Pekka Peitsi: "Kansa ja sen johtajat". "Tässä sitä ollaan" vuodelta 1944.

"Tässä sitä ollaan" ilmestyi 1944 tunnetun nimimerkin Pekka Peitsen (tri Urho Kekkosen) teos, jossa hän tarkastelee mm. maamme valtiollista asemaa,  ulkopolitiikkaa ja yksilömoraalia.  Koko kirjailijatoimintansa ajan Pekka Peitsi oli osuvan kriitillisesti arvioinut sotilas- ja valtapolittisia tilanteita ja ennustanut tulevaa kehitystä. Kirja ilmestyi 6000 kappaleen painoksena synkkänä aikana lokakuussa 1944. Kirja myytiin heti loppuun. 

Luettuani tätä  kirjaa ja muita vanhoja  kirjoituksia Pekka Peitsiltä, on minun arvostukseni hänestä lisääntynyt. Lähinnä kiinnitin nyt huomiotani hänen eettiseen ja moraaliseen puoleensa kun jäin tässä jälkikäteen näitä kirjoituksia pohtimaan.  Miksi juuri näitä? Koska halusin verrata hänen ja nykypolitiikkojen esille tulleita mielipiteitä ja tekoja, vaikka ne ovatkin tietysti hyvin suppeasta otannasta koostuneita ajatuksia.    Pekka Peitsi vertaa mm.yksilömoraalia valtioiden elämässä esille tuleviin toimintaperiaatteisiin. 

"Ihmisten yhteiselämä on mahdollista ainoastaan sillä edellytyksellä, että kaikki inhimilliset edut, joita yhteiskunnan piirissä esiintyy, arvioidaan inhimillisen yhteiselämän vaatimusten mukaan sekä jaetaan tunnustettuihin ja kiellettyihin.  Olettakaamme, että minun etuni välttämättä vaatisi tietyn maakappaleen saamista.  Jos tätä etuani vastassa on naapurin etu hankkimansa omistusoikeuden perusteella pitää tuo maakappale hallinnassaan, on minun etuni kielletty, mutta naapurini etu tuohon maakappaleeseen laillinen etu. Valitettavasti harvoin kahden valtion keskinäiset suhteet ovat niin ihanteelliset, että valtion tekemä poliittinen tai taloudellinen myönnytys toisen valtion hyväksi olisi samalla edullinen sille itselleen.  

Miten on käsitettävä, että ihminen, joka itse tunnustaa moraalisäännöt voimassaoleviksi  yksityisten välisissä suhteissa, noudattaa niitä itse ja vaatii muut niitä noudattamaan, ei vaadi niille sijaa valtioiden välisissä suhteissa? Tämä johtuu siitä, että valtioiden kansalaisella on hänen valtionsa menestys ja hyvinvointi jo arvo itsessään. Hän on valmis tarpeen vaatiessa uhrauksiin valtionsa puolesta, hän on valmis uhraamaan henkensäkin sen hyväksi. Valtion etu on hänelle moraalinen tarkoitus sinänsä, jolloin valtion oikeus itsesäilytykseen on suurempi kuin mitkään moraaliset velvollisuudet vierasta valtakuntaa kohtaan."  

Pekka Peitsi kertoo kuinka  yhdistyneen Italian suuri valtiomies Cavour lausui työtoverilleen: "Jos me olisimme tehneet omaksi hyväksemme kaiken sen, mitä teimme Italian puolesta, olisimme olleet suuria vintiöitä." Saman ajatuksen heitti  muinoin Englannin  pitkäaikainen pääministeri Walpolen, että "mitään suurta maata eivät hyveelliset ihmiset ole koskaan pelastaneet".  Mieleen tuleekin heti tuoreet esimerkit nykypäivästä  ja naapurimme itsevaltaiset toimet…

Miten tulikin mieleeni myöskin suomalaisten politiikkojen monet toimet ja päätöksiin suostumiset EU:n piirissä ja kaikkinaiset yltiörehellisetkin paljastukset Suomen etujen vastaisesti, kun taas monet muut eteläisimmät valtiot toimivat juuri näiden "vintiöiden" tapaan:)  Oman valtion etu menee muiden maiden ohi, jos se vain on mahdollista  ja yritetään kalastella aineellista hyvää enemmän kuin sielu sietäisi koskaan suomalaisella luonteella.  Sinisilmäisiä kun ollaan ja kunnioitetaan liikaakin isompien päätöksiä ihan kirjaimellisesti.  

"Etunäkökohtien valta-asema ulkopolitiikan alalla ei tietenkään ole aina näkyvästi esillä, sillä jokainen valtakunta yrittää enemmän tai vähemmän innokkaasti salata itsekkäitä pyrkimyksiään.  Raaka egoismi julkisesti ilmaistuna herättää yleisen mielipiteen vastustuksen, sen vuoksi valtapoliittiset tomenpiteet on yritettävä peittää jonkin hyvän asian kaapuun.  Ranskan ulkoministeri, kreivi Walenwski, määrittelikin diplomaatin tehtäväksi pukea oman  maansa edut yleisen oikeudenmukaisuuden asuun. 

Historia ei opeta, että jokin kansa olisi tehnyt toiselle hyviä töitä ilmaiseksi. Jokaisen kansan oikeutena maan päällä  on katsoa omaa hyväänsä,  jokaisen valtion oikeutena ajatella omaa  valtaansa, omaa omavaraisuuttaan.  – Niin tyhmiä emme täällä Suomessa ole, että uskoisimme suurvaltain tahtovan uhrata yhtään ainoaa penniä meidän vähäpätöisen maamme puolesta."  

 

Suomen Kuvalehdessä ollut Pekka Peitsin kirjoitus oli kirjoitettu jo kesällä 1944. Ja siinä hän enimmäkseen kirjoittaa demokratiasta ja johtajuudesta, joka juuri nyt tuntuu minusta kovin ajankohtaiselta aiheelta.  Siinä hän kertoo jatkuvasti uusiutuvaa moitetta, että demokratia ei rakenteensa vuoksi kykyene kasvattamaan todellisia valtiomiehiä, joilla olisi riittävässä määrässä itsenäisyyttä ja edesvastuuntunnetta. 

Demokratia – niin väitetään  – päinvastoin suosii lauma-ajattelua johtajissaankin ja tarkoituksellisesti torjuu itsenäisesti toimivat henkilöt, jotka eivät taivu tallustamaan sitä keskinkertaisuuden tietä, jota kulkien valtiollinen karrieeri demokratiassa tapahtuu.  Monien esimerkkien tukema eri ajoilta ja eri maista on katsottu voitavan osoittaa, kuinka demokratia on saattanut uskoa maan valtiolliset ohjat sellaisten henkilöiden käsiin, jotka tekevät valtiolliset ratkaisunsa hajuaistin avulla:  He nuuhkivat ja tunnustelevat, mitä yleiden mielipide kustakin asiasta sanoo ja sen mukaan määräävät kantansa.  Tälläiset henkilöt haluavat toteuttaa ns. kansan tahdon, jonka etsivät mielistelläkseen sitä ja hankkiakseen helppohintaisella tavalla itselleen kansan suosion." 

Näitä miehiä ja naisia tapaamme mediassa jatkuvasti, joille kalliit ja suureellisetkin  lupaukset tuovat  vaaleissa ääniä, joita ei kuitenkaan reaalipolitiikassa voida koskaan toteuttaa. Kansan usko lupauksiin on usein  liiankin luottavainen. Seuraukset näkyvät vasta vuosien päästä, jolloin tyhjät lupauksetkin ovat jo unohtuneet.

"SE arvostelu, joka demokratioihin on kohdistettu sen perusteella, että ne liian helposti päästävät johtaville paikoille luonteettomia, epäitsenäisiä  henkilöitä, on  eräältä osalta oikea.  Mutta omat vaaransa väijyvät myös autokraattisesti hallituissa maissa,  sillä niissä muodostuvat taas nöyräselkäisyys ja kuuliaisuus valintaan vaikuttaviksi seikoiksi.  Serauksena on epäitsenäisyys, vastuun  pelko, servilismi ja helposti myös aatteettomuus.   Valtiollisten johtajien, olipa valtiomuoto  mikä hyvänsä, tulee yhtä hyvin osata toimia kansan tahdon mukaisesti kuin siitä riippumattakin.  Vaikka kaikki yleistykset ovat vaarallisia, rohkenisimme sanoa, että nimenomaan sisäpoliittisista luonnetta olevissa asioissa on edellinen vaihtoehto yleensä suositeltava, kun taas ulkopoliitisissa asioissa tulee valtionjohdon toimia tarpeen vaatiessa vastoin kansan mieliajoja.    Tilapäisen kuohunnan aiheuttama kansan tunnepurkaus on voitettavissa, mutta jos kansan käsitys jostain asiasta on selvä ja syvästi tunnettu, silloin toimiminen siitä piittaamatta sisältää suuria vaaroja." 

Enpä voi muuta kuin todeta, että paljon viisaita ajatuksia jäi Pekka Peitseltä kirjoittamatta, mutta tässä lienee niiden ajatusten "tähdet" , jotka nyt olivat minulla ihan päälimmäisinä mielessäni.  

 

Toinen hyvin kirjoittava presidenttimme Sauli Niinistö oli myöskin ajatuksissani vahvast mielessäni i, kun ylipäätään aloin tätä blogiani kirjoittamaan.  Se lähti ensin hänen kirjoittamastaan kirjasta "Hiljaista historiaa"  vuodelta 2007. Olen sen jo joskus aikaisemminkin lukenut ja se on tehnyt minuun ison vaikutuksn.  Sauli on hyvä kirjoittaja. Se on myöskin niin aidon ja rehellisen tuntuista, mutta kuitenkin vaatimatonta ja hiljaista  puhetta myöskin pienistä ihmisistä ja asioista.

Tartuin kirjaan siksi uudestaan, kun luin eilen täällä puheevuorossa olleen kirjoituksen Niinistöstä tehdystä muotokuvasta ja "väärästä maahanmuuttajan poskesta", jossa taiteilija kuulema halusi  "opettaa" Niinistölle suvaitsevaisuutta maahanmuuttajia kohtaan.   Loukkaannuin Niinistön puolesta, ehkä ihan aiheetta pelkkää pikkumaisuuttani, mutta katsoin, ettei Niinistölle tarvitse ihmisyyttä ja moraalia opettaa vieläpä näin halvoin keinoin. 

zzz333
Sitoutumaton Espoo

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään.
Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu