveillakin on.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"Ihmisen ruumis uusiutuu joka seitsemäs vuosi kokonaan..."

Vähän vaikea uskoa tuota. Mulla on edelleen nenänvarressa arpi jonka sain noin 6-vuotiaana kun naapurin vähäjätkä huitaisi petkeleellä silmien väliin.

Ihmiskeho on eri asia kuin meidän suvussa kulkenut ikivanha perintökirves: Siinä on varsi vaihdettu viisi kertaa ja teräkin kahdesti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Siinähän näet, että se arpikin on uusiutunut joka seitsemäs vuosi.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kolme kirjoitusten kohtaa, jotka eivät ole täydellisiä selostuksia asiasta, mutta kertovat ydinasiat:

Saarnaaja 12:7
Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. (Voiko joku palata johonkin, jos se ei ole ollut siellä joskus?)

1 Piet 3:
18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,

Ihminen on elävä sielu, jossa on yhdessä henki ja ruumis. Kun ihminen kuolee, niin henki menee jonnekinkin muualle. Kun Kristus nousi ylös kolmantena päivänä, hänen ruumiinsa ja henkensä yhdistyivät jälleen. Niin käy meille kaikille. Henki on se osa meistä, jossa on meidän kaikki äly, tunne, tieto ja jne.

1. Kor. 15:22: Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.

Kristus sovitti Aadamin lankeemuksen ja siksi kaikki nousevat ylös. Saammeko syntimme anteeksi ja minkälaisen iankaikkisen elämän, se riippuu meistä. Lukekaa koko luku 1. Kor.15.

Nämä asiat ovat kristinuskon perusasioita. Kuinka hyvin ihmiset tuntevat ne? Suomalaisista n. 80 % lienee edelleen kristyttyjä, mutta perusasiat ovat jostain syystä aika lailla hukassa.

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Dosentti emeritus Antero,

Mihin tällaista höpsismiä tarvitaan,tai tarvitset?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Antero "Nämä asiat ovat kristinuskon perusasioita. Kuinka hyvin ihmiset tuntevat ne? Suomalaisista n. 80 % lienee edelleen kristyttyjä, mutta perusasiat ovat jostain syystä aika lailla hukassa."

Uskonasiat ovat niitä joista ei oikeastaan voi kiistellä. Suomessa onkin yllättävän paljon kirkkoon kuuluvia ihmisiä, mutta suuri osa heistäkin lienee näitä tapakristittyjä? Pääkaupunkiseudulla minun muistaakseni erotaan myös kirkosta kaikkein eniten?

USA:ssa taas jopa yli 93 prosenttia väestöstä uskoo Jumalaan, mutta huippututkijoista vain 7 prosenttia kirjoittaa Kari Enqvist kirjassaan "Uskomaton matka".

Uskonto on fyysikolle tunnetta, joka on korotettu vääräksi kuninkaaksi - tiedosta maailmasta. "Tiede ei selitä kaikkea, mutta uskonto ei selitä mitään. Uskonto antaa kaikkeen saman vastauksen: tutkimattomat ovat Herran tiet. Toisin sanoen: en tiedä."

Enqvist veikkaa padon murtuvan, kun uskonto ei enää ole kaiken määrittävä arvo sinänsä, eikä Raamattuun viittailemalla pääse mihinkään ajattelijoiden klubiin jäseneksi.

Minä pieni ihminen ajattelen ihan samoin. Tiedeuskovaisia on ja tulee olemaan yhä enemmän, eikä raamatunjakeiden toistaminen uusissa sukupolvissa tule enää pääsemään samaan arvoon kuin joskus aikaisemmin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Uskonto on fyysikolle tunnetta, joka on korotettu vääräksi kuninkaaksi - tiedosta maailmasta. "Tiede ei selitä kaikkea, mutta uskonto ei selitä mitään. Uskonto antaa kaikkeen saman vastauksen: tutkimattomat ovat Herran tiet. Toisin sanoen: en tiedä."

Kaijan kanssa samaa mieltä myös viimeisestä kappaleesta.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

#15.Jokainen tullee (potentiaali) uskollaan tai epäuskollaan autuaksi!? Onko ns.absoluuttista totuutta vielä löydettykään tai todistettukaan? Tiedekin on vain sovittuja uskomuksia, olettamuksia ja teorioita paradisgmoineen, viitekehyksineen, postullaatteineen, aksioomeineen jne. Kaikkea ei voi todistaa laboratorioissa oikeaksi tai vääräksi. Uskonto taas dogmeineen ja sakaramentteineen tai myytteineen myös uskomista. Paavalin 11. hebrealaiskirjeen mukaan "Usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan, ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy."

Elämä on siis täynnä valintoja ja uskomuksia. Mikä lie viisain valinta eettisestikin? Oikeuttaako darvinistinen vahvimman oikeus pahuuteen ja väkivaltaisuuteen tai nietscheläisyys jumalattomaan menoon ja pahuuteen kuten Hitlerillä juutalaisvainoissaan?

Filosofiat tutkivat syntyjä syviä ja olevaisuuden tarkoitusperiä ikuisesti saamatta ehkä koskaan oikeaa vastausta elämän tarkoituksesta ja synnystä. Elämme teorioiden ja hypoteesien oravanpyörässä eri aikoinakin muuttuvasti. Eri ajan kulttuureissa maailmansynty/-selitysolettamuksetkin vaihtelevat Kalevasta nykytietoteoriaan. Ismit ja ideologiat muuttuvat ajan saatossa. Mitä on ns.mustien aukkojen takana jne?

"Sininen ajatus": Suuri on talo, kun auringotkin lamppuina!

Mikä tekee siis aineesta elollisen? Mikä ero on elävällä ja elottomalla aineella? Mitä on ajatteleminen, omatunto, mielikuvitus, luovuus ja psyyke. Ihminen on pohjimmiltaan älyn,oppien, tunteiden, viettien, tarpeiden,paheiden, intohimojen ja reagimistapojen kokoelma kulttuuristaan ja ajastaan riippuen.

Mutta oppiiko ihminen mitää historiastaan, koska joka ihminen elää ainutlaatuista omaa historiansa kerrallaan? Onko ihminen heikkouksiensa, intohimojensa ja henkisten vahvuuksiensa vanki? Milloin ihmiskunta kypsyy kestävään kehitykseen vai eikö koskaan? Ja tuhoaa sukunsa mielettömyyksissään ja ahneuksissaan... Onko homo sapiens vain valitettavasti homo homini lupus?

Onko Darwinin oppi materialistien raamattu?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #26

Siinäpä hyvää pohdintaa asiasta joka ei ehkä meille koskaan selvinne.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #27

#27. Ihminen ei ole mielestäni pelkkä kemiallis-fysikaalinen soluglöntti olemukseltaan. Hänellä on myös tuo kummallinen psyykkinen, henkinen tai sielullinenkin - miten sen nyt tahtoo sanoa - puolensa. Järjen ja älyn käyttö on sallittua tässäkin asiassa! "Mutta tieto tuskaa tekee ja lisää!" Kaikki jää uskon varaan. Voiko pelkkä materia/solukasa ajatella ja tehdä älyllisiä keksintöjä ja luovia,aineettomia ja abstrakteja ajatusmalleja? AHAA-elämyksiä ja vertailuja!

Itse en kiellä tuonpuoleisenkaan mahdollisuutta elämän korttipelissä! Ajatelkaapa niitä, jotka kuoltuaan huomaisivatkin olleensa väärässä koko elämänsä ajan! Pelkkine aivopestyine uskomuksineen ja vakaumuksineen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #26

Kari: "Onko Darwinin oppi materialistien raamattu?"

Agnostikkona sanoisin, että väite siitä, että kaikki moraalisesti hyvä ja oikea tapa elää on vain kristittyjen hallussa. Eihän tuo niin mene, väitän kiihkeästi aina sitä vastaan. Ihminen voi olla yhtä hyvä ilman jumalaankin uskomista ja jopa joskus parempikin, kun hän ei saa syntejään anteeksi vain pyytämällä ja katumalla.

Sanoisin Marcus Aureuliuksen tavoin kaikille ihmisille heidän uskomuksistaan riippumatta:

"Kuoleman välttämättömyys on lähelläsi, ole hyvä, niin kauan kuin elät ja se on mahdollista."

"Järkeen perustuvat toiminnat ovat niin suoraviivaisia, että niitä kutsutaankin oikeaksi."

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #38

#38. Kauniisti ajateltuja sanoja... Mitä et tahdo tehtävän itsellesi, älä tee sitä muillekaan. Ja rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi. Ymmärrä oma tilasi, anna arvo toisellekin. Eli rakkauden kultainen kaksoiskäsky eri tavoin.

Papeissakin voi olla pahoja ihmisiä - pedofiilejäkin - kuten julkisuudessa on saatu lukea lähiaikoina.
Uskonnonkin varjolla tehdään syntejä, rikoksia ja vietellään ja rahastetaan ihmisiä - tänään ja historiassa. Susia voi olla lammasten vaatteissa. Kuten eri aatteidenkin kannattajissa! Valta, raha ja ahneus sekä intohimot sokaisevat ja turmelevat. Uskonnolliset ja aatteelliset periaatteet voivat kieroontua. Homo homini lupus. Maailmansodat, riistotaloudet, sorto,fasismi,natsismi, rasismi,egoismi, syrjintä, vihapuheet,stereotypiat, rikollisuus, toisinajattelijoiden ja kerettiläisten vainot jne.

Eino Leinon Hymyilevässä Apollossa on tähän hyvin sopiva runo: Aurinkolaulu.
OTTEITA: "Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista...miss' ihmiset tuntevat tuntehin, liki liikkuvi Jumalakin...Oi, ihmiset,toistanne ymmärtäkää, niin ette kovia oisi! Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa..." Kuin Telluksesta ja kestävän kehityksen ihmiskuntapolitiikkaa...

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Minulle,täysin uskonnottomalle ihmiselle,ilman mitään mielikuvitusolentoa ihmiseläimen ulkopuolella..taivaassa :)) tai ties missä, moinen asia ei ole mitenkään vaikea tai ihmeellinen...kun kuolen,minussa kuolee kaikki,minua ei ole olemassa,minusta ei jää mitään muuta mihinkään,kuin kasa tuhkaa,joka heitetään takaisin siihen elementtiin,missä ihmiseläimen alku on,eli veteen.Minulle sielu merkitsee sitä mikä ihmiseläimessä on henkistä,se on minun..sielunelämäni ja se loppuu just samalla hetkellä,kun fyysinenkin elämäni.Mitään ei jää leijumaan mihinkään sfääreihin tai taivaan kotiin tai helvetin peräkamareihin...Kun jokainen tietää takuuvarmasti synnyttyään myös kerran kuolevansa niin miksi ottaa siitä elämänikäinen stressi?
Ainoa mikä "pelottaa" on kuolintapa..sanoisin kuitenkin,että ei sekään huoleta näillä perussairauksilla joita itselläni on,eiköhän se käy nopeasti..valmis lähtöön milloin tahansa..sieluineni päivineni.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hannu "Ainoa mikä "pelottaa" on kuolintapa..."

Eiköhän Hannu tuo kohta hoidu pois päiväjärjestyksestä ja saamme laillisen keinon päättää omasta elämästämme, - eutanasian tullessa ennen pitkään lainvoimaiseksi meilläkin. Kun vielä vuonna 2002 50 prosenttia kansalaisista hyväksyi eutanasian, niin vuonna 2016 se oli noussut jo 85 prosenttiin. Selvää vauhdikasta edistystä.

Olen tästä joskus ennenkin tainnut mainita, mutta Nobel-palkittu arkkipiispa Desmond Tutukin on todennut: "Eutanasian kieltävät lait ovat häväistys parantumattomasti sairaita ja heidän läheisiään kohtaan".

Käyttäjän HannuValjakka kuva
Hannu Valjakka

Olin juuri kolme viikkoa sairaalassa ortopedisen vaivan vuoksi.Näin ja koin itsekin millaista tämä ns. "hyvä" suomalainen sairaan ja saattohoito onkaan.
Jostain syystä jouduin pitkäaikaissairaiden ja kuolevien osastolle.Samassa huoneessa tuona aikana oli kaksi kuolevaa miestä,ensin toinen ja sitten toinen..kaksi hengittävää muumiota..näky oli raastava ja se hoito..no mitään hoidettavaa ei todellakaan ollut.. nostetaanko päätä,lasketaanko päätä siinä se ei ikinä mitään tuollaista..kummallakin tuntui olevan kuitenkin taju tallella..se että tuo olisi ratkaistavissa yhdellä piikillä se olisi enemmän,kuin armeliasta.Tutun kanssa on helppo olla samaa mieltä..ja kukaanhan ei voi tietää mitä eteen tulee.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #22

Olen Hannu nähnyt ihan samaa, surkutellut sairaiden ja kuolevien ihmisten viimeisiä kärsimyksiä, joita kukaan ei itselleen haluaisi. Ehkä yksityisissä sairaaloissa pystytään antamaan tarpeeksi kipulääkkeitä, jotta lähtö nopeutuu ja helpottuu, mutta liian usein lääkäreilläkin taitaa olla tämä asenne, että Jumala vain saa ihmiselämän lähdöstä päättää...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #47

Nesteen antamisen lopettaminen on "käypä hoito".

Käyttäjän ToniVoutilainen kuva
Toni Voutilainen

"Religion began when the first scoundrel met the first fool" Voltaire

Itselläni on hieman kyynisempi näkökulma uskontojen syntyyn, epäilen että ainakin organisoidut uskonnot on perustettu täysin ihmisten hallintaa ja omaa etua varten. Primitiivi ihminen nyt on varmasti voinut uskoakin että tuli on jumala.

Elämän ainut tarkoitus on luoda lisää elämää ja kuolla. Kyllä meidän jokaisen elämä on aika irrelevantti kun sitä riittävän suuresta perpektiivistä yrittää tarkastella. Tähän asti yksikään ihminen ei ole saanut aikaiseksi yhtään mitään joka vaikuttaisi galaksiimme taikka universumiimme. Kaikki mitä olemme tehneet pyyhkiytyy pois jonain päivänä jos ihminen ei asutu muita planeettoja. Tämän tulisi olla ihmiskunnan prioriteetti numero 1, ei pyhän talouskasvun ja rikastumisen. Ihmiskunnan suurin henkilö tuleekin olemaan se ihminen joka mahdollisesti keksii FTL (Fasten than light) menetelmän. Ainut keino miten ihmisrodusta voi tulla Jumalia ja kuolemattomia onkin avaruuden kansoittaminen. Oletuksella että Universumi on ikuinen, jota se ei välttämättä ole.

Schopenhauer on filosofi joka on itseäni puhutellut tähän asti kaikkein eniten, aika valtavasti on tosin vielä lukemattomia.

Itse kuolemasta: Lainaan Dawkinsia koska hän sanoi asiasta hienommin kuin itse pystyisin asian ilmaisemaan, ja haluankin että kyseinen lainaus aikanaan omissa hautajaisissani lausutaan.

“We are going to die, and that makes us the lucky ones. Most people are never going to die because they are never going to be born. The potential people who could have been here in my place but who will in fact never see the light of day outnumber the sand grains of Arabia. Certainly those unborn ghosts include greater poets than Keats, scientists greater than Newton. We know this because the set of possible people allowed by our DNA so massively exceeds the set of actual people. In the teeth of these stupefying odds it is you and I, in our ordinariness, that are here.We privileged few, who won the lottery of birth against all odds, how dare we whine at our inevitable return to that prior state from which the vast majority have never stirred?”

Toki toivon että tulevaisuudessa voin siirtää tietoisuuteni androidiin kun olen kuolemassa, siihen haluaisin uskoa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos kommentistasi Toni. Katselin vielä Epikuroksen kirjoitusta, "Epikuros ja vapautuminen pelosta". Kuoleman pelko elämän jälkeisenä tilana on myös turhaa, koska materiaalinen sielu häviää hävitessä, eikä kuolemalla näin ole kokijaa.

"Kuolema ei ole mitään meille, sillä mikä on hajaantunut ei voi tuntea, eikä sillä mikä ei voi tuntea ole mitään merkitystä meille. Hänen usein toistettu huomautuksensa on, että tyhjyyttä elämän jälkeen on yhtä turhaa surra kuin tyhjyyttä ennen elämää.." (eli hänkin oli samoilla linjoilla Arthurin kanssa)

Käyttäjän ToniVoutilainen kuva
Toni Voutilainen

Näin on.

Marcus Aurelius sanoi. "It is not death that a man should fear, but he should fear never beginning to live"

Itselleni ei ole koskaan pakotettu uskontoa, jotenka olen pitänyt aina ajatusta taivaasta tai helvetistä absurdina. Sen sijaan minun on hyvin vaikeaa ymmärtää ihmisiä jotka stressaavat siitä että joutuvatko he helvettiin vai taivaaseen, kai tämä juuri aiheuttaa kuoleman pelkoa. Pelko onko elänyt riittävästi raamatun/koraanin tai minkä tahansan kirjan mukaisesti, onko seurannut dogmia riittävästi. Pelko siitä tulevaisuudesta, sitä pelkoa ei olisi ainakaan samassa määrässä jos näistä kahleista vapauduttaisiin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #20

Hienoa Toni kun vedit Marcus Aureuliuksen mukaan. Rakastan hänen mietteitään ja sitä rakkautta on kestänyt nuoruudestani lähtien. Minulla on sekä vanha painos vuodelta 1950 Yrjö Raivion suomentamana, ja vuonna 2004 Marke Ahosen suomentama uusi painos.

Aureulius, joka eli vuosina 121 - 180 oli näitä Rooman keisareita, jossa parhaiten kiteytyy antiikin filosofian luonne ja ihanne. Kuuluisa historioitsija Niebuhr sanoo häntä aikansa jaloimmaksi luonteeksi, joka oli hyvä, lempeä ja nöyrä, mutta samalla tunnollinen ja ankara itseään kohtaan. Yksi lempimietteistäni on tämä:

"Älä elä niin kuin sinulla olisi kymmenentuhatta vuotta aikaa elääksesi. Kuoleman välttämättömyys on lähelläsi. Ole hyvä niin kauan kuin elät ja se on mahdollista".

Käyttäjän ToniVoutilainen kuva
Toni Voutilainen Vastaus kommenttiin #32

Eräs toinen historioitsija/filosofi nimeltä Will Durant taas vastasi kysymykseen olisiko monarkia paras vaihoehto sanoin: “Provided Marcus Aurelius is monarch; for otherwise, what difference does it make to a poor man whether he is devoured by a lion or by a hundred rats?”

Meditaationi lukeneena kyllä siinä olisi ihminen joka Keisarina olisi itselleni kelvannut. Tosin Aurelius myös lopetti Rooman Keisareiden perinteen että Keisariksi nostettiin adoptiopoika joka oli valittu luonteen/ominaisuuksiien perusteella. Aurelius nosti Keisariksi poikansan Commoduksen, joka oli aivan kauhea hallitsija sekä ihminen. Tämän jälkeen Rooman imperiumi lähtikin heikkenemään.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #37

#37. Mutta miksi sivistyneet maat kuten Saksa valitsivat valtiaakseen Hitlerin kaltaisen luonnevikaisen ihmisen tai Neuvostoliitto Stalinin tai Kiina Maon jne. ? Tai USA Trumpin? Pitäisikö maan johtajiksi pyrkivät alistaa psykoanalyysiin?

Käyttäjän ToniVoutilainen kuva
Toni Voutilainen Vastaus kommenttiin #39

Koska meitä on niin helppo manipuloida, emme tee päätöksiä logiikan tai vakuuttelun perusteella vaan tunteillamme ja haluillamme.

Kyllä todellakin pitäisi analysoida johtajat joillakin menetelmillä, ainakin jos heillä on "suuri" valta.

Trump nyt on ollut vähän yli 6kk Presidenttinä, hänen kaudestaan kokonaisuutena ei voi sanoa vielä yhtään mitään myöskin hänen vastaehdokkaansan oli kyllä suorastaan rikollinen ja hänen korruptiosta on todellisia todisteita. Stalinilla ja Hitlerillä ei ole mitään tekemistä Trumpin kanssa. Trump voi todella olla huonoin Presidentti mitä sillä valtiolla on koskaan ollut, ainakin media hänet niin haluaa esittää. Tai sitten hän voi osoittautua hyväksi Presidentiksi valtiolleen ajan myötä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #39

Kari: "37. Mutta miksi sivistyneet maat kuten Saksa valitsivat valtiaakseen Hitlerin kaltaisen luonnevikaisen ihmisen tai Neuvostoliitto Stalinin tai Kiina Maon jne. ?"

Pitäisikö tähän asettaa nyt vastakysymys. Miksi hyvä Jumala antaa kaiken pahan maailmassa tapahtua? HÄN, Jumala näkee kaiken, ja kuitenkin antaa viattomien lasten ja ihmisten kärsiä suunnattomasti sodan- ja pahojen ihmisten tekojen tähden. Kristityt tekevät yhtä lailla pahoja tekoja ja vain yksinkertaisesti tunnustavat, katuvat ja saavat anteeksi - vielä ilman ehtoja?

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #48

#48. Tätä ovat sekä teologit että filosofit pohtineen koko ihmiskunnan sivistyshistorian ajan löytämättä siihen tyhjentävää vastausta. On paljon ongelmia, mihin meidän ihmisten on vaikea löytää oikeaa vastausta tai kaikkia tyydyttävääkään vastausta. Humanum errare est et errare humanum est! Paljon on asioita, jotka jäävätkin ikuisesti tieteen ja ihmiskunnan tajunnan ja tietojen ulkopuolelle. Esimerkiksi ns. absoluuttiset totuudet ja faktat ja monet abstraktiset asiat. Spekulaatioita,väitöksiä, teorioita,paradigmoja, postullaatteja ja aksioomeja kyllä löytyy. On erilaisia teesejä, antiteesejä ja synteesejäkin... Kukin yrittää selittää ns.totuuksia tavallaan ja viitekehyksistään ja ajan arvoista lähtien. Opportunistisestikin tai hyötytietoisestikin kuin Machiavelli. Esimerkiksi poliitikot ja vehkeilijät.Ihmisiä manipuloidaan, roolitetaan ja jaetaan eri karsinoihin, luokkiin ja asemiin kykyjensäkin mukaisesti: on sopivaa, sopimatonta tai (yli)pätevää ja pätemätöntä käytöstä.

Vertaa Peter- Hull:"Peterin Periaate" ja Murphyn, Wiion tai Parkinsonin lait. Ihminen ei ole täydellinen, vaikka luulee olevansakin.

Tiedekin pohjautuu siten sopimusvaraisiin "uskomuksiin". Sekin on siis uskonvaraista pohjimmiltaan. Kaikkia asioita ei voida tutkia ja todistaa laboratorio-olosuhteissa. Logiikkakin on vain oma lajinsa.

Ab esse ad posse valet, a posse ad esse non valet consequentia. Asian todellisuudesta voidaan tehdä johtopäätös sen mahdollisuudesta, mutta ei mahdollisuudesta johtopäätöstä sen todellisuudesta.

Ikävä kyllä , valitettavasti. Mitä olisi ns. puhdas, objektiivinen tieto?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ihminen on aina selittänyt selittämättömäksi jäävän uskonnolla ja luonut jumalat omaksi kuvakseen eli vaikuttajiksi.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Jotkut ihmiset ovat elämänsä ehtoopuolella - olivatpa he sitten stalinisteja, ateisteja tai agnostikkoja jne - kääntyneet tuskissaan ja viime hetkillään vakavassa sairaudessaan lopulta Jumalankin puoleen, kun muusta ja muista ei ole enää ollut apua taikka opportunistisesti kääntyneet esimerkiksi ortodokseiksi saadakseen tuonpuoleisessakin paremmat olosuhteet ja iäisyyspaikat. Nimiä mainitsematta. Pelureja kun elämässään ovat olleet aina.

Monet haluavat olla aina voittajien leirissä elämässään, miksei myös kuollessaankin ja sen jälkeenkin!

Takinkääntäjiä löytyy siis monessa mielessä! Valinta on henkilökohtainen. Joissakin järjestelmissä jopa pakotettukin: "Ellet ole meidän puolella, olet meitä vastaan." Kun ihminen esineellistetään järjestelmäkoneiston osaksi.

MUTTA onko yhteiskunta menossa pian kohti eutanasiaa? Vanhukset, eläkeläiset ja vakavasti sairaat katsotaan poliittisesti turhaksi kulueräksi markkinoilla ,ja heistä on mahdollisimman nopeasti päästävä eroon. Kuka haluaa ryhtyä armomurhan tekijäksi tai velvoittaa jonkun siihen tehtävään? Onko tämä kuten kirjoitat EuthaNaziaa?

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Ihana kirjoitus Kaijalta! Minä uskon, että jokainen ihminen on kuolematon sielu. Olisi aivan liian yksinkertaista elää tämä elämä, nukkua pois ja se olisi siinä. Ehkä se on niin, että se on näin yksinkertaista ja sielumme elää lapsissamme ja lastemme lapsissa, mutta itse haluan uskoa, että elän joku päivä uudelleen jalostuneena tästä elämästäni.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"...ja sielumme elää lapsissamme ja lastemme lapsissa..."

Kutsutaan sitä sitä sieluksi vai miksi vaan, vaikutukseksi mutta noin minäkin sen näen. Omaa faijaani ei ole ollut kohta kymmeneen vuoteen mutta ei mene viikkoa etten huomaisin tekeväni jotain jossa on äijän vaikutus, tai kun katson peiliin näen ripauksen hänestä. En yhtään epäile ettei isällä olisi ollut sama fiilis omasta isästään, ja tällä omastaan, jne. aika pitkässä ketjussa. Tai ettei oma poika joskus miettisi samaa. Ei sen tarvitse olla oma isä tai lapsi vaan joku ihminen.

Ihminen ei ole koskaan kokonaan poissa niin kauan kuin on niitä, joiden elämään tällä on joskus ollut vaikutus, hyvässä tai pahassa.

Edellä siteeraamani Valtaoja katsoo miljardeihin vuosiin, mulle riittää jokunen sata sukupolvi mutta jotain jälkiä sieltäkin näihin päiviin kantaa.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

" olisi aivan liian yksinkertaista elää tämä elämä, nukkua pois ja se olisi siinä" Se on juuri noin, ja tulee aina olemaan. " että elän joku päivä uudelleen jalostuneena tästä elämästä." Kysyn, että minkähän takia.

Kaikki usknnot ovat täyttä puppua. Aiheuttavat tänäkin päivänä suurta kärsimystä esim Lähi_-Idässä. Ja me maksamme viulut pakolaisten elättämisellä.

Jos uskontoja ei olisi, niin kyllä maailmassa olisi hyvä elää, niin se vaan on.

TÄMÄ KOHTAAN 14

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Ritva ja Janne kauniista sanojenne muotoiluista. Minäkin tunnen eläväni pitkässä sukupolvieni ketjussa, jossa muistot rakkaista läheisistämme/ystävistämme ovat "elossa" niin kauan kuin joku heitä muistaa ja senkin jälkeen olemme vielä avaruuspölynä kaikkialla heidän ympärillään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Serkkuni Ulla joka on asunut Englannissa jo vuosikymmenet, emmekä ole siis tavanneet, mutta hoksasimme toisemme facessa. Niin hän on ilmetty isoäitinsä näöltään minun mielestäni. DNA se on se sielu joka meistä tosiaan tänne vaeltamaan jää, tai pätkä sitä dnata. Sielumme siis kehittyy ei Ulla tasan sata ole mummonsa kopio, vaikka muistuttaa mielestäni paljon.

Omalle kuopukselle syntyi keväällä poika joka nyt ristittiin. Hänellä on aivan samanlaiset nyrkit kuin isällään, mutta suu on periytynyt äidin puolelta. Näin sielumme kehittyvät jälkikpolvissa. Minä itse olen esi-isieni summa, mutta jälkeläiseni ovat vain osa minua.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Jos on niin, että ennen elämää ja sen jälkeen ei yksilöä ole, niin on se jännä miettiä, että ihmisyksilö tulee kehittyessään emergentisti olevaiseksi tietoisuudeksi. Aika ratkaisevan suuri ihme, kun syntyy ensimmäinen itsensä tajuamisen hetki. Mitkä ovatkaan ne ensimmäiset tuntemukset, ajatukset ja kokemukset, jotka synnyttävät minuuden tunnun siittämishetkestä ensimmäisiin elinvuosiin?

Hindulaisuus ja buddhalaisuus taitavat opettaa, että tuo minuus on todellisuudessa harha. Kaikki on oikeasti samaa, mutta mieli muodostaa erillisyyden tunnun.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Sielulla ei ole käsittääkseni luonnon- tai lääketieteellistä perustaa. Teologit tekevät teoksensa puhtaasti spekuloiden asialla, millä ei minusta ole tieteen kanssa tekemistä.

Teologien tutkimuskysymys on keksiä aina uudet selitykset kirkon asemalle sekularisoituvassa yhteiskunnaasa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Jukka: "Sielulla ei ole käsittääkseni luonnon- tai lääketieteellistä perustaa. Teologit tekevät teoksensa puhtaasti spekuloiden asialla, millä ei minusta ole tieteen kanssa tekemistä."

Näin ajattelen minäkin ja hyvin teologit ovat siinä tähän asti onnistuneetkin.

Sielu on mielestäni vain nimitys "minulle", eli minä-tunne ja niin kauan kuin olen elossa, niin minulla on "sielu". Sielu, joka hajoaa atomeiksi ruumiini mukana ja jatkaa kiertokulkuaan maailman loppuun saakka.

Toki olisi hieno ajatus, että minä ja sieluni herätettäisiin joskus ylös taivaisiin, jossa olisi aina onnellinen ja rakastava olo muiden sielujen kanssa. Järkeni ei sitä vain pysty hyväksymään, milloin se olotila loppuisi? Kaikella elämällä pitäisi olla joku alku ja loppu...Kysymyksiä olisi paljon, mutta vastaukseksi ei minulle riitä Raamatun sinänsä kunnioitettavat selitykset, joita yritetään vuosi vuodelta vain selittää ja tulkita parhain päin.

Oletan meidän myös seuraavan vähitellen naapuriemme laskevia lukuja. Wikipedia:
Vuonna 2000 kirkko menetti asemansa Ruotsin valtionkirkkona. Vuonna 2016 Ruotsin kirkkoon kuului 61,2 prosenttia ruotsalaisista. Se on alhaisin luterilaiseen kirkkoon kuuluvuusprosentti Pohjoismaissa.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Tieteelliset totuudet tutkitaan tieteellisin menetelmin. Hengelliset totuudet löytyvät vain hengellisin menetelmin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Antero: "Hengelliset totuudet löytyvät vain hengellisin menetelmin."

Olen useinkin ihmetellyt, että miksi hyvä Jumala jättää ihmisen uskon vain arvailujen varaan, kun siinä vielä panoksena on Raamatun mukaan koko ihmisen tuleva elämä paratiisissa, tai suunnaton kärsimys ikuisessa Tuonelan poltteessa?

Miksi ei Jumala anna merkkiä itsestään, joka hänelle olisi täysin mahdollista? Miksi kaiken pitää jättää vain kirjoitusten varaan, jotka ihminen on kirjoittanut ja toinen ihminen tulkinnut. Ei se vaikuta oikein reilulta peliltä.

Sokea usko ei välttämättä enää riitä valistuneille kansalaisille, jotka ajattelevat myös itse.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Ihan söpö ajatus jostain kuolemattomasta hengestä. Itse ajattelen että vain tekomme ja sanamme elävät kuolemamme jälkeen.

Miten joku ns. sielu kun taida olla mitään "minääkään" >>> https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Min%C3%A4_(filosofia)

Se sama tyyppihän täällä elää kuin aina, vain nimet vaihtuvat postilaatikoissa. Elämä elää siten "ikuisesti".

Tiede ei ainakaan ole löytänyt mitään sellaists mitä kuvitellaan sieluksi.

"Realclearscience-sivusto kertoo Coxin aloittaneen istunnon tiukalla lausunnolla:

”Me emme ole täällä keskustelemassa kummitusten olemassaolosta, koska niitä ei ole olemassa. Jos haluamme ajatella jonkun voiman kuljettavan informaatiota elävistä soluistamme kuolemamme jälkeen, meidän pitäisi määritellä hyvin tarkasti mitkä ne voimat ovat ja miten ne käyttäytyvät. Toisin sanoen, meidän pitäisi löytää jatke vakinaistuneille hiukkasfysiikan perustoimintaperiaatteille. Se tarkoittaisi, että olisimme missanneet jotain hyvin merkittävää.”

Koko juttu >>> https://tekniikanmaailma.fi/muu-tekniikka/cernin-h...

En halua olla ilonpilaaja, vaan jonkinlainen realisti ;D

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

#30. Onko nykytieteen taso alhainen ja rajoittunut vain näkyvän tutkimiseen?

Kaikkea on vaikea näyttää toteen olipa kyse mikro- tai makrotason maailmasta. Aineellisesta tai aineettomasta. Konkreettisesta tai abstaraktista. Tieteellä on vielä paljon opittavaa ja löytämätöntä.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Onko sielu kuolematon vai onko sellaista elävässä ihmisessä? Tuota voinee pohtia, uskoa tai olla uskomatta muutamien kolarissa vakavasti loukkautuneiden kertomuksista. He kertovat nähneensä oman ruumiinsa yläpuolelta heti kolarin jälkeen maatessaan tien poskella.

US:n uutisivustolla on kirjoitus liittyen ruumiista irtautumisilmiöiden käsitteeseen. Kirjoituksen mukaan "Tutkijoiden mukaan ruumiista irtautuminen ei ole paranormaali, yliluonnollinen tai hengellinen kokemus, vaan tilanne, jossa mieli tekee temput ihmiselle."
https://www.uusisuomi.fi/ymparisto/109450-vaite-yl...

Tuosta tutkijoiden analyysistä voi esittää seuraavaksi kysymyksen, onko mieli sitten sama kuin sielu? Oli miten oli, niin kuoleman jälkeistä aikaa on turhaa etukäteen liikoja miettiä tai surra. Se kun tulee varmasti jossain vaiheessa ja jollakin tavalla, jota emme tiedä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos kommentistasi Sirpa. Kyllä vain, minustakin on turhaa surra etukäteen omaa kuolemaansa. Tuosta sielusta kirjoitin juuri äsken oman versioni muutama kirjoitus taaksepäin.

Tuosta ruumiista irtautumisesta on kirjoja kirjoiteltu useampiakin ja yksi kertomus siitä on jo edesmenneeltä (1939-2016) Rauni Luukkaselta, joka herätti myös ufoillaan paljon huomiota kirjassaan "Kuolemaa ei ole".

Tunsin Raunin nuorena, koska kesäisin asuimme jonkin vuoden naapureina kesämökillä. En edes muista koskaan ennen, tai sen jälkeen tavanneeni niin topakkaa, järkevää ja jalat maassa seisovaa ihmistä kuin mitä hän oli. Myöhemmistä vaiheista en sitten enää tiedä mitään muuta, kuin mitä hänen kirjojensa kautta olen lukenut. Aina tämä elämä tuo eteen omat yllätyksensä:)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Koko teema on sellainen, että sitä voidaan tulevaisuudessa tutkia kontrolloiduissa oloissa nk. psykedeelisten aineiden avulla. On hypoteeseja, että osa tai kaikki uskonnoista olisivat saaneet alkunsa poikkeuksellisten mielentilojen tuloksena.

Näköjään tällainen koe ollaan tekemässä ihan FDA:n hyväksynnällä: https://qz.com/879285/psilocybin-drug-trials-psych...

"So far, they have enrolled thirteen religious leaders including an Orthodox Jewish rabbi, a Zen Buddhist roshi, an Episcopalian, a Greek Orthodox priest, and a Reform Christian for their FDA-approved clinical trial. (They’re also seeking Catholic priests, Imams, and Hindu priests to join the study.)

The researchers, who are dividing the psilocybin sessions between their two universities, plan to see if these ministers can use their spiritual practice and the vocabulary of religious study to provide insight into those sacred psychedelic moments that so often seem to transcend words. They’re also hoping to gain insight into the broader benefits of mystical experiences—and it turns out, there may not be much of a difference between ones that are drug-induced and those that arise organically."

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

Näihin ajatuksiin kun tutustuu, voi olla että ymmärtää hieman paremmin tuo "sielun"!

https://www.youtube.com/watch?v=KzBPntK9tfA&index=...
tekstitys myös suomeksi

Uskonnot ovat syntyneet ihmisen peloista jotain tuntematonta kohtaan, kuolemaa ensisijaisesti.
Ihmisen on vaikea hyväksyä tosiasiaa siitä, että meistä ei jää kuoleman jälkeen mitään näkyvää jäljelle, ei yhtään enempää kuin mistään muustakaan mikä poistuu luonnon kiertokulusta.
Ainoa "mysteeri" on itse elämä, mikä saa kaikkia luonnossa elämään? Onko se jokin yhteinen energia vai mikä?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Jesuiittaisä ja paleontologi Teilhard de Chardin esitti runollisessa teoksessaan "Tapaus ihminen" kattavan ratkaisun materialismin ja spiritualismin ongelmaan. Se on suunnilleen seuraava: jos kaikki on "materiaa", silloin "hengen" on oltava "materian" ominaisuus ja mukana alusta alkaen kaikessa mitä "materia" on. -- "Henki" voidaan siis sijoittaa "materiaan" aineensisäisenä ominaisuutena, joka on yhtä "kuolematonta" kuin "materia" on häviämätöntä.

Tuo puhutteli minua nuorukaisiässä. Sittemmin olen asettanut nämä elämän jatkumista koskevat kysymykset enemmänkin ihmiskuvan raameihin. Vaikka jokaisen meistä tajuntaan varhaisessa lapsuudessa ensin piirtyy hahmo "sinä" ja vasta muutaman vuoden ikäisenä syntyy se josta sanomme "minä", olemme koko loppuelämämme tavallaan henkilökohtaisen kokemuksemme vankeja. Esimerkiksi "tahto" on omakohtainen mutta "kokemuksellinen" ilmiö -- regressoivalla menetelmällä, hypnoosilla, voidaan "tahtomme" siirtää toiselle henkilölle, ja toisaalta aivojamme mittaamalla voidaan todeta että teemme ratkaisumme jo ennen kuin koemme ne tekevämme.

Nykyisen yksilölähtöisen ihmiskuvan sijaan minusta ihminen tulisi nähdä jonkinlaisena kollektiivisena jatkumona, jossa -- Queen-yhtyeen hienoa laulua hieman mukaillen -- syntymät ja kuolemat ovat sitä että liitymme yhä yhteen kuin vuodet toisiinsa.

En muista olitko US-palstoilla mukana siinä vaihessa jolloin tästä aiheesta täällä puhuttiin:

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Seppo kommentistasi ja linkistä, jonka nyt luin ensikertaa. Itse tulin tänne Puheenvuoroon vasta syksyllä 2011.

Saanen laittaa tänne mukaan yhden kommenttisi tuosta blogista, joka minua niin suuresti puhutteli:

"Yli-inhimillisen älyn kohtaamista voisi pohtia vakavastikin, ja perusteellisesti. Siis perusteita esittäen.
Luulen että tässä puitteistuksessa tehty paras pohdiskelu on Wittgensteinin kuvailema tilanne, jossa ihminen kohtaa Jumalansa kasvoista kasvoihin.
Mitä voimme ajatella tapahtuvan? Vaikka olisimme vastakkain Jumalan kanssa, ymmärtäisimmekö silti Hänestä yhtään enempää kuin mihin ymmärryskykymme ihmisinä rajoittuu? Mitä edellytyksiä meillä olisi ymmärtää Hänen tarkoituksiaan ja tekojaan? Ne olisivat meille yhä täysin käsityskykymme yläpuolelle meneviä.
Voisimme kuvitella, että Jumala lahjottaisi meille tarvitsemamme käsityskyvyn, ja äkkiä valaistuisimme ja oivaltaisimme: "Ahaa, tästä siis elämässä oli kyse!" Mutta voisiko Jumala sitten tuomita meitä mistään mitä olemme tehneet? Ikään kuin saamamme jälkiviisauden valossa?
Toisessa yhteydessä Wittgenstein toteaa: "Jumala voisi tuomita sinut sinun omien sanojesi perusteella." Tämän voisi ehkä kääntää niin, että mitta jolla meitä mitataan löytyy itsestämme. Syntimme olisi se että olemme tehneet itseämme vastaan, rikkoneet itseämme vastaan.
Tällaisessa "teologiassa" ihminen muuttuu Jumalan kuvaksi, ja velvoite elää hyvä elämä muuttuu velvollisuudeksi olla itselleen niin älyllisesti kuin moraalisesti rehellinen.
Se velvollisuus on meillä läsnä tässä ja nyt. Emme tarvitse Jumalan tai ufojen kohtaamista tajutaksemme sen."

Siis tämä on tämän alla mainitun blogin yksi kommentti Sepolta.
http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Psykologian mukaan ihmisellä on perustarpeena myös tarve pitää jotakin pyhänä tai kunnioitettavana, olipa se valta, raha, aate, uskonto tai jokin muu. Jokaisella on jokin arvostettu asia ja tabu, jota hän pyhittää tai kunnioittaa. Sitä ei saa loukata eikä häväistä. Kukin taplaa tavallaan uskojaan ja arvojaan vaalien ja siunaten. Joillekin se on politiikka omaan pussiin muita hyväksi käyttämällä. Valtiomiehet, humanistit ja laupeudentekijät ovat eri asia.

Jotkut uskovat maallisten tekojensa mukaiseen sielunvaellukseen eriasteisesti ja -vaiheisesti, missä pääpalkintona on nirvana, ikuinen autuuden olotila. Heidän taivaansa. Jotkut pakenevat nykyajan ahdistusta päihteillä, huumeilla ja psykedeelisillä matkoilla ja fiiliksillä. Joillekin tuo matka voi jäädä viimeiseksi pakoreaktioksi. Humala on juopon sinfonia.

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

Mihin me tarvitsemme psykologiaa?

The ending of psychological knowledge

https://www.youtube.com/watch?v=AHWyxci5egg&list=P...

Käyttäjän saraskari kuva
Marja Saraskari

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.

- Näin Eino Leino Lapin kesässä

On vastaus vain yksi: Lapin suvi,
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Itse en pohdi sielun kuolemattomuutta. On vain henki joka minussa on.
Se jää väreilemään kun kuolen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kauniisti sanottu ja ajateltu. Kiitos Marja.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"Sielu", virtaava energia ehkä katoaa kun liike pysähtyy ... mutta vaikutuksesi jää värähtelyksi kenttiin :o)

-- Kiitos, hienon keskustelun sait aikaiseksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jos levoton sielu jääkin lepattamaan ilman sijaa mihin voisi asettua?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""...vaikutuksesi jää...""

Säieteorian lyhyt historia?

Vähän ihmettelen että "string" on suomennettu "säie". Samaa luokkaa kuin "strawman"in suomentaminen "olkiukoksi" -- miten urbaani nörtti pitää olla ettei tiedä sanaa "variksenpelätin"?

"Säie", "jousi", "(kielisoittimen) kieli" ... sanopa sopivin sana. Jokin kauttaaltaan värähtelevä kai, eri kohdissaan pysäytettynä eri sävelkorkeuden ja erilaisia resonanssiharmonioita ylärekisteriin rakenteleva, mutta maailmankaikkeuden mittainen...?

Kirjeenvaihdossani K V Laurikaisen kanssa hän korosti nimenomaan puhuvansa fyysikkona, ei uskovana kristittynä. Nykyisestä uskontokeskustelustamme puuttuu edelleenkin kaikki tuo tieteellisesti kehittynyt näkökulma. Fysiikka on ihmeellisempää kuin raamattu.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

KV Laurikainen olikin mieheni fysiikanproffa Polilla ja hän mainitsi Laurikaisen olleen Suomen tieteenharjoittajista tunnetuin uskovainen. Piti minunkin kaivaa hänestä tietoja ja löytyihän niitä. Paras ja tuorein kirjoitus oli "Vieraskynä, Lauri Snellman / 7.3.2017

Tässä pieni otos kirjoituksesta osoituksena vain Laurikaisen suuresta arvostuksesta, kun hän sattumoisin tuli täällä puheeksi. Oppia ikä kaikki:)

"Jos Laurikaisen ideat sanoitetaan uudelleen ja niistä poistetaan profeetallinen iskulauseenomaisuus, hänet voidaan lukea Eino Kailan, Jaakko Hintikan, Lauri Rauhalan ja G. H. von Wrightin kaltaisten 1900-luvun suurten suomalaisten ajattelijoiden joukkoon.

Laurikaisen kriitikot ovat syyttäneet häntä mystiseksi irrationalistiksi. Tieteen ja uskonnon, aineellisuuden ja henkisyyden kaltaiset eri näkökulmat ovat komplementaarisia, toisiaan täydentäviä."

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #65

Komplementaarisuus on enemmän kuin vastakohtaisuuksien summa -- se paljastaa vastakohtien näennäisyyden ja avaa silmät täydennetyssä maailmassa.

Komplementaarisuuden vastakohta on kompromissi. Kompromisssi on aina vähemmän kuin vastakohtaisuuksien summa.

Arvaa kummasta suunnasta konformistit totuutta etsivät.

Jos teet google-haun sanoilla "amelie" "complementary", saat satatuhatta linkkiä maailmalla käytyihin elokuvakeskusteluihin. Jos teet saman haun suomeksi "amelie" "komplementaarisuus" saat yhden tuloksen.

Se antaa kammottavan todellisen kuvan siitä miten alkukantainen elokuvamaa me olemme. Toivoton paikka.

Tässä se yksi linkki:

http://narkissos-esseet.net/amelie.html

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #66

Kiitos Seppo antamastasi linkistä! Niihin tutustuminen ei käy yhdessä illassa, mutta ovat todella mielenkiintoisia aiheita. Paljon olet ehtinyt syvällisiä ajatella ja niistä, plus laajasta tiedoistasi saanut koottua myöskin hienot tekstit. Kopioin ne vielä talteen... vai voiko niitä jo saada kirjana?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Heikki. Täytyy vain todeta mitä heti ajattelin, kun teidän molempien kahden viimeisen ajatukset luin, että onpa kauniisti ja hienosti sanottu!

Vielä pieni lisäys tähän sinulle Heikki. Muistelen aina kun näen sinun blogisi tai kommenttisi, niin vanhan iskevän runosuonesi kukinnan, kun siteerasit usein tätä Eino Leinon runonpätkää:

"Iske itsesi kipunat
yltä, alta, kaikkialta
enin taistosta elämän."

Minusta se ilmentää vahvaa sielua, joka ei anna missään tilanteessa periksi - ei edes elämän tuomille haavoille!

Halauksin ja öitä
Kaija

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Haluaisin vielä kopioida vanhan ystävämme Eeron esseestä muutaman kappaleen, jonka hän meille lähetti. Toivon mukaan hänkään ei siitä pahastu, vaikka pätkäisen vain osan hänen kirjoituksestaan, joka sai minut mietteliääksi... Ja myöskin pohtimaan, että olenkohan itse loukannut joitain uskovaisia lukijoita omilla mielipiteilläni. Toivon mukaan en.

Eero S. aloitti bloginsa näin:

"Varhaisvuosinaan rippikoulun käynyt ja rokotettu sotavuosien lapsi saa tuon tuostakin havaita, miten vanhat totuudet kumotaan ja asetetaan suorastaan naurunalaiseksi. Meidät kasvatettiin ajattelemaan, että on turvallista omata kuolematon sielu, ihmisen olemassaololla on jatkuvuutta kuoleman jälkeenkin. Huono-osaisellakin on siis toivoa paremmasta, käyttääkseni radion heinäkuun toivon-kuukauden retoriikkaa. Tälle toivolle on vahva kristillinen perusteensa.

Valtakunnan ykköslehden etusivulla (HS 22.7.) lukija kohtaa väitteen: On vaarallista ajatella, että ihmisellä on kuolematon sielu. Näin arvovaltaisella foorumilla esitetty väite pitää tutkia pohjiaan myöten, edustaahan se perin mullistavaa ajattelua maassa, jossa kansallinen parlamentti aloittaa työvuotensa yhteisellä jumalanpalveluksella, ja itsenäisyyspäivänä televisioidaan valtakunnallinen juhlajumalanpalvelus."

Pitkän ja monisivuisen Eeron esseen puolivälissä oli selventävä toteamus, mitä hän oikeasti ajoi takaa ja mitä mieltä Raamattu on sielun olemassaolosta.

"Olennaista on havaita, että ihmisen sielu liittyy Raamatun ilmoitukseen Jumalasta niin kiinteästi, että ilman toista ei ole toistakaan. Kysyin aihepiiristä väitelleeltä teologian tohtorilta onko mahdollista, että Jumala on olemassa mutta ihmisellä ei ole sielua. Vastaus tuli saman tien, kristinuskon mukaan se ei ole mahdollista. Tiede on tämän kysymyksen edessä sanaton, joten siltä suunnalta ei asiaa kannata tiedustella. Itse asiassa ajatus on varsin looginen. Mihin ihminen tarvitsisi sielua, jos sen auktoriteettia, Jumalaa ei olisi olemassa!"

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Anteeksi vaan uskovaiset, mutta kyllä minusta on tosi huvittavaa, että uskotaan johonkin taivasten paratiisiin.
Kun meistä henki kaarkaa, niin se oli sitten siinä.

Pappi siunaa vainajan ja sanoo; Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä kuolleista. Osaako joku kertoa milloin se viimeinen päivä mahtanee tulla.
Mitähän niistä tuhansia vuosia sitten kuolleista on enää jäljellä. Mitenkähän ne patistellaan ylös.
Mihinkä se väenpaljous mahtaa mennä, kun miljardeja ihmisiä herätellään kuolleista.
En viitsi enempää näitä kummallisuuksia kirjoitella. Ihmettelen vain, miten jotkut uskvat noita Raamatun satuja.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hei Raimo, sinä tunnustat suoraan ja rehellisesti olevasi ateisti, minä taas varovaisesti ilmoitan vain olevani agnostikko. Molemmat tarkoittavat lähes samaa - agnostikolla on vain pienen pieni epävarmuus, mikä muu vaihtoehto olisi parempi?:)

Kari Enqvist on sanonut, että agnostikot ovat tavallaan epärehellisiä, kun eivät uskalla suoraan tunnustaa olevansa ateisteja. Tiedä häntä, ehkä se on niin?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ehkä maalliset paratiisit voi hävittää paremmalla omallatunnolla jos uskoo johonkin taivaalliseen paratiisiin?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sinähän sen äänet sanoit! Tämä maallinen elämä kun on monille uskovaisille ja eri uskontokunnille vain välitila, ja oikea elämä alkaa vasta paratiisissa. - Eikä vain yksinomaan muslimien marttyyreille niiden 70-neityeidensä keralla.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Kirjoititpa asiasta juuri sopivalla hetkellä. Itse huomasin tiistai-aamuna Osmo Pekosen muistokirjoituksen Maryam Mirzakhanista. Maailman ensimmäinen Fieldsin palkinnon saanut nainen on kuollut 14.7. rintasyövän edettyä myös luuytimeen.

Hän on varmasti yksi, jonka sielu jää elämään pitkäksi aikaa. Tai kuten Heikki Hyötyniemi kuvaa, hän aiheuttaa pitkään värähtelyä elävien ihmisten joukossa.

Myös nuo Eino Leino lainaukset osuvat ytimeen. Ruumis todellakin katoaa vaikka jatkaakin osasina uudessa elämässä. Mutta juuri se henki (tai liekki tai sielu) liittyy ikuiseen kiertokulkuun ja vaikuttaa siellä, vaimeten tai voimistuen aikojen saatossa.

Joka tapauksessa kysymys, johon ei ole oikeaa vastausta. Sen sijaan oikein hyvä pohdiskelun aihe, koska uusia näkökulmia löytynee äärettämiin. Usein runollisimmat ovat kaikkein kauneimpa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Juha, olipa sinultakin kauniisti sanottu. Kyllä teistä raavaista jämeräpartaisista vain löytyy näitä "runosieluja", jotka eivät nyt ihan niin yleisiä meillä Suomessa ole:) Se on minusta vain niin hienoa!

Totesin minäkin tämän Mirzakhanin poismenon vähän murheellisenakin, koska tämä nuori menestynyt nainen/äiti joutui nyt lähtemään ihan liian varhain. Hänellä olisi varmasti vielä ollut maailmalle paljon annettavaa...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Keskustelu jatkuu HS:ssä. Tänään otsikolla: "Sielu" on nykykulmasta naivi käsite" (Anssi Manninen 27.7)

...mm. "Tämä niin sanottu kartesiolainen dualismi on peräisin filosofi Rene Descartesilta (1956-1650). Hänen mukaansa sielu ja ruumis koostuvat perustavalla tavalla erilaisesta perusaineksesta. Toisin kuin ruumiin Descartes oletti sielun koostuvan aineettomasta aineesta - mitä ikinä sillä tarkoitetaankin".

Paras kysymys Anssi Manniselta olikin, että miten aineeton aine, jolla ei voi olla fysikaalisia ominaisuuksia, kuten energiaa, voisi toimia yhteistyössä aivojen kanssa? "Jos sielu olisi ruumiista erillinen olio tai elin, se toimisi dualistisen sielunteorian mukaan samalla tavalla sekä terveissä että vaurioituneissa aivoissa".

Jokainenhan meistä tietää, kuinka aivokudosalueiden vauriot voivat muuttaa henkilöä dramaattisesti aivan toiseksi henkilöksi. Keskustelu jatkukoon, ainakin minä toivon sitä tuon kaiken sotu- ym. jankkausten jälkeen,- on virkistävää pohtia jotain muutakin:)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset