Presidenttiehdokkaat kielipolitiikassa edelleen jälkijunassa..

Suomi on entistä yksikielisempi ja myöskin entistä yksimielisempi kaksikielisyyden haitoista, joka eittämättä haittaa koko Suomen monikielisyyden tarvetta.  Mutta mitä kuulinkaan eilen tv:n kanava femman vaalikeskustelussa: Koko joukko oli nimenomaan pakkoruotsin puolesta, vain Laura Huhtasaarella oli kanttia ja rohkeutta sanoa, että maailma on muuttunut ja tarvitsemme monipuolisempia kieliä myöskin Suomeen.

 Demarien Tuula Haatainen oli jopa sitä mieltä, ettei koko kielikokeilua pitäisi edes tehdä, kun pelkona on, että se laajenee vielä koko maahan. ? 

Kyselyiden mukaan jopa yli 70 prosenttia kansalaisista on pakkoruotsia vastaan ja  taannoinen kysely ruotsinkielisten mielipiteestä kertoi,että 40 prosenttia oli  pakkoruotsia vastaan. He, tavalliset ruotsinkieliset, siitä tietysti myöskin eniten kärsivät, kun mielipideilmasto on heitä vastaan, vaikka he ovatkin täysin syyttömiä tilanteeseen.  Meidän valitsemamme poliitikot ja tietysti RKP puolueena haluavat, että tämä menneisyyden jäänne ja muistomerkki säilyy muistona ajasta, jolloin taloudellinen valta ja voima puhuivat vain ruotsia.

Joidenkin presidenttiehdokkaiden epätoivoinen toteamus olikin, että meidän kaikkien identiteetti on perusteiltaan kaksikielinen ja Haaviston mukaan meidän pitäisi olla esimerkkinä muulle maailmalle, joissa kieliriidat repivät kansaa.  Siis esimerkkinä muulle maailmalle, joiden kieliriidat ovat myöskin huomattavasti pienemmät kuin meillä. 

Missään muussa maailman kolkassa ei toista vähemmistön kieltä joudu opiskelemaan niin kauan kuin meillä ja myöskin koko vähemmistön suuruus on ihan toista luokkaa.  Meidän  alle kolmesataatuhatta ruotsinkielistä ovat edelleen hemmotelluin väestö koko maailmassa, kuten muinoin New York Timesissä kerrottiin ja jopa itse Donner oli tämän tiedon hyväksynyt. 

Kuka meistä oikeasti haluaakaan olla  koko maailman esimerkkinä huonosta kielipolitiikasta, joka ei edes hyödytä ketään??  Lähinnä olemme vain esimerkkinä kansallisesta tyhmyydestä, kun käytämme aikaa toiseen pieneen marginaalikieleen, joka on yhtä outo ja harvinainen maailmalla kuin oma suomen kielemmekin.

Talouselämä kaipaa eniten juuri Aasian markkinoille kielitaitoisia ihmisiä, koska täällä länsimaissa on jo englanti otettu käyttöön kaikkialla bisnesmaailmassa, myöskin Pohjoismaissa, joten emme ilman ruotsin taitoa olisi edes Ruotsissa kielipuolia onnettomia potilaita:) 

Suomi on perustuslaillisesti vielä kaksikielinen ja siihen ei edes tarvitse nyt puuttua, joten virallinen kaksikielisyys säilyisi edelleen ennallaan.  Kyse on vain pakkoruotsin poistamisesta kouluopetuksesta ja sen ymmärtääkseni voi tehdä  myöskin melkoisen nopeasti vain koululakia muuttamalla.  Virkamiesruotsi ei saa sitoa eikä halvaannuttaa koko suomalaista yhteiskuntaa, kuten se ei sitonut ennen peruskoulu-uudistusta.

Ruotsinkielisille voidaan palvelut edelleen säilyttää, kun tehostetaan ruotsin opetusta niille, jotka sitä vapaaehtoisesti haluavat edelleen lukea. Se ei liene mikään ongelma tämän päivän Suomessa, jos  30 prosenttia väestöstä on pakkoruotsin kannalla.  Varmaankin sama määrä haluaisi edelleen opiskella ruotsia ja se määrä takaisi hyvin palvelutkin edelleen kaikille ruotsinkielisille, jotka eivät suomea osaa.

Kansallinen yhtenäisyys ja demokratian toteutuminen olisivat vaakakupin toisella, nimenomaan hyvällä  puolella ja se ei ole mikään pieni juttu. Jatkuva kiistely pakkoruotsista ja koululaisten vastenmielisyys pakollisen ruotsin opiskeluun on tuottanut vain turhaan kiukkua ja armovitosia, jotka eivät ketään hyödytä, kuten me kaikki sen hyvin tiedämme.

Nyt näyttää siltä, että  olemme  presidentti ehdokkaiden vanavedessä menossa kohti samaa ahdasmielistä linjaa, vaikka selkeästi oli  huomattavissa, että heistäkin osa ei ollut joutunut koulun jälkeen ruotsia ollenkaan käyttämään. Vaatia he sitä  silti voivat edelleen koko ikäluokalta hyödyttömyydestä välittämättä?

Enpä malta olla kertomatta vielä yhden mielipiteen meistä suomalaisista. Sen  kirjoitti Helsingin yliopistossa eri professuureja  12 vuotta hoitanut Jakov Gront, joka kirjoitti jo muinoin autonomian aikana Suomea esitteleviä artikkeleita venäläisiin aikakirjoihin.

"Taipumuksiltaan suomalaiset ovat jossain määrin itäisten kansojen kaltaisia:  suomalaisten henkisissä pyrkimyksissä ei havaita sitä yleisluontoisuutta, monipuolisuutta ja liikkuvuutta, jotka ovat eurooppalaisen hengen erityispiirteitä. Päin vastoin he ovat aina tyytyneet yksitoikkoiseen, rauhalliseen ja puhtaasti sisäiseen toimintaan, joka harvoin ilmenee näkyvinä tekoina.

Suomalaiset ovat aina olleet välinpitämättömiä kaikkea ulkoista kohtaan: voimaa, kunnianosoituksia, vaikutusvaltaa, ruumiinkauneutta. Tämä selittää samalla heidän ainaisen poliittisen mitättömyytensä: he eivät koskaan tavoittele mahtavuutta”.

Olipa nasevasti sanottu. Mehän tavoittelemme vain edelleen nöyryyttä, jopa luopumalla omasta kansallisesta edustamme, jotta olisimme edelleen “hyviä ja esimerkillisiä oppilaita” koko muulle maailmalle. Kulkekoot muut edellä, me tulemme sitten  perässä, jos vain  poliitikkomme suostuvat joskus vielä tekemään myöskin epämukavia tekoja ja päätöksiä koko kansan hyväksi, vaikka se ei heitä yksilöinä miellyttäisikään.

Seppo Oikkosen uusinta kirjaa “Rafaelin koulu” vielä irrallisen pätkän  siteeraten: “Niin autoritaarinen  valtajärjestelmä toimii. Se on automaatti joka takaa joukkomittaisen taantuman. Se tekee ja tuottaa vain sellaisia päätöksiä jotka jatkavat marssia….”

 

 

 

 

 

 

zzz333
Sitoutumaton Espoo

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään.
Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu