Ulkonäkö on yksi lisäarvo ihmisen muiden kykyjen lisäksi.
"Ulkonäkö on käyntikortti" otsikoi tänään HS:n toimittaja Juha Riihimäki kirjoituksessaan valtiotieteen tohtori Outi Sarpilasta. Mielenkiintoinen aihe, josta ei oikeastaan ole puhuttu tai kirjoitettu tällä tasolla juuri koskaan, en ainakaan niitä itse ole aikaisemmin huomannut.
Ulkonäöstä on tunnetusti myöskin hyötyä joissakin ammateissa, kuten näyttelijöiden, laulajien ja valokuvamallien työssä, mutta entä tavallisten ja arkisten ammattien kohdalla ilman sen kummempaa työn tuomaa glamouria? Paljonko ulkonäkö vaikuttaa työnantajiin ja palkkaukseen. Onko sillä merkitystä, vai kompensoiko sen muut avut, kuten hyvä koulutus, sosiaaliset taidot ja kohtelias käytös?
"Sarpilan mielestä meillä ei ole vielä täysin ymmärretty ulkonäkötutkimuksen merkitystä, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa ulkonäön ja eriarvoisuuden tutkimuksella on vuosikymmenten perinteet. Syy saattaa olla se, ettemme halua tasa-arvon ihanteena pitävässä maassa edes ajatella vaihtoehtoa, että ulkonäkö voisi vaikuttaa yksilön mahdollisuuksiin elämässä. Olemme tottuneet käsittelemään taloudellista ja koulutuksellista eriarvoisuutta, mutta sen lisäksi on myös ulkonäkö, joka voi sotkea pakkaa merkittävällä tavalla. Sen vaikutusta pitäisi selvittää", Sarpila sanoo.
Nyt taloussosiologian dosentti Sarpila johtaa 2018 valmistuvaa tutkimusprojektia "Suomi ulkonäköyhteiskuntana" Mukana on määrällisen aineiston lisäksi myöskin haastatteluja ja elämäntarinoita. Tutkimuksessa halutaan selvittää, onko ulkonäkö yksi pääoman muoto sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurin rinnalla. Kuten kaikki pääomat tapaavat kasaantua, niin Sarpilankin mukaan kansainvälinen tutkimus antaa viitteitä ulkonäöllisten resurssien olevan yhteydessä taloudellisen pääoman kertymiseen.
Perinteisesti Suomessa on ulkonäköön ja siitä saatavaan hyötyyn suhtauduttu melkoisen nihkeästi. "Asema saatu tietysti reittä pitkin" ja "Rumat ne vaatteilla koreilee" ym. Aikaisemmin naiset vain koreilivat, mutta tänään alkaa olla lähes yhtä suuri joukko myöskin miehiä, jotka panostavat enemmän itseensä, niin pukeutumisessa, kuin myöskin hiustensa ja ihonsa hoidossa.
Onkin ihan kiinnostavaa lukea tutkimusten tuloksia, kun niitä vertaa omiin, tosin melkoisen vähiin havaintoihini vuosikymmenien varrelta. Kyllä, sen olen ainakin huomannut, että blondeilla ja kauniilla ihmisillä on aina muita hauskempaa:)
Onhan meillä myöskin hyviä esimerkkejä talouselämän huipuista lähtien, jossa Nalle keikkuu ihan etunenässä ja antaa mallia erityisesti meidän suomenruotsalaiselle eliitillemme miten pukeudutaan. Ulkonäkö koetaan keskeiseksi osaksi identiteettiä ja myöskin omaa ammattia, joka vaatii omat, meillä tosin vielä aika väljät vaatimuksensa.
Sarpilan mielestä sukupuolet eivät ole lähentyneet toisiaan, mutta minun havaintojeni mukaan lähentymistä on tapahtunut huimasti juuri alle 40 – vuotiaiden kohdalla. Tosin Sarpila on itse vasta 33-vuotias, joten näkökulma on huimasti lyhyemmältä ajanjaksolta kuin itselläni. On aina ollut ryhmiä, joita ulkonäkö ei kiinnosta yhtään, mutta se joukko on minun mielestäni pienentynyt vuosien myötä. Toki elintason nousulla on myös iso merkitys.
"Voi kuullostaa ahdistavalta, mutta edustat aina ulkonäölläsi itseäsi. Muut tekevät sen perusteella pitkälle ja jopa harhaan meneviä johtopäätösiä."
Näinhän tuo on, mutta käsitykseni mukaan eurooppalaisuuden myötä senkin arvostus ja vaikutus tulee yhä enemmän kasvamaan meilläkin halusimme sitten sitä tai emme.
Onkohan tämä nyt liian pinnallinen aihe käsiteltäväksi näin budjetin, alkoholiprosenttien ja maanjäristysten aikana? Mietin sitä kyllä ensin itsekin, mutta HS:n jutun aiheen kiehtovuus ja myöskin yleisen käsittelyn harvinaisuus kuitenkin vei voiton näistä suuremmista maailman ja Suomen ongelmista.
Tämä ei tietysti ole sinänsä muuten ongelma, mutta kun jotkut ihmiset kuitenkin saavat kuin ilmaiseksi syntymälahjana paremman ulkonäön kuin jotkut muut. Pankkiiri Nalle on meillä hyvänä esimerkkinä, jonka ulkoinen habitus vain korostuu tyylikkäiden ja hyvää makuakin vaativan pukeutumisen ansiosta. Niin tai näin, niin tässäkään asiassa elämä ei vain ole tasa-arvoista.
Ilmoita asiaton viesti
Ulkonäön korostamisesta on tullut joillekin jo taiteen oma alalajinsa kun media on täynnä irvistelyjä väärin tehdyistä photoshoppailuista. Mitään haittaahan siitä tuskin on jos pitää ulkonäöstä huolta mutta rajansa tietysti kaikella. Julkisesti esiintyvillä pitää olla kohtuullisen siisti yleisolemus, mutta käsittääkseni muiden kuin naisten on turha lähteä meikkaamaan ja heidänkään tuskin on pakko.
Itse arvostan enemmän kuin vaatteita sitä, mitä löytyy vaatteiden alta. Luonnonkauniin ja tiimalasimallisen vartalon omaavan naisen voi pukea vaikka perunasäkkiin eikä se tee häntä yhtään vähemmän viehättäväksi.
Näin keski-ikään tulleena miehenä itsellä enää korostuu terveys ja se, ettei voi ihan heittäytyä sohvan pohjalle. Jos kroppa on kunnossa, yleensä päänuppi ja kovalevy pysyvät käynnissä edes vähimmäistasolla.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentistasi pasi. Olen oikeastaan ihan samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit. Tuo valokuvienkäsittelykin antaa erityisesti täysin väärän kuvan nuorisolle, kun se vielä tehdään julkisuuden tunnetuista henkilöistä ja erityisesti nuoret epävarmat tytöt luulevat, että ihminen oikeasti voi näyttää noin upealta,
Itsekin ihmettelin lähes suu auki kun näin dokumentin, jossa tunnettujen ihmisten kuuluisa valokuvaaja näytti esimerkkejä omilla kuvillaan, niin ennen ja korjauksen jälkeen ottamiaan kuvia. Siinä tavalliset kauniit tytöt muuttuivat säihkyviksi kaunottariksi varpaankynsiään myöten.
Siinä juuri ilmenee parhaiten tämä mainonnan ja tähteyden valhellisuus, johon oikea elämä ei ulkonäöllisesti koskaan yllä. Ainakin siitä pitäisi myöskin enemmän puhua julkisuudessa, ettei kaikki ole sitä miltä se näyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Tuon tutkimusprojektin keskiössä, tuskin on syntymässä saatu edustava ulkomuoto. Joskus olen minäkin maallikkona kiinnittänyt huomiota julkisuudessa esiintyvien henkilöiden ”käyntikortteihin”.
http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238502-kape…
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärsin itse tämän juuri niin kuin HS:ssä sanotaan, että Eemil Aaltosen säätiö rahoittaa tutkimushanketta ulkonäköön kytkeytyvästä eriarvoisuudesta Suomessa.
Edustava ulkonäkö on sitten kuin veteen piirretty viiva, että mitä ominaisuuksia se varsinaisesti piiriinsä kukin itse käsittää. Joillekin se ehkä tarkoittaa amerikkalaistyylistä barbia tekosilmäripsineen ja toisille taas tyylikkyyttä, jonka saa myöskin isolla rahalla aikaan. ”Hyvää pohjaa” se kuitenkin vähän vaatii ollakseen yksi arvo sinänsä, jota voi sitten hyödyntää monessakin ammatissa, vaikkei se varsinaisesti kauneutta vaatisikaan.
Mieleeni tulee ensimmäisenä Lenita, jonka kaikki tuntevat hyvästä ulkonäöstä, mutta myöskin hänen kirjoittamista lukuisista kirjoista.. Monet niistä perustuvat erimaalaisten merkittävien johtajien haastatteluihin ja luulen, vaan en tiedä, että hän on aika monessa tapauksessa saanut merkittävää apua hyvästä ulkonäöstään muiden lisäapujensa ohella.
On sitten kysymys toimittajasta tai tv-kuuluttajasta, niin uskoisinpa parhaan näköisen paikan voittavan, jos muuten muu koulutus ja arvot ovat lähes yhtäläiset. Maailmalla on taatusti helpompi saada haastatteluja ”isoisilta”, esimerkiksi vaikka Trumpilta, joka kuulemma näkee helpoiten vain kauniit naiset. Ilmankos meillä on maailmalla kaikilla ulkomaantoimittajilla poikkeuksellisen hyvä ja miellyttävä ulkonäkö.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa että Björn Wahlroos… paljastiko Kaija miesmakunsa? Sanohan saman tien: onko Ihamuotilan suvun miespuolisissa jäsenissä ns. ainesta? Googlen kuvahakua voi käyttää vaikkapa Riston, Jaakon, Mikan ja Timon ulkonäön arviointiin.
En tietenkään aio sivuuttaa naiskauneutta, kun tilaisuutta sen arvioimiseen suorastaan tyrkytetään! Tiedän toki seuraavan listauksen altistavan minut seksismi-syytöksille. Politiikan kaunottaria ovat esimerkiksi (satunnaisessa järjestyksessä ja parlamentaarisesti hajautettuna) Sari Sarkomaa, Sanna Marin, Hannakaisa Heikkinen ja Katja Hänninen.
Ilmoita asiaton viesti
Heh, juu kyllä minä Björniä pidän hyvän ja tyylikkään näköisenä miehenä, Itseasiassa monet meidän ruotsinkieliset suomalaiset ovat varsin hyvän näköisiä, ihan niin kuin monet itse pesunkestävätkin ruotsalaisetkin ovat.
Ihamuotiloiden miesjoukko on myös saanut pääni kääntymään, erityisesti eri virallisissa tilaisuuksissa missä muinoin heitä livenä tapasin. Miksi keksit kysyä juuri heistä, oletko mahdollisesti heille sukua? Juu, ovat he kaikki sitä laatua, että voi hyvällä omallatunnolla lähettää heitä ulkomaillekin…myös varmaankin Lenitankin mielestä:) Eivät laita valkoisia froteesukkia tumman puvun kanssa.
Luettelosi eduskunnan naisista oli hyvä, äkkipäätä miettien lisäisin sinne vielä ainakin Sanna Lauslahden. Varmasti löytyy muitakin, mutta en nyt muita muista.
Ilmoita asiaton viesti
Tapaus Ihamuotila tuli mieleeni nimenomaan Lenita Airiston kautta. Lenita on julkisuudessa (ehkä n. 20 vuotta sitten) todennut, että Jaakko Ihamuotila kelpaisi tyylikkyytensä puolesta vaikka presidentiksi.
Lenita on yksi parhaista ja varhaisimmista itsensä tuotteistajista, mutta varsin usein ulostuloissaan negatiivinen. Siksi hänen Ihamuotilalle antamansa plussat ovat jääneet mieleeni.
Tämä olikin hyvä lisäys! https://ehdokaskone.yle.fi/csa/profiles/candidate1…
PS. Mikään sukujuuristani ei tietääkseni johda Ihamuotilan perheeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä löytö kauniista Sanna Lauslahdesta. Minusta hänellä vaikuttaa olevan myöskin tuo peräänkuuluttamani ”kaunis sielu.”
Ilmoita asiaton viesti
Miksi usein ns.pärstäkerroin ratkaisee asemat ja nimitykset? Onko suosikkijärjestelmä kaiken aa ja oo?
Toisaalta jotkut voivat käyttää vetävää ulkomuotoaan myös häikäilemättömästi hyväkseen. Man is head but woman turns it! Kohotaan ns. reittä myöten.
Mitä tarkoittaa vanha sanonta: ”Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä?”
Ilmoita asiaton viesti
Ei tietenkään pitäisi ratkaista, mutta niin se vain helposti taitaa mennä, jos muuten puhutaan samanveroisista hakijoista. Miellyttävin olemus vetää usein sen pitemmän korren.
Vetävässä ulkomuodossa, jos se sattuu olemaan epäkypsässä ja itseään täynnä olevassa ihmisessä, on vain vastenmielistä, joka vain useimpia luullakseni ärsyttää.
Kysyin muutamalta tutultani, että mikä on kaunis ja ulkomuodostaan lisäpisteitä keräävä ihminen. Parhaita vastauksia oli mielestäni yhden miespuolisen vastaus; ”Ihminen, jolla on kaunis sielu, joka heijastuu myös ulospäin”. En väitä vastaan!
Ilmoita asiaton viesti
Hajatelmia. Ulkonäöllä on meidän apinoiden keskuudessa merkitystä, mutta siis lienee aivan liikaa. Ulkonäkö ei ole itseisarvo, joskin se voi olla hyvin rakastettava, mutta toki sikäli pinnallinen. Sydän on tärkein aina, kun mennään naamasta eteen päin. Iän myötä tuleva ulkonäkö on joskus ulkonäöistä puhuttelevin, kun elämä näkyy syvästi naamasta, ehkä se on vaan näyteltyä. No eipä ole. Ihminen on mielestäni ihan liian naamakeskeinen. Itse pidän eniten (naaraiden) hyvin muodostuneista kauniista jaloista, kertoo nekin varmaan yhtä paljon kuin joku naama, ihminen on kokonaisuus ;D
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä huomioita, joista tämä ”naamakeskeisyys” erityisesti kiinnitti ajatuksiani siihen, että todellakin moni muu hyvä kohta jää helposti liian sivuun, kun naama on se ainoa todella paljas kohta ihan joka tilanteessa.
Itse katselen joskus ihaillen vanhoja miehiä ja naisia, joille on elämän myötä muodostunut lempeitä ja hyväntahtoisia ilmeryppyjä, jotka tekevät heistä suorastaan sykähdyttävän kauniita.
Minusta Immanuel Kant on sanonut varsin osuvasti: ”Kaunista on se, mikä ilman mielenkiintoa miellyttää.”
”Naisen hyvyys, ei hänen kauniit katseensa, voittaa rakkauteni”, runoili taas Shakespeare. Nämä pätevät toki yhtä hyvin miehiinkin, sitä ei pidä unohtaa tänä tasa-arvon aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Mä mietin jatkuvasti lähinnä piirtämis- ja tanssiharrastusten kautta ihmisten viestintää hahmonsa kautta. Mietin tietysti myös erilaisia johtajatyyppejä ja poliitikkotyyppejä. Mitä tietoisemmin (manipulatiivisemmin) poliitikot itseään stailaavat sitä enemmän on syytä analysoida heidän valintojaan.
Eräänlainen räikeys on uusi kiinnostava ilmiö ja moni muu asia. Myös rähjäisyyden manipulatiivinen käyttö mitä Soini harrasti kiinnostaa minua myös itse hieman repsotukseen lankeavana.
Olen huomannut että jään vähän yksin huomioineni mutta eipä ole ainoa kiinnostuksen alue missä näin käy.
Ilmoita asiaton viesti
Totta puhut Sini. Liiankin tyylikäs stailaus varsinkin poliitikoilla, niin miehillä kuin naisillakin, tekee joskus itsellenikin vähän epävarman olon, että onko tuossa mahdollisesti jo jotain liikaa fuskua takana. Kohtuus kaikessa ja liika rähjäisyys on myös yksi tunnettu tehokeino yrittää samaistua tavalliseen kansaan ja ehkä myös taiteellisiin älykköihin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tämän miehen luottoparturi ja ”ihovastaava” joskus päättävät paljastaa menetelmänsä, on kiinnostus varmasti suurta. http://media.npr.org/assets/img/2011/05/12/trump12…
Ilmoita asiaton viesti
Heh…kampaus on hänellä ainakin persoonallisuudessaan ihan mahtava:) Tosin myöskin jatkuvien vitsien hyvä aihe.
Ilmoita asiaton viesti
Blogiesittelyssäsi siteeraamasi herra ei taida kuulua ihan samaan älylliseen sarjaan kuin Nalle Wahlroos tai Ihamuotilan suvun miespuoliset jäsenet?
https://public-media.smithsonianmag.com/filer/eins…
Ilmoita asiaton viesti
No, eipä kuulu, mutta harva ihminen tuohon tuskin yltää:)
Huomasin muuten Seppo sinun uuden kuvasi Nikon kommentissa nyt tänään ensikertaa ja alat nähtävästi muistuttaa ulkoisesti Albertia yhä enemmän, jotta kohta saat varautua myös nimmarinpyytäjiin ulkona liikkuessasi…
Ilmoita asiaton viesti
Vince Gilligan on näitä showrunner-tyyppejä, jotka tv-sarjan teossa pitävät kaiken — käsikirjoituksesta ohjauksesta kuvakulmiin — omissa näpeissään, ja tuossa kuvassa päällä on siis ”Breaking Bad” -draamasarjasta spinnatun ”Better call Saul” -tarinan paita. Jos vielä jaksaisin kirjoittaa syväanalyyseja, ”Breaking Bad” ansaitsisi hyvän sellaisen — se on yksi harkituimmista ja elämää haastavammista draamateoksista joita koskaan on tehty.
Mutta tosiaan: ihanko me vakavasti pohdimme sitä mikä yhteys ulkonäöllä on menestykseen? — Eikö olisi syytä miettiä ensin mitä nämä ”menestyksen” mielikuvat ovat? — Jos joku pystyy yhdellä klikkauksella luomaan maailmaan miljardin verran raha-arvoa, onko hän ”menestyjä”? — Sillä rahalla ihminen voisi elää loistohotellissa syöden päivittäin hyvät ateriat ja huvitella niin paljon kuin kroppa kestää 5000 vuotta. — Mutta pystyykö hän ostamaan, hmmm, sanotaan nyt vaikkapa tuon kyvyn ajatella suhteellisuusteoriaa?
Ihan tosissammeko jopa tutkimme sitä mikä vaikutus ulkonäöllä on menestykseen? Miten tällaisen kysymyksen voi kokea missään kantimissa mielekkäänä? — Siinä täytyy olla aika kivettyneet yhteiset kuvitelmat siitä mitä on ”menestys”.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentistasi Seppo.
Mietit mitä olisivat nämä ”menestyksen mielikuvat”? Minulle tulee heti mieleen ensimmäisenä Isaih Berlinin essee ”The Hedgehog and the Fox, että meitä ihmisiä on kahdenlaisia. On siilejä ja kettuja. Jaottelu perustuu kreikkalaisrunoilija Arkhilokhoksen toteamaan viisauteen: ”Kettu tietää monia asioita, mutta siili tietää yhden ison asian”.
Nykyaikana valtaosa meitä ihmisistä on kettuja, osaamme yhtä sun toista, mutta emme oikeastaan ole mestareita juuri missään asiassa. Liian monet ulkoapäin tulevat vaatimukset ohjailevat toimintaamme sinne sun tänne. Hajautus on mm. osakekaupoissa hyvä asia, mutta ihmisen elämässä se aiheuttaa liikaa poukkoilua ja säntäilyä maineen, menestyksen ja rahan perässä.
Maailman menestyneimmät yritykset taas kuulemma toteuttavat niin sanottua ”siilikonseptia”, sanoo amerikkalainen yritystutkija Jim Collins kirjassaan ”Good to Great”.
Auttaako ”siiliä” se, että sillä on parhaat ja terävimmät piikit? Se tarvitsee myös nopean refleksin kiertyä palloksi, jotta kettu ei ehdi sitä suuhunsa napata.
Mihin koloon sopii sitten ulkonäkö? Onko se vain pelkästään pinnallinen ”käyntikortti”, josta voidaan edes osittain päätellä mihin tehtävään ihminen mahdollisesti sopii? Nykyään ulkonäkökeskeisessä maailmassa ihminen on joissakin ammateissa aika hukassa, ja jos vielä on kaiken muun lisäksi vanha, joka myös näkyy… Ainakin tv:ssä työskenteleville se on iso haaste, näin ainakin kerrotaan.
Tiedä häntä, vaikea kysymys, johon hyvää ja reilua vastausta on vaikea antaa. Minusta pahinta ulkonäkökeskeisyydessä on kuitenkin mitä se tekee nuorille ja millaisen vääristyneen kuvan se maailmasta antaa. Jo kaikkinaiset typeriltäkin tuntuvat kauneusleikkaukset jo nuorella iällä ovat siitä kammottava seuraus. Toivoisi enemmän korostettavan sisäisiä arvoja, mutta peli taitaa olla jo lähes menetetty? Onko mitään tehtävissä, jotta tätä kurssia voisi vetää vähän taaksepäin?
Ilmoita asiaton viesti
No kuka teistä siis tämän ketjun lukijoiden mielestä on menestynyt? Heitän oman suosikkini kehiin. Toimittaja Reeta Räty. Ja minusta hänen menestyksensä liittyy ilmaisutaitoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Enpä ollut juuri ennen lukenut Reetta Rädyn kolumneja, mutta nyt lueskelin niitä vanhoista Image-lehdistä. On hänellä paljon hyviä ajatuksia ja sujuva kynä! Harmi vain, että aika on niin rajallinen, ettei aina ehdi lukea kaikkea mitä haluaisi. Täytyypä yrittää seurata Rädyn juttuja vastaisuudessakin.
Kuka on menestynyt? Teitpä Sini vaikean kysymyksen, ainakin minulle se on lähes mahdoton vastata. ”Menestyvä ihminen” on minun mielestäni lähtökohtaisesti elämäänsä lähes aina tyytyväinen, joka luo myös ympärilleen iloa ja myötätuntoista empatiaa silloin kun sitä tarvitaan.
Taloudellisella menestyksellä tai hyvällä ulkonäöllä ei sen kanssa ole mitään tekemistä. Taloudellisella turvallisuudella taas on ihan oma merkityksensä ihmisen tyytyväisyyteen… Ei, en osaa nimetä ketään. Oli siis minulle liian vaikea tehtävä:)
Ilmoita asiaton viesti
Niin mutta blogin kysymykset ulkonäöstä tulevat mielekkäämmiksi jos nimeämme menestyneitä henkilöitä. Esim Reeta Rätyn olen nähnyt Pressiklubissa ja kiinnittänyt huomioni juuri sellaiseen valovoimaisuuteen joka ei liity ihan tavallisiin kauneuskriteereihin.
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäisenä tulee mieleeni suuresti arvostamani Anu Kantola. Hänen kolumninsa ovat aina lukemisenarvoiset ja valovoimaisuuttakin riittää. Pressiklubissa hän on myös vieraillut useammankin kerran ja häntä on aina ollut ilo katsella ja kunnella.
Ilmoita asiaton viesti
Taisin sekoittaa ensin Anna Kontulaan. Anu Kantola on kai monella tapaa cool. Mielenkiintoista vain verrata näitä kahta, Räty ja Kantola. Pitkiä molemmat. Ikä ja pituus yhdistävät. Jonkinlainen vahvuus ja selkeys. Räty energisempi. Kantola hillitympi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommenteistasi Sini.
Jäin oikein pohtimaan näiden coolien naisten eroavaisuuksia, mitä nyt yleensä näin pinnallisesti pystyy joidenkin harvojen esiintymisen perusteella arvioimaan.
Olet oikeassa siinä, että Räty tekee jotenkin vauhdikkaamman vaikutuksen ja Kantolassa on taas minun mielestäni enemmän jotain herkkyytä, joka tulee esille hänen vienossa ja kauniissa hymyssään.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista on että me molemmat valitsimme toimittajan menestyneen ihmisen kasvoiksi.
Ilmoita asiaton viesti