zzz333

Kaupunginmuseon toiminta. Asiantuntemusko kohdallaan Postin ikkunaremontissa?

  • Rakennustaiteellisesti arvokas Postitalo valmistui 1938.
    Rakennustaiteellisesti arvokas Postitalo valmistui 1938.
  • Kaupunginmuseon toiminta. Asiantuntemusko kohdallaan  Postin ikkunaremontissa?

Helsingin Sanomien mielipideosastolta 27.8. herätti taas kerran huomaamaan, kuinka kohtuuttoman  suuri  näyttää olevan museoiden päätäntävalta siitä, miten kulttuurihistoriallisten rakennusten suojelua pitäisi hoitaa? Ei ole ensimmäinen kerta, eikä varmaan viimeinenkään, kun tehdään huonoja esityksiä kunnostustöistä. Siinä eivät järkiperusteet näytä mitään painavan, eikä myöskään jatkuva kustannustason nousu.

Ympäristö-ja lupajaoston jäsen Tapio Klemetti ihmettelee kirjoituksessaan, miten Postitalon ikkunoihin liittyen syntyi poikkeuksellinen riita suojelumerkinnän tulkinnasta (HS. 21.8). Helsingin ympäristö-ja lupajaoksen kokouksessa 15.6 esitettin, että jaosto hyväksyisi vuokralaisena olevan eläkeyhtiö Ilmarisen oikaisuhaun ja sallisi  yhtiön vaihtaa suojellun Postitalon toimistohuoneiden ikkunoita uusiin. Jaosto hyväksyi esityksen.  

Ongelmana nykyisiin ikkunoihin näyttää olevan  isojen  talojen väliin jäävä  tuulen voimaa lisääviä tuulitunneleita. Kovalla tuulella Postitalon ikkunat lennähtelevät auki. Asiantuntijoiden selvitysten mukaan Postitalon ikkunat voi korjata niin, että ne pysyvät tuulella kiinni ja ovat turvallisia. Paine tuulitunnelille  on lisääntynyt niin Kiasman, kuin Sanomatalonkin rakentamisten jälkeen..

Aikaisemmin täysin peruskorjatut ikkunat eivät enää alkuperäisen mallin mukaan tehtynä pysy tuulella kiinni.  Korjaussuunnitelmakin on keksitty, joka ei mitenkään  estä kulttuurihistoriallisen taiteen pysyviä  arvoja. Puinen ikkunanpuite vahvistetaan vain piiloon jäävällä alumiinirungolla.

 Lausunnossaan kaupunginmuseo vastusti ikkunoiden vaihtoa, eikä rakennusvalvonnan lupakäsittelijä myöntänyt haettua toimenpidelupaa.  Käsittämätön päätös, kun  olisi vain haluttu vahvistaa  ikkunoita, jotta ne olisivat  pysyneet kiinni, mikä lienee yksi normaalisti toimivien ikkunoiden tarkoitus.

Museon mielipiteen mukaan sisällä työskentelevien ihmisten vaatimuksia turvallisesta työympäristöstä ei tarvitse ottaa huomioon. Lupajaoston päätöksestä on valitettu hallinto-oikeuteen, joten asian käsittely jatkuu hamaan tulevaisuuteen. 

Aikaa ja kustannuksia syntyy jo pelkästään asian viivyttelyn tähden, kun olettaisi jo etukäteen järkipäätöksen syntyvän hallinto-oikeudessa. Mitäpä heillä sitä vastaan voisi olla, kun ulkonäkö säilyy ikkunoissa täysin samanlaisena kuin se on aina ollut.  Joskus, tai oikeastaan aika usein, tuntuu siltä, että heikko asiantuntemus ja itsepäisyys saada päättää asioista on museoviraston suurin ongelma. 

Lieneekö tarve työllistää itsensä kokopäiväisesti, kun heitä on siellä kuitenkin melkoinen joukko tekemässä kalliita ja tärkeitä päätöksiä? Pitäisikö valtaa jakaa  enemmän, jotta järkiperäinen toiminta,suojelunäkökohtiakaan unohtamatta, tulisi olemaan enemmän esillä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Vai pitäisi ikkunoiden pysyä kiinni ? Entä, jos ovi jumittaa ? Kuinkas sitten kuljetaan, jos ovistakaan ei pääse ?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tuo onkin vaikea kysymys myöskin päättäjille, joilla pitäisi olla oikea vastaus ihan kaikkeen:)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Vielä pieni lisäys Postitalon nykyisestä toiminnasta, joka kattaa monia yrityksiä vuodesta 2014 alkaen. Ravintola pääposti, Lääkärikeskus Aava, Newsec, Barona ja Hansel Oy. K-Supermarket Postitalo.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) avasi maaliskuussa röntgentoimintojensa keskittymän Postitalon kolmanteen kerrokseen. Avattuaan Elielinaukion röntgen on Suomen suurin perusterveydenhuoltoa palveleva röntgenyksikkö Husin alueella asuville.

Joten olisi huomioitava ikkunaremontin päätöksiä lopullisesti tehdessä, myöskin sen laajan ihmisjoukon, joka siellä päivittäin työskentelee. On mainittu myös ikkunoiden äänekkäästä kolinasta juuri tuulitunnelin aikaansaamana haittana ikkunoiden avautumisen lisänä.

Kaupunginmuseo hoitaa kaupungin ja yksityisten omistamien kulttuurihistoriallisten rakennusten suojelutyötä Helsingissä, Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Kauniaisissa, Keravalla, Nurmijärvellä ja Tuusulassa. Siis on paljon vartijana.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Avauksessa esitetty perusasetelma: vanhan korjaaminen verrattuna uuteen, on hauska. En huomannut hintavertailua vaihtoehtojen välillä. Oliko tarkoitus väittää, että vanhan korjaaminen olisi ollut se edullisempi ratkaisu?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hintavertailuja en ole nähnyt, mutta kuulemma asiantuntijoiden mukaan alumiinilistat kätkettyinä saman näköisinä pysyviin rakenteisiin parantaisivat ikkunoiden toimivuutta. Vanhan korjaaminen samoin entisin eväin, ei pidä ikkunoita kiinni ja toimivina. Siitähän tässä oikeuskäsittelyssä tulee olemaan se varsinainen pihvi, josta riidellään.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Kun vanhaa korjataan joskus on perusteltua, kulttuurihistoriallisten arvojen vuoksi, maksaa enemmän, jotta sitä historiaa kunnioitettaisiin. Aina se ei suinkaan ole perusteltua. Kun vanhan korjaukseen päädytään, on pääsääntöisesti syytä selvittää, kuinka paljon se sillä kertaa maksaa. Tärkeintä, ennen toteutuspäätöstä, on selvittää, onko korjausvaihtoehto ylipäänsä toimiva. Valitettavasti näin ei aina ole ja siitä on surullisen paljon esimerkkejä. Jopa kaupunginmuseo sen joskus tiedostaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tänään HS:ssä olikin toinen mielipidekirjoitus, joka puoltaa vanhojen ikkunoiden korjaamista entisin menetelmin.

Designer Anne Linnonmaa puolustaa kirjoituksessaan "Uudet ikkunat vanhassa talossa pilaavat rakennuksen". Hänen mielestään "kyse ei ole vain ikkunapuitteista vaan rakennuskulttuurista".

"Vanhat ikkunat tehtiin - varsinkin 1950-luvulla ja sitä ennen - todella tarkkaan valitusta puutavarasta, joka oli sahattu oikeaan aikaan kaadetuista puista. Ikkunat olivat kaikki ammattimiesten tekemää mittatilaustyötä. Tammi oli yleisesti käytössä varsinkin julkisissa rakennuksissa", näin Anne Linnonmaa kirjoittaa.

Lopuksi hän vielä ihmettelee, ettei ole nähnyt yhdenkään arkkitehdin julkituomaa huolta asiasta. Asia lienee vielä niin tuore, näin oletan? Luulin jopa, että meidän vihreät blokkaajamme täällä Usarissa olisivat ottaneet tähän edes jotain kantaa. Ehkä Pääpostitalon sadat ikkunat ja niiden remontit, eivät vain kiinnosta heitä tarpeeksi?

Toivon mukaan näemme vielä jossain vaiheessa vilkastakin keskustelua asiasta. Vanhan säilyttäminen on tärkeä asia, mutta ei ihan millä hinnalla tahansa, jos se ei poikkea edes ulkonäöltään vanhasta alkuperäisestä, mutta on toimiva.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

>Vanhan säilyttäminen on tärkeä asia, mutta ei ihan millä hinnalla tahansa, jos se ei poikkea edes ulkonäöltään vanhasta alkuperäisestä, mutta on toimiva.

Hyvinkin oikea päätelmä. Siitä postitalon nurkaltakaan ei tarvitse kartalle piirtää harpilla ympyrää kovin isolla säteellä, niin löytyy niitä ihan vastakkaisia esimerkkejä.

Ikävintä kulttuurihistorian vaalimisessa on, että sen edellyttämä käsityötaito on siirtynyt Suomen rajojen ulkopuolelle, tai jos tekijöitä löytyy yksi, hinta on sen mukainen.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olet ihan oikeassa minun mielestäni ja onhan meillä näitä tiukasti menneitä huonoja ratkaisuja tiukasti kiinni pitäviä ihmisiä myöskin arkkitehtien piiristä. Tuo sinun harppivertauksesi tarkoitti varmaankin lähinnä surullisen kuuluisaa Finlandia-talon italialaisia marmorilaattoja.

Tässä taas viimeisin tieto, joka oli ihan odotettavissa, kun sama virhe toistettiin taas 90-luvun lopulla. Marmorit uusittiin yhdeksänkymmentäluvun lopussa. Uudet laatat tehtiin kuitenkin jälleen Carraran marmorista.
Muistan vielä hyvin ne kiivaat keskustelut asian tiimoilta, joihin silloin itsekin osallistuin. Muistaakseni myöskin Alvar Aallon vaimo vastusti muita vaihtoehtoja ja piti tiukasti kiinni vanhasta.

Olenkin ehdottanut, että helsinkiläisten päättäjien pitäisi tulla katsomaan Tapiolaan Espoon Kulttuuritalosta mallia, jonka seinälaatat ovat pysynyt yhtä hyvänä jo vuodesta 1989. Se on harvinaisen kaunis rakennus ja virheettömän valkoinen edelleen.
Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Arto Sipinen, jolle mielessäni nostan hattua melkein päivittäin, kun siitä ohi kuljen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset