Ulkonäkö on yksi lisäarvo ihmisen muiden kykyjen lisäksi.

"Ulkonäkö on käyntikortti" otsikoi tänään HS:n toimittaja Juha Riihimäki kirjoituksessaan valtiotieteen tohtori Outi Sarpilasta.  Mielenkiintoinen aihe, josta ei oikeastaan ole puhuttu tai kirjoitettu tällä tasolla juuri koskaan,  en ainakaan niitä itse ole aikaisemmin  huomannut.

Ulkonäöstä on tunnetusti myöskin hyötyä joissakin ammateissa, kuten näyttelijöiden, laulajien ja valokuvamallien työssä, mutta entä tavallisten ja arkisten ammattien kohdalla ilman sen kummempaa työn tuomaa glamouria?  Paljonko ulkonäkö vaikuttaa työnantajiin  ja palkkaukseen. Onko sillä merkitystä, vai  kompensoiko sen muut avut, kuten hyvä koulutus, sosiaaliset taidot  ja kohtelias  käytös?

"Sarpilan mielestä meillä ei ole vielä täysin ymmärretty ulkonäkötutkimuksen merkitystä, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa ulkonäön ja eriarvoisuuden tutkimuksella on vuosikymmenten perinteet. Syy saattaa olla se, ettemme halua tasa-arvon ihanteena pitävässä maassa edes ajatella vaihtoehtoa, että ulkonäkö voisi vaikuttaa yksilön mahdollisuuksiin elämässä. Olemme tottuneet käsittelemään taloudellista ja koulutuksellista eriarvoisuutta, mutta sen lisäksi on myös ulkonäkö, joka voi sotkea pakkaa merkittävällä tavalla. Sen vaikutusta pitäisi selvittää", Sarpila sanoo. 

Nyt taloussosiologian dosentti Sarpila johtaa 2018 valmistuvaa tutkimusprojektia "Suomi            ulkonäköyhteiskuntana" Mukana on määrällisen aineiston lisäksi myöskin haastatteluja ja elämäntarinoita.   Tutkimuksessa halutaan selvittää, onko ulkonäkö yksi pääoman muoto  sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurin rinnalla.  Kuten kaikki pääomat tapaavat kasaantua, niin Sarpilankin mukaan  kansainvälinen tutkimus antaa viitteitä ulkonäöllisten resurssien olevan yhteydessä  taloudellisen pääoman kertymiseen. 

Perinteisesti Suomessa on ulkonäköön ja siitä saatavaan hyötyyn  suhtauduttu melkoisen nihkeästi.  "Asema saatu tietysti reittä pitkin" ja "Rumat ne vaatteilla koreilee" ym.  Aikaisemmin naiset vain koreilivat, mutta tänään alkaa olla lähes yhtä suuri joukko myöskin miehiä, jotka panostavat enemmän itseensä, niin pukeutumisessa,  kuin myöskin hiustensa ja ihonsa hoidossa. 

Onkin ihan kiinnostavaa lukea tutkimusten tuloksia, kun niitä vertaa omiin, tosin melkoisen vähiin  havaintoihini vuosikymmenien varrelta. Kyllä, sen olen ainakin huomannut, että blondeilla ja kauniilla ihmisillä on aina muita hauskempaa:)

Onhan meillä myöskin hyviä esimerkkejä talouselämän huipuista lähtien, jossa Nalle keikkuu ihan etunenässä ja antaa mallia erityisesti meidän suomenruotsalaiselle eliitillemme miten pukeudutaan.  Ulkonäkö koetaan keskeiseksi osaksi identiteettiä ja myöskin omaa ammattia, joka vaatii omat, meillä tosin vielä  aika väljät vaatimuksensa. 

Sarpilan mielestä sukupuolet eivät ole  lähentyneet toisiaan, mutta minun havaintojeni mukaan lähentymistä on tapahtunut huimasti juuri alle 40 – vuotiaiden kohdalla. Tosin Sarpila on  itse  vasta 33-vuotias, joten näkökulma on huimasti lyhyemmältä ajanjaksolta kuin itselläni.  On aina ollut ryhmiä, joita ulkonäkö ei kiinnosta yhtään, mutta se joukko on minun mielestäni pienentynyt vuosien myötä.  Toki elintason nousulla on myös iso merkitys. 

"Voi kuullostaa ahdistavalta, mutta edustat aina ulkonäölläsi itseäsi. Muut tekevät sen perusteella pitkälle ja jopa harhaan meneviä johtopäätösiä." 

Näinhän tuo on, mutta käsitykseni mukaan eurooppalaisuuden myötä senkin arvostus ja vaikutus tulee yhä enemmän kasvamaan meilläkin halusimme sitten sitä tai emme.

 

zzz333
Sitoutumaton Espoo

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään.
Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu