zzz333

Joulun Kirja vuodelta 1947, "Ellen olisi suomalainen, tahtoisin olla..."

  • Ensimmäinen numero, toim: Arvi Kivimaa, Ensio Rislakki, Bruno Selin,
    Ensimmäinen numero, toim: Arvi Kivimaa, Ensio Rislakki, Bruno Selin,
  • Joulun Kirja vuodelta 1947, "Ellen olisi suomalainen, tahtoisin olla..."

Nykyään moni ajattelee, ettei kansoilla ole omia hyveitä ja yhteisiä arvoja siinä mielessä, että ne olisivat yleisesti tavoittelemisen arvoisia. Olen eri mieltä.  Sodan päättymisen jälkeen tämä ajatus oli varmasti aika kaukana tavallisten ihmisten mielestä ja niin se on tänäänkin, vaikka osa "älymystöstä" ehkä niin ajatteleekin. Onneksi vain osa. 

"Tämä ei syrjäytä sitä tosiasiaa, että meillä suomalaisilla on oma kansallinen henki ja oma kutsumus, niin kuin kaikilla kansoilla on omansa". Näin  kirjoitetaan myöskin Joulun Kirjassa, joka haastatteli joukon tunnettuja ihmisiä otsikonmukaisesti.   Siis, minkä maalainen olisit, jos et voisi olla suomalainen.

 

J.E.Salomaa: " Amerikan Yhdysvallat tekee suomalaisille läheiseksi sekin, että siellä asuu noin kymmenesosa kansastamme.  Tosin samaa voivat siitä sanoa monet muut Euroopan kansat.  Yhdysvaltain  kansan luonteessa pistää silmään myös todellisuudentaju, realismi ja ihanteellisuus, idealismi, kaksi keskenään ristiriitaiselta näyttävää ominaisuutta. Todellisuustajua on kysytty valtavien, epäystävällisten erämaiden uudisraivaajilta ja teollisuuksien rakentajilta. Sitä on kysytty vapaiden olojen synnyttämässä ankarassa kilpailussa.  Mutta toisaalta maan valtava kehitys on saanut tulevaisuuden näyttämään valoisalta sekä synnyttänyt amerikkalaiseen ajattelutapaan leimansa jättäneen optimismin.

Kansassa on elänyt Thomas Jeffersonin  ihanteellinen usko, "että ihminen on järjellinen olento, jolle luonto on antanut oikeuksia ja synnynnäisen oikeudenmukaisuuden aistin".  Yhdysvaltain kansa on - jos mikään - tulevaisuuden kansa. Talouselämässä ja tekniikassa se on päässyt pitkälle muiden kansojen edelle. Siihen vapauden, suurten  saavutusten, mahdollisuuksien, unelmien ihanteiden, todellisuustajun kansaan haluaisin kuulua, ellen olisi suomalainen. 

---

Bruno Selin: "Vastaan empimättä Englannin kansaa. Pidän arvossa sen kahta ominaisuutta: urheiluhenkeä ja valtiomiestaitoa".  Se ei rajoitu vain  heidän loistaviin urheilusaavutuksiinsa, vaan tulee näkyviin yleensä englantilaisten suhteissa ihmisiin ja toisiin kansoihinkin.  Se ei ole ainoastaan sisukkuutta ja voitontahtoa, vaan siihen liittyy ennen kaikkea se, mitä englantilainen sanoo fair play`ksi, so. rehtiydeksi, reiluudeksi. Se on toverihenkeä jaloimmassa mielessä, juuri englantilaisen  sotilaan kauneimpia hyveitä, se on vastustajien kunnioitusta, kaikenlaisen väärän pelin ja raukkamaisuuden tuomitsemista. Englantilainen kauppias on maailman luotettavin liikekumppani. Ihailen myöskin  valtiomiestaitoa", näin mm. kertoo Selin. 

Englantilainen on oppinut hallitsemisen taidon imperiumin pitkän historian koulussa. Niinpä, jos tahdomme oppia hallitsemaan itseämme ja hoitamaan suhteitamme maailmaan, on meillä opittavaa englantilaisilta.  Tyyni levollisuus, harkinta, katsantotavan avaruus, vapaa, itsenäinen asennoituminen, mutta myös sitkeys, täytyy-painaa eteenpäin-mieli, joka on heille luonteenomainen, on brittiläisen valtiotaidon tunnusmerkki. Meillä on  opittavaa englantilaisilta.

---

Tauno Nurmela: "Ankaran loogisesti ajatellen on kysymykseen  mahdotonta vastata.  Oletetaan, että esim. hevoselta voitaisiin kysyä, mihin eläinlajiin se haluaisi kuulua. Sen olisi mahdoton ymmärtää kysymystä, koska se on täydellisesti, kokonaisesti, sataprosenttisesti hevonen.  (Hyvä vastaus!)  Hieman helpompompaa olisi kuvitella hevosen ymmärtävän kysymystä, millaisella laidunmaalla se haluaisi käyskennellä, millaisissa ohjaksissa olla, millaista ruokaa syödä jne.  Omalla vaatimattomalla osaltani olen siitä huolimatta, että olen nähnyt Eurooppaa sen kaikilta laidoilta, tavallaan varsin lähellä yllä kuvaamaani hevosen astetta. Toisin sanoen, suomalaisuus on minulle järkikysymys, eikä ylimalkaan mikään "kysymys".

Olen nationalisti ehkä yhtä paljon tai vähän enemmän kuin hevonen  on hippomaani. En ylpeile mistään, en halua olla mitään, tunnen vain, että olen suomalainen ihminen, jolla on kuolematon sielu, kuten kaikilla muilla ihmisillä.  Se että isänmaallisuuteni on käsittääkseni varsin intohimotonta, josta periaate "vivat Finlandia", pereat mundus" on mahdollisimman kaukanaa, aiheuttaa sen, että tunnen mielenkiintoa vieraita kansoja kuin omaakin kohtaan. Näistä ovat ranskalaiset lähinnä sydäntäni. 

Yli muiden edustaa Ranskan hengen ja muodon sopusointu,  "klassista" kirkautta ja selvyyttä.  Tämä merkitsee sitä, että ajatukset, joita ei kyetä selvästi esittämään, eivät ole mitään ajatuksia.  Moniaalla tavattava auktoriteettiusko, joka pitää syvämietteisenä kaikkea, mitä itse ei ymmärrä, henkilökohtaista arkuutta ja ajatuksen laiskuutta edellyttävä henkinen humbugi ei Ranskassa menesty.  Ranskan kieleen ja kulttuuriin on minulle ollut kilvoittelua päästä ihmisenä kohti korkeuksia, semper excelsius.

Auktoriteettiusko synnyttää homogenisoitua massaa, ja tämä taas iskusanatehtailua, komentamishalua, kuria kurin vuoksi, jota vapaa ihminen ei voi sietää.  - Jos siis Ranskassa vaaditaan yksilöltä omakohtaista ajattelua, siellä annetaan yksilöällisyydelle nmyös arvoa. Siksi voitu sanoa, että jokaisella ihmisellä on kaksi isänmaata, omansa ja  - Ranska.

---

Tämän Tauno Nurmelan kirjoituksen jälkeen minusta tuntuu siltä, että jätän loput kirjoittajat kokonaan  toiseen kertaan. Heitä olisi vielä ollut  jäljellä Lauri Pihkala, K.J. Kalliala ja viimeisenä Uuno Talvio.  Käsittelemättä jäi  Sveitsi, Venäjä, Tanska ja Ruotsi.   Yksinkertaisesti olen jo nytkin  joutunut supistamaan herrojen mielipiteitä ihan liikaa, joten kirjoituksestani tulisi tänne  ihan liian pitkä. Kukaan tuskin jaksaisi sitä lukea.

Eiköhän tässä ole jo vähän suuntaviittoja annettuna, mitä ajattelivat nämä aikansa arvostetut miehet  muiden kansojen kansallishyveistä, joihin omalla kansallamme on ollut paljon kosketuksia, ystävyyden ja myöskin arvonannon valossa.  

En tiedä herättääkö tämä aihe mitään keskusteluja tai ylipäätään ajatuksia kenessäkään muussa, joka nyt katsoo, että me kaikki olemme ihan samanlaisia?  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Pieni tietopaketti ajatusten esittäjistä:

"Tauno Nurmela teki merkittävimmän osan elämäntyöstään Turun yliopiston professorina: romaanisten kielten tutkijana ja akateemisena opettajana, mutta myös yliopiston vararehtorina, rehtorina ja kanslerina. Hän osallistui ahkerasti aikansa kulttuuridebattiin, erityisesti klassisen yliopistoihanteen ja riippumattoman ...

J. E. Salomaa oli laajasti oppinut ajattelija, joka tutki filosofian historiaa, metafysiikkaa, tietoteoriaa, arvoteoriaa, historianfilosofiaa sekä kasvatusoppia ja -filosofiaa. Hän oli Turun yliopistossa sekä filosofian että kasvatus- ja opetusopin professori.

Selin Bruno, Viherjuuri Martti: Jokaisen miehen kirja. Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö, painovuosi:1946, 462 sivua, painos: Numeroitu 523/1.500,

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Minä olen pitänyt suomalaisuutta enemmän ammattina kuin kansallisuutena.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Heh, muistanko oikein, että pidät suomalaisuutta ammattina siksi, että pääasiana on olla vain hyvä "veronmaksaja"?

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Suomi tuntuu nyt kyllä härkäpäiseltä junttilalta, kaikenmaailman valetiedemiesten ilmasto katastrofi ym. maailmanlopun pelotteluilla ostetaan Suomeen ulkomailta tuulivoimaloita, jotka pidetään valheellisesti voitollisena bisneksenä verovaroilla. Jos kaikki sähköntuotantomuodot saisivat yhtäläisen ja tasapuolisen valtion tuen tuotannolleen niin esim. vuonna 2016 sähköntuotantomuodoille olisi maksettu 3,4 miljardia € yritystukia, jos olisi käytetty keskimääräistä Suomessa toteutunutta tuulisähkön tuotantotukea (Energiavirasto).

Esimerkiksi ydinvoimatuotannolle olisi viime vuonna maksettu 882 miljoonaa € ja vesivoimalle 620 miljoonaa € yritystukea.

Ei vanhat sananlaskutkaan enää pidä paikkaansa tuulivoima bisneksessä, totuutena on aiemmin pidetty sanontaa: Ei auta itku markkinoilla, mutta se ei nyt enää päde. Sukulaisuus suhteisiin ja hyväveli verkostoon itku auttoi syöttötariffin verran. Nyt poliitikot hyssyttelevät töppäystä, eikä kissaa saisi nostaa pöydälle: Älä sure anna hevosen surra, sillä on suurempi pää. Toisaalta kielteisissäkin asioissa voidaan nähdä jotain hyvää: Ei niin suurta pahaa, ettei jotain hyvvää ja Onhan sitä lampaan päässä hyviäkin puolia. - Tarkoittaako tämä sitten tuulivoimaloiden jälkeistä aikaa jolloin paha saa palkkansa, se me vielä nähdään kuinka maansa vieraille vuokranneiden käy.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Siinä onkin hyvä kysymys, jota tuulivoimaloiden bisnekseen osallistuneet eivät ehkä ole ihan loppuun asti itse ajatelleet? Mitä sitten kun tuulivoimalat ovat loppusuoralla toimimattomina järkäleinä. Kuka ne valtavat jätteet kustantaa pois kun uusia ei kannata enää laittaa vanhojen tilalle? Uskoisin, että tämäkin bisnes on vain väliaikainen ratkaisu, sillä tuskin veronmaksajat sitä kauaa suostuvat kustantamaan.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#3
Ei rivisuomalainen edes ymmärrä ammattiinsa sitoutuneena, mihin hänen veronsa menevät.

Ei ainakaan hyvinvointiin.

Tukiaiset eivät jää Suomeen, vaan menevät ulkomaille.

Yritystuilla tuhotaan Suomen taloutta ja älykkäät muuttavat pois Suomesta.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Otsikko pelasti.
V. 1947 tiedettiin mainittujen kansojen moraalista vähemmän kuin nyt uskomme tietävämme.
Hauska blogi.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Kansat ja kansallisuudet ovat syntyneet samankaltaisuudesta. Pidetään yhtä muun mielisiä (ryssiä) rajoinenne torjuen.
Suomi heimoineen hyvin pärjännyt, jopa savolaisetkin hyväksyen. Suomi kauniisti elänyt jos vaikka vertaamme itseämme vanhaan Somaliaan, jossa heimo- ja klaanisotia edelleen käydään. Ja, meille somalialaiset tulleet tänään siivellämme elämään ja opettamaan kuinka meidän tulisi samanarvoisina toisiamme maailmanlaajuisesti sietää.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Älähän nyt kun yksi kirjoittajista Lauri Pihkala kehui, että turhaan mennä merta edemmäs kalaan. Onhan meillä lähempänä kansa, jonka johdolla on selvät piirustukset maailma parantamiseksi. Venäjän kansalla on kolme suurta ominaisuutta. Ensinnäkin sen verraton, sekä myötäsyntyinen harkitusti harjoitettu taipumus kuriin, rajattomaan kärsivällisyyteen, joka joutui myöskin kovalle koetukselle suuressa puolustustaistelussa.

Molemmat ovat kuitenkin vain helisevää hopeaa ja kilisevää kultaa, ellei niitä elähdyttäisi suurin kaikista, venäläisten kaikkivoipa rakkaus. Siinä se väkevin voima on ollut. "Rouva ei tiedä, miten venäläinen osaa rakastaa", julisti tosikertomuksen tyttö ensimmäisen maailmansodan aikana emännälleen, joka yritti moittia seurustelusta itäisten syliystävien kanssa. (Lukeminen kyllä kannattaa - tuota en ollut ennen kuullut koskaan aikaisemmin venäläisistä:)

Lopuksi Lauri Pihkala toteaa: Jos minä en olisi suomalainen, tahtoisin olla suomalainen".

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Sen verran tässä nyt "voimaannuin", että kirjoitan kuitenkin vielä (1891 - 1970)eläneen K. J. Kallialan mielipiteen saman otsikon kysymykseen. Kallialassa itsessään oli merkittävintä hänen panoksensa ylioppilasjohtajana Suomen itsenäisyysliikkeessä.

"Hetkeäkään epäröimättä vastaan kysymykseenne, että tahtoisin olla tanskalainen. En tiedä, mitä tanskalaisten ominaisuuksia eniten kiittäisin. Tekee mieleni yleisesti sanoa, että he ovat kansakuntana päässeet lähemmäksi ihannetta: ihminen.

Yleisesti on tunnettu tanskalaisten iloinen, ystävällinen ja avulias suhtautuminen kanssaihmisiin, vieraisiinkin. Se ei ole opittua, ulkonainen tapa, vaan se on synnynnäinen, peritty ominaisuus, ilmaus koko kansan sisäisestä sivistyneisyydestä. Ja mikä aarre kansallisominaisuutena on heidän ehtymätön, loistava huumorinsa.

Pohjalla on muutakin: hienoa musikaalisuutta, runollista herkkyyttä, joskus raskasmielistäkin ja syvää metafyysillistä ja uskonnollista tarvetta. Ja taistelumieltä. Tanskalaiset ovat vanha soturikansa. Kuinka tulikaan taistelumieli taas näkyviin vastarintaliikkeessä viime sodan aikana. Sama näkyy hengenkin alalla. Grundtvig ja Kierkegaard ovat kenties tunnetuimat tanskalaiset hengen taistelijat. Moraalisesti rohkeina he myös ovat valmiit taistelemaan koko maailmaa vastaan oikeuden puolesta.

"Tunnen mitä lämpimintä myötätuntoa muitakin Pohjolan kansoja kohtaan. Mutta jos kysyn itseltäni, miksi tanskalaiset ovat sydämeni valloittaneet, tulee vastaukseksi: sen tekee tanskalaisten lämmin , syvä inhimillisyys. Tapaan usein sanoa: Tanska on hyvien ihmisten onnellinen maa!

Näitä kehuja kirjoittaessani melkein hengästyin, ja jätin jopa pois kehut luovuudesta, lahjakkuudesta kirjallisuuden alalla - keskiajasta lähtien - ja maalaus-ja rakennustaiteen aloilla. Mutta pakko ne oli tähän vielä jatkoksi laittaa.

Enpä ole tainnut näin hienoa tykitystä minkään kansan ominaisuuksista ennen edes lukenut! Eipä silti, kyllä minäkin olen aina tanskalaisten rentoa ja ystävällistä menoa ihaillut.

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Olipa mukavaa luettavaa. Kirjassa Ruotsi ja Tanska ovat siis mainittu ja valittu.

Pohjoismaiden integraatiokehitys oli tuolloin alkamassa. Rajat aukesivat ja saatiin mm. yhteiset työmarkkinat. Yhteinen valuuttasopimus Nordek oli neuvoteltu, mutta Suomi hylkäsi sen vuonna 1970.

Se oli virhe. Olisimme säästyneet 90-luvun "markkakriisiltä" ja 2000-luvun eurokriisiltä. Suomi olisi nyt osa vaurasta ja hyvinvoivaa Pohjolaa yhdessä Islannin ja kolmen kuningaskunnan kanssa. Olisimme pohjoismaalaisia ellei peräti skandinaaveja - ainakin ulkpuolisten silmin.

P.s. On irvokasta, että integroituneessa EU:ssa jäsenmaat Ruotsi ja Tanska ja lisäksi Norja ovat joutuneet aloittamaan rajatarkastukset uudelleen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Kimmo. Minun pitää nyt vielä kirjoittaa tämä viimeinenkin kirjan kysymykseen vastaaja, joka oli kirjailija ja kääntäjä Uuno Talvio. Hänen ihannemaansa oli Ruotsi.

Näin Uuno Talvio aloittaa:" Kansallisluonne on koostunut monista piirteistä, vioista ja ansiosta, mutta siinä on muutamia hallitsevia ominaisuuksia. On pöyhkeitä kansoja, nousukaskansoja, rikkiviisaita, raakoja ja kevytmielisiä kansoja. Niitä vältämme. On toisia kansoja, joita kunnioitamme, ihailemme, jopa rakastamme.

Kun minun on tässä teoksessa suotu sitoa pieni kukkakimppu Ruotsin kunniaksi, en tiedä, mitä parhaiten kiittäisin. Maatako ja sen monimuotoista kauneutta, kansaako ja sen oivallisia ominaisuuksia, korkeata kulttuuria. Korostankin paria johtavaa luonteenpiirrettä: sanoisin ruotsalainen on suvaitsevainen ja humaani.

Ruotsissa kunnioitetaan mielipiteitä. Siellä kuunnellaan , mitä toisella on sanomista, ja siellä viihtyvät erilaiset käsitykset rinnan. Kun yksilöllisiä ajatuksia pidetään arvossa, hioutuvat mielipideäärimmäisyydet pois ja syntyy sopuisa yhteiskunnallinen ja sosiaalinen tila. Sen raikkaat lähteet ovat ikivanhassa pohjoismaisessa vapaudentunnossa. Vapaa mies sallii toisellekin vapauden. Se on oikeaa demokratiaa". (Tässä olisi meillekin oppimista ruotsalaisilta)

Yksilöllisyyden kunnioituksesta seuraa tärkeä seikka. Se antaa tilaa toiminnanhalulle, yritteliäisyydelle ja ahkeruudelle, luultavasti arvokkaimmille ominaisuuksille, mitä elämäntahtoinen kansa voi toivoa omikseen. Ne nostavat tavoitteet korkealle, mutta sallivat pienemmänkin ponnistaa maasta. Niinpä Ruotsi on esikuvamaa teollisuudessa, kaupassa ja tekniikassa, maataloudessa, tieteessä, yleisessä sivistyksessä, hengenelämän korkeamman viljelyn alalla ja urheilussa. Kansalainen on Ruotsissa arvokäsite, hän ei ole joukkoihminen, hän on ritari moitteeton ja nuhteeton, jota aateluus velvoittaa, työn sankaruuden aateluus!

Kuva ei ole täydellinen, sillä siitä puuttuvat kansallisvikojen tummentavat varjot, joista ei nyt ole puhetta. Eikö kaikessa tuossa ole paljon semmoista, mikä vetoaa meihin , puhuu järjellä ja sydämelle sekä oikeuttaa ajatuskokeeseen: jos en olisi suomalainen, tahtoisin olla ruotsalainen".

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Mukava blogi! Noita vanhoja kirjoja on hauska lukea. Saksa ei tainnut olla oikein korkeassa kurssissa tuossa kyselyssä vuonna 1947. Miksi? Olisi nyt luullut Tahkon olevan Saksan kannalla.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Juhani kommentistasi. Saksan kansa sai kyllä turhankin pitkään kärsiä Hitlerin ja sen loistavan propagandan vuoksi pahoista tekosistaan. Syyttömät lapsetkin, kuten olen heiltä jälkikäteen itsekin kuullut.

Kiitos myös siitä, että palasin ansiostasi ruotuun ja kävin läpi Pihkalan kirjoituksen uudestaan.

Itseasiassa Lauri Pihkala otti ensin esille muistoistaan Sveitsin, joka toden totta onkin enää jäljellä näistä kehuista. Pihkala oli ainoa, joka mainitsi kaksi maata venäjän lisäksi, mutta tämä oli hänen ykkösmaansa eli Sveitsi, verraton työteliäisyys: Maailmanmainio kellojen, sähkökoneitten, Hispano-Suizain, juustojen ja varsinkin hienojen ajatusten maa.

"Suvaitsevaisuus: neljä kieltä ja kaksi jyrkkää uskontokuntaa sulassa sovussa rinnakkain. - Samaten säilyttävä vanhollisuus eli konservatismi sulautuneena yhteen väkevän ja valppaan edistysmielisyyden kanssa. - Intohimoinen vapauden rakkaus - sekä valtiollisen että taloudellisen ja niin hyvin yksilöinä kuin kansakuntana - mutta yhtyneenä itsekuriin ja uhrimieleen. Tapojen puhtaus, jäntevyys, ponnistamisen halu, ryhdikkyys ja elämänilo, joka ilmaantuu laulussa, voimistelussa ja urheilussa: maailman etevin ampujakansa, joka kehittyi nopeasti myös hiihdon ja muun urheilun alalla".

Nähtävästi ei tunnettu urheilumies jätä yhtään kiveä kääntämättä, kun sveitsiläisten urheilussa saavutetuista eduista puhutaan. Pihkala olikin näistä muista kirjoittajista poiketen varsin "laajasydäminen" kun hän kehuu monta maata samaan syssyyn.

Sivuaa Pihkala kirjoituksessaan myöskin amerikkalaisia. Kuten vertailemalla sveitsiläisiä ja amerikkalaisia keskenään, joilla on molemmilla miellyttäviä ja loistavia piirteitä. Hekin ovat vapautta rakastavia, ryhdikkäitä, urheilijamaisia jne., vieläpä idealistejakin enemmän kuin luullaankaan. Enkö siis tahtoisi olla myöskin amerikkalainen, niin pääsisin heilumaan suuressa seurassa paremman maailman aikaansaamiseksi.

Ei Pihkala halunnut kuitenkaan muuta kuin olla suomalainen, jos ei olisi ennestään ollut suomalainen:)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset