"Toisten Suomi" Mitä meistä ajatellaan tai kerrotaan maailmalla ?"
-
Toimittanut Professori Hannes Sihvo -
Kymmen kirjoittajaa.. -
-
Tämä juttu on omistettu kaikille Suomi-uskovaisille, etteivät unohtaisi, miten eksoottiselta maamme on vieraiden silmin joskus näyttänyt. Kuten tämä: "Naiset raatoivat raskaissa töissä, jopa kyntöhommissa, kuljettivat taakkoja ja kantoivat ämmänlängillä vettä tai soutivat, Akat soutamaan! oli Kapteeni John Goodin kuulema lause Suomessa, joka oli enemmän Martan kuin Marian maa."
Englantilaisten Suomi - matkakirjojen joukossa komeili Goodin ohella Laurien teokset "Northern Europa" (1862) Laurie kirjoittaa kolmesta Suomen heimon haarasta, jotka ovat verrattavissa Hindustanin hindujen, muhamettilaisten ja anglo-intialaisten suhteisiin. Lappalaiset ovat Laurien mielestä eläimellisiä, niin myös suomalaiset kummatkin mongolirotuisia. Kuitenkin Laurie pitää meitä rehellisinä, työteliäinä, yritteliäinä ja vieraanvaraisina.
Edward Raen "The Land of the North Wind-teoksessa" (1875) kuvataan taas etupäässä vain lappalaisia ja samojedeja, mutta tutkimusmatkallaan hän ihastelee suomalaisten apumiesten kieltä. Taidan tykätä tästä Edward Raesta enemmän kuin edellisistä briteistä:)
"Suomen kieli on luullakseni kaunein kieli, mitä olen kuunnellut. Mikään kieli ei ole vaikuttanut minuun niin suuresti. Saimme kuulla näiden lukutaidottomien soutajien puhuvan toisilleen ääntein, jotka vetivät vertoja kauneimmalle muinaiskreikalle. Olimme kateellisia ja olisimme halunneet puhua tätä kieltä heidän kanssaan. Ei heikkoja, teeskenteleviä sanoja, ei karkeita kurkkuäänteitä: arvokkaampaa kuin herkullinen ranskan kieli, miehekkäämpää ja voimakkaampaa kuin pehmeä espanja:"
Onpa hienosti sanottu meidän kauniista kielestämme! Rae oli myöskin yrittänyt ostaa suomen kieliopin itselleen, mutta kun ei sitä löytänyt, hän oli varma ettei sitä edes ollut olemassakaan...
Mairittelevan kuvan antaa myös Paul Weinemanin kirja " A Summer Tour in Finland" (1908) Hän yhdistää Suomen pitkät talvet ja suomalaisten tavan kestää poliittisesti pitkät talvet ja sortovuodet. "Tämä itsepäisyys ja vapaudenrakkaus , sisu, erottaa suomalaiset muista kuolevaisista.
Toinen matkakirja samalta ajalta vuodelta 1911 on yhtä positiivinen ja ylistävä kuin edellinenkin kirja. Georg Renwick, " Finland To-Day" kertoo:
"Tämä suurenmoinen rotu yhdistyy kaikilla aloilla vahvistaen asemaansa kulttuurin aloilla ja pakottaa maailman ottamaan itsensä huomioon ihmiskunnan kehityksessä. Suomi on korkeasti taiteellinen ja syvästi emotionaalisen rodun kotimaa. Suomalaiset ovat yleensä luonteeltaan positiivisia, kärsivällisen vahvoja, tasapainoisia, vahvatahtoisia, harkitsevia, itsenäisiä ajattelijoita, rohkeita ja kaukonäköisiä. Heillä on luja velvollisuudentunto, lainkunnioitus ja vapauden kaipuu. He ovat vieraanvaraisia, kohteliaita ja huumorintajuisia."
Kirjoitin ihan koko rimpsun ja ei voi kuin nyökytellä tyytyväisenä, että jos tuo on ollut jonkun käsitys meistä, niin onpa hieno lista. Eikä se edes vielä loppunutkaan , kun miehille tuli vielä lisää suitsutusta: "Miehillä on saksalainen energia ja ranskalainen mielikuvitus ja erinomainen arvostelukyky taiteissa."
Suomi sai brittikirjailijoiden teoksissa erikoisia epiteettejä. Siitä tuli Kalevalan "sankarien maan" ohella myös "mansikkamaa". Tämä makea mainesana esiintyy A.M.C. Clive -Baleyn kirjan nimessä "Vignettes from Finland or 12 months in Strawberryland" (1895)
Nyt tämä blogini alkaa jo näyttää punaista valoa, eli tulee liian pitkä juttu, jotta tätä harva jaksaa enää lukea. Kirjoitan jatko-osan, jos näyttää siltä, että kiinnostusta vielä riittää. monta maata ja kirjaa jäi vielä käsittelemättä. Kirjassa on lähes 400-sivua, joten juttuja riittää."
Eipä mikään ole hauskempaa ja opettavaisempaa kuin saada nähdä välähdyksiä omasta maastaan vieraan silmin, kirjoitti jo Åbo Tidning vuonna 1800.
"Me suomalaiset olemme tunnetusti herkkiä siitä, mitä muut meistä ajattelevat, joten professori Hannes Sihvo kokosi kymmenen kirjoittajan joukon kertomaan, mitä maailmalla meistä kerrotaan. Vuonna 2001 ilmestyi teos "Toisten Suomi", jonka perusteella Suomi näyttää eksoottiselta maalta, jonka asukkaat ovat aika metsäläisiä, noitia ja mongoleja, karrikoi Hannes Sihvo.
Kauniiksi lopuksi vielä yksi kertomus suomalaisista ja tähän on hyvä lopettaa. :)
Merkillisimpiä, mutta myönteisen Suomi-kuvan tekijöitä on Grgori Petrovin teos "Valkoliljojen maa", joka ilmestyi 1925. "Suomalaiset on ajettu pois Aasiasta, jossa Raamatun Paratiisi on sijainnut. He valitsivat suoperäisen maan, josta loivat itselleen paratiisin. Suot ja kivikot on raivattu kauniiksi puistoiksi. Tässä puistossa he elävät vahvoina, puhtaina ja viattomina kuin Raamatussa mainitut valkoiset liljat. Puhtaus ei näy ainoastaan henkilökohtaisessa elämässä, vaan myös ihmisten kanssakäymisessä.
Suomessa ei käytetä alkoholijuomia. Vuonna 1907 kiellettiin kaikki juovuttavien juomien myyminen. Venäjän valtio yritti soluttaa vodkaa kansalle valtion omien kanttiinien kautta, mutta ne piti sulkea, koska suomalaiset boikotoivat sitä niin, etteivät astuneet jalallakaan niihin. Ehkä juuri tästä asenteesta johtuu, että kansa takaa itselleen paremman tulevaisuuden. Euroopassa olevasta sivistyksen väistämättömästä hedelmästä, kaksinaismoraalista Suomessa ei ole merkkiäkään. Kaikkialla, perheissä, kouluissa, kaduilla, koko maassa on puhtaat tavat."
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (40 kommenttia)
"Me suomalaiset olemme tunnetusti herkkiä siitä, mitä muut meistä ajattelevat..."
Niinpä. Olenkin jo muutaman kerran kirjoittanut jossain kommenteissa, että jos joku haluaa saada Suomessa tapahtuvista vääryyksistä skandaalin aikaiseksi, niin siitä pitää kertoa ulkomaisissa medioissa eikä suomalaisissa.
Esimerkiksi se, mitä Suomessa pidetään vain maan tapana, tunnistetaan ulkomailla korruptioksi. Kuvitelkaa, mikä kohu Suomessa syntyisi, jos jokin ulkomainen lehti kirjoittaisi, että Suomessa on korruptiota.
Petrovin kirja ilmestyi 1800-luvulla ja on ymmärtääkseni poliittinen allegoria siitä, millaiseksi länsimieliset toivoivat Venäjän muuttuvan.
Roposen vinoon maailmaan ei mahdu suomalaisia. Ei ainakaan sellaisia suomalaisia, jotka aidosti kokevat suomalaisuutensa myönteisenä ja puolustamisen arvoisena asiana. Vai haluaako Roponen itse tarkentaa luonnehdintaani? Olen kuulolla.
"Mikä yhdistää Suomea ja Turkkia? Köyhän, alikehittyneen pohjoisen maan aineellisen ja henkisen kulttuurin nousu on tehnyt syvän vaikutuksen maata 1900 – luvun alussa kierrelleeseen venäläiseen 1892 papiksi vihittyyn kirjailijaan (Grigori Petrov 1868 – 1925). Petrovin matkakertomus ja pohdinnat ovat vaikuttaneet hänen kuolemansa jälkeen erityisesti Turkkiin, jossa uuden Turkin perustaja Kemal Atatürk määräsi tämän Suomesta kertovan kirjan (Valkoliljojen maa – Suomi) pakolliseksi sotaoppilaitoksissa. Kirjan antama kuva Suomesta on romantisoitu, mutta varsinkin Turkissa se on herättänyt ajatuksia, joilla on ollut kantavuutta lähes näihin päiviin. Kirjasta otetaan ilmeisesti edelleen uusia painoksia."
Lisää Jouko Salmisen blogista. Mielenkiintoinen juttu:
En ole aiemmin kuullut moisesta Grgori Petrovista, mutta huomasin palstalaisten tunteman Raimo Myöhäsen kauniisti kuvailleen Petrovin Valkoliljojen maa -teosta:
"Isäntä aloittaa kertomuksensa. Turkin ja Bulgarian kouluissa yhtenä oppikirjana on Grigori Petrov:in kirjoittama teos nimeltä Valkoliljojen maa. Se kertoo turkkilaisten sukulaiskansasta, suomalaisista, jotka asuvat kaukana pohjolassa. Isäntämme muistaa erään kohdan kirjasta:" Tämä maa tekee ihmiseen epätavallisen voimakkaan vaikutuksen. Se ei muistuta lainkaan mitään toista tunnettua maata. Sen asukkaat eivät ole muiden tuntemieni asukkaiden kaltaisia. Heidän ajatuksensa ja käyttäytymisensä ei noudata samaa rataa kuten meidän. Heidän elämänfilosofiansa ja yhteiselämänsä poikkeaa täysin omastamme.On kuin he eivät olisi lainkaan tästä maailmasta.He muistuttavat " Valkoisia Liljoja", joista Raamattu puhuu."
Korkeammalle Myöhäsen todistuksen noteeraan kuin Roposen kokoaman "Pesänlikaajat" -teoksen.
Legendaa ja tarua toki molemmat, mutta anyway. :)
Hei Markku, en ollut minäkään kuullut aikaisemmin tästä kirjailija Petrovista, ja oli aika moinen yllätys, että sitä käytetään myöskin Turkissa oppikirjana. Venäjällä ei sitä kirjaa ole edes kuulemma julkaistu, näin sanotaan? Antaa kai liian silotellun kuvan Suomen kansasta, joka ei ole mitenkään eduksi heille itselleen. Näinhän se yleensä menee, valikoitua tietoa sensuurin hyväksi...
Kataloniassa meneillään oleva kansallinen liikehdintä osoittaa juuri nyt peräti uhkaavia piirteitä. Globalismin aate sekä yleiseurooppalainen federalismi eivät anna turvaa uusille kansallisvaltioille eikä enää vanhoillekaan.
Onneksi meillä Suomessa perusasiat on saatu oikeaan aikaan kansallisesti järjestettyä kuntoon - joskin hintaa on maksettu lujasti. Perinteiseen kysymykseen, miten maa makaa, voidaan vastata: kohtuullisen hyvin.
Jos nyt jollakin meistä olisi vielä jotain jäljellä kansallistunnosta, niin mukavaltahan tuo G.Petrovin suitsutus tuntuu. Harvinaista herkkua. :) Olkoonkin, että sen todistusarvo ja kansatieteellinen validiteetti eivät olisi hääppöisellä pohjalla.
Kyllä Suomea pitää ehdottomasti nähdä, kuulla ja lukea ulkopuolelta, jotta voisi arvostaa kansaamme ja kulttuuria.
Hienosti toit valikoiden kuvauksia kansasta, positiivisesti. Jään mielenkiinnolla odottelemaan jatko-osia.
Kiitos Jouni. Pidin kirjan tyylistä ja asiapitoisista, mutta myöskin romantisoiduista kuvauksista todella paljon.
Kuinka monella tapaa eri kirjailijat näkevätkään maat ja kansat! Suomalaisten usein nähdyt alemmuudentuntoiset kommentit ovat nähtävästi valittu juuri näistä negatiivisistä kommenteista ja kirjoista.
Joskus jopa ehkä ihan tarkoitushakuisesti, jotta tietäisimme paremmin oman paikkamme - mitättömänä kansakuntana, joka on saanut kaiken muualta - ja tietysti epäitsenäisesti, lähinnä vain lännestä:)
Muutkin anelevat muunmaalaisten hyväksyntää. Esimerkiksi saudeissa 70-luvulla minulta kysyivät, mitä pidän heidän maastaan. Tyytyväisiä olivat, kun kerroin pitäväni heidän raamatullisesta perustuslaista. Nainen oli pidetty omalla paikallaan.
Tänään tosin uutiset kertoo,, autoliikennettä aletaan perustuslaista lipsuen vaarantaa.
Just noin Jarmo: "Akat soutamaan" :) Pysyt edelleen tyylillisesti linjassa... Kiva!
Kyllä siellä jo 1990-luvulla saivat naiset kuljettaa autoa. Ainakin Yhdysvaltain armeijan naissotilaat...
Ja 2002 kyselivät, pidänkö kaikkia muslimeja syyllisinä, kun WTC-iskun tekijät olivat muslimeja...
Nykyään Suomessa uutisoidaan: "Jessica ja Jucca erosivat". En tiedä keitä he ovat? Ennen tiesi ystäviensä, tuttaviensa ja sukulaisten lisäksi kulttuurin, talouden ja politiikan tärkeitä vaikuttajia ja vaikutusmekanismeja. Ja tiesi viihteen ammattilaiset. Suomalainen yhteiskunta ikään kuin hengitti "yhteiskuntakoneen lailla". Euroopan Unioni on ollut hyvä idea pitää kansallisia kulttuureja pystyssä ylikansallisia viihdeputouksia vastaan. Taistelu on hävitty.
Suomalaiset eivät enää ajattele eurooppalaisesti, tai kansallisesti. He ajattelevat viihteellisesti. Seurauksena on melko historiattomien sukupolvien massat, jotka eivät pysty yhteiskunnallisesti analyyttiseen pohdintaan ja toimintaan. Surkea näkymä.
Sampura, taas menetin ylläpidolle pitkän vastaukseni. Harmittaa, kun se toistuu jo liian usein. Missähän oikein vika piilee? Pitäisikö nykyään joka kerta kopsata tekstinsä talteen?
Niin, kiitos Eero kommentistasi. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että viihde on ryövännyt liian suuren osan suomalaisesta mediasta. Ensin viihdehömppää ja sitten urheiluakin on jo ihan liikaa...anteeksi vaan:)
Se hyvä puoli tässä kuitenkin on, että ihmiset nyt todennäköisesti lukevat enemmän kirjoja, kun muu media ei enää kaikille riitä viihdykkeeksi ja elämän arjen sisällöksi.
Kaija, kopioi ennen kuin klikkaat tallenna, töpseli on turhan usein irti.
Kaija, suosittelen myös kopioimista. Itse talletan vähäiset blokini ja kommenttini. Kopioimalla ne word-dokumentiksi, voin antaa wordin hoitaa oikoluvun.
Sen lisäksi kopioin aika-ajoin "viimeisimmät kommenttini" word-tiedostoon nimeltä "US-kommentit". Siellä ne ovat aikajärjestyksessä tuorein ylinnä. Kun noissa kommenteissa on hyperlinkki "näytä", se vie alkuperäiseen US-Puheenvuoron kommenttiin. Tässä on se hyvä puoli, että voin kaivaa esiin mitä vuosia sitten kommentoin esim. aiheesta MH17, pistämällä wordin etsi-komennolla hakusanaksi "MH17" ja sitten klikkaamalla linkkiä ”näytä”.
"Kaikkea mitä kirjoitan voidaan siis käyttää minua vastaan", joten kannattaa olla tarkkana mitä näppäimistöltään suoltaa.
Mutta itse blokiin, kiitos. Mukava lukea joskus positiivistakin, vaikka taitaa olla jo historiaa.
Kiitos Matti viisaista tiedoista. Eniten minua onkin harmittanut, jos olen blogin pitemmän kirjoittanut, valikoinut valokuvat ja se meneekin suoraan harakoille.
Kirjoitan myös aina suoraan kylmiltään blogini tänne, ilman mitään "koe-prujua", joten sitten pitää vaan alkaa ajatella ja muistella kaikki taas uudestaan. Joskus kopioin sen ennen lähettämistä, mutta liian usein taas en. Minulla on aina kiire saada se pois päiväjärjestyksestä:)
Ehkä vielä viisastun ja teen kuten sanoit. Kannattaisi säästää noita hiljaisia rrr:rä päitä.
Karkkilalainen kirjailija Erkki Ahonen tieteisromaanissaan Paikka nimeltä Plaston kuvasi sivilisaation, joka on taantunut leikki-ikäisten tasolle tekniikan ihmeitten keskellä.
"Suomalainen, ruotsalainen, kiinalainen, saksalainen ja amerikkalainen kohtaavat norsun viidakossa.
Amerikkalainen miettii: Miten tuolla voisi tehdä rahaa show-busineksessä?
Saksalainen miettii: Miten tuon saisi parhaiten tekemään työtä minulle?
Kiinalainen miettii: Mitenköhän moneen ruokalajiin tuota norsua voisi käyttää?
Ruotsalainen miettii: Minkälaisen sosiaaliturvan tuo norsu tarvitsee?
Suomalainen miettii: Mitähän tuo norsu ajattelee minusta?"
Juhani, luulen kyllä, että aika monen maan kansalainen on kiinnostunut eniten siitä, mitä heistä muualla ajatellaan ja sanotaan. Näin ainakin olen itse sen ulkomailla kokenut.
Olin muuten aika yllättynyt siitä kirjan tiedosta, että Ranskan kirjallisuudessa Suomi oli ennen itsenäisyyden alkua hyvin tuntematon maa. Aineistossani on ainoastaan kolme teosta, jotka on julkaistu ennen toista maailmansotaa, kirjoittaa fil.maist. Maija Heikkilä.
Tämä Duhamelin kirjan pieni otos on niin kaunista ja runollista, että laitan sen koko paketin tähän loppuun viimeistä lausetta myöten:
Tunnettu ranskalainen kirjailija ja ihmisten veljeyttä korostava humanisti Georges Duhamel vieraili maanosamme pohjoisissa valtioissa ja julkaisi vaikutelmistaan v. 1929 kaunosanaisen kuvauksen "Le Chat du Nord". Duhamel näkee suomalaisten odotusten mukaisesti karun ja kauniin maan, rehdin ja ahkeran kansan sekä ylevän pyrkimyksen kohti eurooppalaista sivistystä.
"Heitä on kaikkiaan kolme miljoonaa hoitamassa tätä ääretöntä maata. Kolme miljoonaa ihmistä, jotka ovat raivatakseen nummen päättäneet kylvää viljaa, paimentaa laumoja, käydä tuuheiden metsien kimppuun, uittaa puuta virroissa, ulottaa rautatie napapiirille. Kolme miljoonaa ihmistä, jotka kaikki osaavat lukea, viljelevät taiteita, kunnioittavat rauhaa ja pitävät kuorolaulua sangen tavoiteltavana huvina.
He ovat Euroopan kynnys, viimeinen linnoituksemme pohjoisen yön äärellä. Suomen puu kasvattaa juurensa aina jäiseen autiomaahan, mutta sen oksiston kärjissä kukoistavat sivistyksemme hienoimmat kukat." (Duhammel 1929)
" Tämä suurenmoinen rotu "
Rotuopit ja rodut ovat kadonnet, mutta onneksi ne vielä elävät ja tuntuvat pärjäävän mainiosti ainakin vanhoissa laatukirjoissa.
No ainakin työmatkoilla Euroopassa on saanut sen kuvan, että suomalaisille ei tarvitse selitellä muun maailman menosta. Naisia ehkä hieman epäillään, Saksassa kysyttiin kerran illallisella tiedänkö mikä on Black forest, seurue kun puhui englantia. Olin varmaan hetken hämmästyneen näköinen ennen kuin vastasin Schwarzwald, ja sen jälkeen kävinkin täydestä kuin väärä raha. Luotettavina kauppakumppaneinakin meitä pidetään.
Sama käsitys on minullakin, että on todella hyvä olla maailmalla suomalaisena. Muistan ikuisesti sen kun olimme saksalaisilla rekkaireilla entisessä Jugoslaviassa. Siellä sai välillä oikeasti kaduilla pelätä 60- luvun lopulla, kun nuoriso erityisesti alkoi käyttäytyä meitä kohtaan uhkaavasti...
Kieli oli silloin pelastuksemme... aloimme puhua kovalla äänellä suomea. Enkä edes tiennyt vielä silloin kuinka kauniilta suomi kuullostaa....muinaiskreikalta! Opin sen vasta tänään.:)
Mitä kieleen tulee niin oltiin kerran jenkeissä messuilla ja puhuttiin silloin siellä vaihto-oppilaana olleen tyttären kanssa hotellin aulassa suomea, hän kun tuli sinne tapaamaan. Siihen sitten tuli tervehtimään siihen asti vain kirjeenvaihdon kautta tuntemani liiketuttava, joka sanoi Mrs. Nylund, I presume. Kertoi sitten tunnistaneensa koska tiesi että olin siellä ja puhuttiin kieltä, jota ei ollut koskaan kuullut - puhuu muistaakseni seitsemää.
Nuorempana sitä mielen valtasi kaukokaipuu ja oli hyvä käydä muualla, opiskelemassa, töissä tai muuten vain reppureissaamassa. Suomea oppi arvostamaan vasta kun näki mitä muualla on ja mitä kauempaa katsoi, sen enemmän tykkäsi näkemästään.
Nyttemmin sitä ylittää rajan vain jos on ihan välttämätöntä, muuten ei.
Kuuntelin kerran junassa, kun aasialainen selitti afrikkalaiselle suomalaisen ja ruotsalaisen eroa; ruotsalainen sanoo olevansa ystäväsi, muodon vuoksi, mutta jos suomalainen niin sanoo, hän sitä todella tarkoittaa.
Minun lapsuudessani tyhjää hymyilyä pidettiin omituisena. Venäläiset vieläkin tulevat epäluuloisiksi, jos hymyilet aiheetta maireasti. Valitettavasti jenkkihymy näyttää olevan päivän sana. Naiset kikattavat, ja puhuvat koko ajan. Toista se oli 60-luvulla...ihmekös minua ja poikiani luullaan usein venäläisiksi, tosin isän suku tuli joskus Kaukasukselta.
Yksi klassikko on Ángel Ganivetin Suomalaiskirjeitä, joka onkin näemmä nykyään alkuperäiskielisenä verkossa. Eli jos espanja on hallussa, ei tarvitse käydä kirjastossa asti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%81ngel_Ganivet_y...
https://mainannetti.weebly.com/blog/suomalaiskirjeita
http://www.biblioteca.org.ar/libros/11501.pdf
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Kiitos Kalevi hyvistä linkeistä, joihin kannattaa tutustua.
Olin jo omaan kirjaani alleviivannut nämä kappaleet, mutta jätin ne sitten pois, kun ajattelin blogistani tulevan liian pitkän. - Enkä oikein tykännyt Ganivetin tekstistäkään:)
Espanjalainen Angel Ganivetin teos "Suomalaiskirjeitä" (1896-97) kuuluu Espanjan kansalliskirjallisuuteen. " Suomi on tuhansien järvien maa... Tämä puoliksi nestemäiseen ympäristönsä vaikutuksen alaisena suomalainen on Euroopan vetisin ihminen: Hänen värinsä on jotenkin vesiperäinen, hänen tukkansa yleensä märän vaalea, hänen silmänsä, tyynet ja hyvin vähän ilmaisevat, ovat hiukan sukua kalojen silmille". (Onpa ikävästi kuvattu?)
"Täällä otetaan myös jatkuvasti kylpyjä, jotka kestävät kolme tai neljä tuntia. Maaseudulla perheet kylpevät kaikki yhdessä sukupuoleen ja ikään katsomatta, kaikki alastomina ja muodostaen paratiisimaisen viattomia ryhmäkuvia.
Suomalaista naista Ganivet kuvaa itsenäiseksi, mutta tunteiltaan köyhiksi. Sisäinen kauneus voittaa ulkonaisen ja usein tapaa henkevän kauniin naisen, mutta sivistyksestä huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi vallitsevin luonteenpiirre on käytännöllisyys ja tavoitteet yleensä materialistisia.
Suomalainen nainen tavoittelee henkistä kauneutta, mutta huomattavinta hänessä on toiminta, tahto, mielenmaltti: Älyllisesti hän on vain oppikirja, kun taas uskollisuus, joka niin suuresti kaunistaa naisen sielua, en kehota ketään täältä hakemaan."
Toistan, onpa ikävästi sanottu meistä naisista:)
Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus Kaija, kiitos.
Usein sitä miettii miltä meidän kielemme kuulostaa ummikon korviin jos noin kauniilta mitä Rae kuvaa, niin mikä meidän laulaessa ja rupatellessa.
Petrovi on tainnu kulkea jossain muualla tai ollut umpi rakastunut.
Elle Marketta. Olen usein ajatellut ihan samaa ja yrittänyt jopa kuunnella "vieraan korvin" miltä suomi oikein kuulostaa. Vaikeaa se on, liian vaikeaa ja myöskin liian tuttua muodostaa mitään oikeaa kunnon käsitystä. Tyydyn nyt tähän "muinaiskreikkaan" suurella tyydytyksellä.
Lapsuudessani vanhempien toppuuttelukeino lapsille oli usein tokaista, että älä nyt ihmiset katsoo tai mitä nuo ihmisetkin susta ajattelee tehdessäsi noin. Luulen että tästä ollaan pääsemässä Suomessa kasvatuskeinona onneksi eroon. On parempi perustaa jonkin käyttäytymisen kieltäminen johonkin muuhun kuin muiden ajatteluun. Tuollainen kasvatus on saanut monet pohtimaan asiaa liikaakin pitkälle aikuisuuteen.
Yksi totuushan on, että oikeasteen ne muut eivät usein ajattele meistä juuri mitään tai jos ajattelevat, niin vain lyhyen ohikiitävän hetken.
Kauniita kuvauksia Suomesta ja suomalaisista - virkistävää vaihtelua, kiitos Kaija.
Kiitos Niko kommentistasi, jossa on pitkälti totuuden siemeniä, että suomalaiset ainakin aikaisemmin ajattelivat liikaakin mitä muut ajattelevat ja toimivat sen mukaan vastoin omia halujaan.
Kyllä, tuskin muut ihmiset juuri toisilleen sen kummempia ajatuksia uhraavat...ihan sama:)
Minusta erikoisen hauska kuvaus on Ernest Yongin teoksessa "Finland: The Land of a Thousand Lakes", vuodelta 1912.
Hän kuvaa siinä suomalaisen miehen melkoisen karua asua: "On kolme pukinetta, joiden katsotaan kuuluvan suomalaisen miehen kansallisasuun. Nämä ovat puukko, pieksut ja mekko tai pellavainen pusero. Jos suomalainen on hyvällä tuulella , hänen lakkinsa on suorassa, jos lakki on vinossa, oli syytä odottaa vaikeuksia."
Siinä ei ajateltu muiden mielipiteitä, vaan se oli sitä sen aikaista tapakulttuuria. Varsin puhuttelevaa toimintaa, lakki vain vinoon, niin ei tarvitse edes turhaa ääntä korottaa:) Pitiköhän myös oikeasti paikkansa?
Kommentteja ulkomailta: Miten Suomalaiset rallikuskit voivat olla niin uskomattoman hyviä ajamaan autoja? Kerron, jotta heidän aivonsa ovat jäätyneet. Miksi Suomessa on paljon kesämokkejä kun ei ole kesää? Miten Suomalaiset naiset ovat niin kauniita? Eräs mies kertoi: Suomalainen tyokaverini tyoskenteli tosi kovaa ja juhli kovaa. Yleistyksiä koko kansasta tehdään helposti yhden yksilon vaikutuksesta, niin hyvässä kuin pahassa. Suomi on ihana maa, josta kannattaa olla ylpeä.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi Kikka!
Suomi on ihana maa ja saa olla onnellinen tästä "lottovoitosta", mitä on syntyä juuri tänne Suomeen. Pitää edelleen paikkansa vanha sanonta: "Oma maa mansikka, muu maa mustikka"".
Kirjoita kommentti
Toimituksen poiminnat
Yritysblogi
Uuden Suomen uutiset
- IS sai vahvistuksen: Harkimo perustaa tällaisen yhdistyksen 19:36 19.04
- ”Miltä tämä laki olisi teistä tuntunut?” – Työministerin tunnustus hiljensi pommituksen eduskunnassa 19:05 19.04
- Lähteet IL:lle: Hjallis Harkimo kokoaa uutta puoluetta – ”Keski-ikäisten miesten kapinaliike” 17:41 19.04
- Yllätetty kokoomusryhmyri: Eilen Harkimo puhui aivan toista – ”Totta kai ryhmässä ollaan harmissaan” 16:57 19.04
- Petteri Orpo: ”Huonon ratkaisun teit, mutta hyvää matkaa ystäväni Hjallis” 16:38 19.04
- Sinisten puoluesihteeri haluaa siirtää maakuntavaalit – ”Muutoin edessä ylitsepääsemätön tilanne” 16:01 19.04
Kommentoi 40 kommenttia