zzz333

Syksyn puhutuin kirja tulee olemaan: "Paranoidi optimisti" Risto Siilasmaalta

  • Kuva HS, Akseli Valmunen
    Kuva HS, Akseli Valmunen

Nokian hallituksen nykyinen puheenjohtaja Risto Siilasmaa avaa rohkean keskustelun aikamme menestyneimmän ja rikkaimman yrityksen alamäen syistä ja sepistä.  Siilasmaa kertoo kirjastaan Helsingin Sanomien toimittaja Petri Sajarille ja kirja sen perusteella näyttää olevan varsin uskaliasta tekstiä. Vaikka monet hänen kertomansa asiat ovat jo olleet tuttuja Nokian valtakautta seuranneille sijoittajille ja muille yritysmaailmasta kiinnostuneille. 

Kirja käsittelee Ollilan johtamistavan lisäksi myöskin paljon muuta...  Miten Nokia uudistui ja mitä Siilasmaa on tästä kaikesta oppinut. Risto Siilasmaa perusti vuonna 1988opiskelukaverinsa Petri Allaksen kanssa tietoturvaan erikoistuneen ohjelmistoyhtiön Data Fellowsin. Siitä tuli myöhemmin tunnettu ja menestynyt pörssiyhtiö F-Secure. 

"Yrittäjänä hän oli itse tottunut huolehtimaan kaikesta. Alussa Siilasmaa imuroi, pesi vessoja, vastasi kirjanpidosta ja auttoi asiakkaita puhelimessa teknisenä tukihenkilönä. Työpäivät olivat kuusitoistatuntisia. Hän kertoo ymmärtäneensä jo varhain, että yrityksen työntekijöiden mielipiteitä on kuunneltava ja myöskin johtajien on alistettava itsensä arvostelulle".  

Nähtävästi Siilasmaa oli lukenut kuinka muinoin Roomassa sotapäälikkö marssi triumfissa kotiin ja vierellä orja kuiski hänen korvaansa: "Muista, että sinäkin olet vain kuolevainen".  Näin varmistettiin, että päällikön narsismi pysyi kurissa ja todellisuudentaju kohdallaan".  Se olisi hyvä nykyjohtajankin muistaa, että valta  on kuin huumetta ja se voi turmella jokaisen ihmisen, jos ei pidä sen suhteen tarkasti varaansa.  Esimerkkejä löytyy kaikilta johtamisen tasoilta. Näin ainakin itse ajattelen. 

Siilasmaa kertoo kirjassaan Nokian johtamisen ongelmista, joista yksi oli pelko puhua ongelmista.  Väite ei ole uusi.  Tutkijat Timo O. Vuori ja Quy N. Huy julkaisivat keväällä laajan haastattelututkimuksen, jonka  mukaan pelon takia Nokian johtajat eivät uskaltaneet esittää hallitukselle vaihtoehtoja, vaikka näkivät alamäen jo alkaneen.  Nokian johtamisongelmasta kirjoittivat myös professori Yvez Doz ja tutkija Keeley Wilson kirjassaan "Ringtone Exploring the Rise and Fall of Nokia in Mobile Phones".  

Siilasmaan mielestä oli todella surullista havaita Jorma Ollilan  sitoneen  identiteettinsä yhtiön menestykseen niin vahvasti, että  kaikki kritiikki yhtiön johtamistavasta  oli hänelle henkilökohtaine  loukkaus. Siksi keskustelu uusista vaihtoehdoista tai tulevaisuuden ongelmista oli vaikeaa ja niistä ei edes hallituksessakaan kaikkea tiedetty.  Hyvän hallituksen tulee aina olla hyvin perillä juuri yrityksen vaikeuksista ja näin ei Nokiassa ollut tapana niistä avoimesti kertoa.  Huvittavakin sivuhuomautus jäi kirjoituksesta hyvin mieleeni, tunnelma oli kuin brittiläisessä herrasmieskerhossa, hillitty ja vakava. Ollila jopa kerran huomautti Siilasmaata puuttuvasta solmiostakin.

Nokian ongelmat alkoivat jo ennen kuin Siilasmaa nimitettiin hallitukseen. Yhtiön johdossa oli jo tiedossa, että Symbian-käyttöjärjestelmä oli vanhentunut.  "Tietoa ongelmista oli, mutta hallitus ei saanut sitä käyttöönsä." Ilmeisesti Ollila ei itse halunnut tunnustaa, että Symbian  oli rikki ja vanhentunut.  Siilasmaa kertoo alkaneensa miettiä, kuinka monesta muusta pahasti rempallaan olevasta asiasta ei kerrottu hallitukselle.  "Oliko Nokiassa syöpä, joka hiljalleen tuhoaa yhtiön?"  

Ainakin minun mielestäni Nokia tuhosi Suomen palkkapolitiikan, tuomalla kohtuuttomat optiot johtotasolle lännen tyyliin, jonka  turhankin tuottoisan opin kaikki muutkin pörssiyhtiöt ottivat mieluusti  mallikseen.

Tammikuussa 2011 oli hallituksen kokous. Nokia oli suurin odotuksin kehittänyt Meego-käyttöjärjestelmää, jonka piti korvata Symbian ja nostaa älypuhelimet ja taulutietokoneet aivan uudelle tasolle. Niistä piti tulla  jopa Applen tuotteita parempia. Hallitus luuli, että pian Nokia näyttää voimansa. Niin ei käynyt.  Hallitus sai kuulla, että Meego oli täysin keskeneräinen. 

"Oli hirvittävä järkytys havaita, että kaikki Nokian suuret ohjelmistoalustat olivat mätiä sisältä. Eivätkä kaikki ongelmat rajoittuneet ohjelmistoihin, vaan Kiinan markkinoiden mureneminen tuli täydellisenä yllätyksenä". Loppu onkin surullista historiaa, jota sijoittajatkaan eivät mielellään enää muistele.  Kuningas Jorma Ollilan valtakausi päättyi keväällä 2012 ja  seuraavassa yhtiökokouksessa Messukeskuksessa  oli tuhansia osakkeenomistajia todistamassa  toimitusjohtaja Stephen Elopin tuloa Nokiaan.  Lehdistö kohisi ja osakkeenomistajat olivat huolissaan näistä sanoista,  mitä Elop lausui "palavista lautoista" ja muitakin huolia riitti vielä  pitkään, niin satumaisista optiosta kuin erorahoistakin. 

HS  antoi Siilasmaan jutun etukäteen Ollilan luettavaksi, joka oli tietysti oikein. Puolustuksella oli siis puheenvuoro, jossa hän kiisti kaiken, kuten odotettavissakin oli. Kuulemme siitä vielä tarkemmin koko syksyn kaikista medioista, joten ei siitä sen enempää.  Jorma Ollilan ansioita Nokian nousussa ei voi kukaan kiistää, mutta olisikohan tuo paljon puhuttu "valta turmelee"  koitunut kuitenkin  yhdeksi Nokian alamäen syyksi?

Itse olen seurannut Siilasmaan tekemisiä lehdistä jo pitkään ja samoin kuullut hänen esityksiään eri sijoitustapahtumissa ja olen häntä aina suuresti arvostanut -  myöskin myöhemmin   mm. Microsoftin myyntineuvottelijana.  Kuva rehellisestä, älykkäästä, vaatimattomasta ihmisestä säilynee myöskin kirjan lukemisen jälkeen?  Näin uskoisin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olipa pahasti sanottu Risto. Haluaisin kuulla vähän enemmän perusteluja tuohon melkoisen laittomaan heittoon.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Luonneanalyysejä tuntevana, jonkin verran tunnistan Jorma Ollilan kyvyttömyyden henkilöjohtajana.

Ns.sairastuminen yhtiönsä identiteetiiin, on normaalia.

Nokian vahva nousu ja markkinaosuuksien kasvu, ei voinut olla vain onnen ja euforian lähde, se oli myös epätoivon ja pelon saareke.

Vaikka Ollila on saanut Siilasvuon kirjassa kertomiinsa Ollilan arvioinneihin Hesarissa puolustuspuheenvuoronsa, eivät ne kumoa millään tavoin sitä, miten Siilasvuo kuvaa kokemaansa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Mirjami kommentistasi, johon minäkin täysin yhdyn.

Ollila sai niin vahvan aseman, arvonannon ja kunnioituksen ympäri maailmaa, ettei se ehkä normaalilla ihmisellä voi olla vaikuttamatta omaan kaikkivoipaisuuteen ja erehtymättömyyden tunteeseen. Tuo vertaukseni orjasta olisi voinut auttaa myöskin Ollilaa, jos edes lähipiiri olisi voinut ajoissa vetää hänetkin tavallisten ”kuolevaisten” joukkoon.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kiitoksia, hyvä kirjoitus - voi kun olisi voinut olla kärpäsenä katossa tarkkailemassa näitä tapahtumia. Kyllä minun tuntumallani Siilasmaa vaikuttaa huomattvasti uskottavammalta näissä ja tutkimus sitä tukee.

Mielenkiintoista oli myös, että tutkimuksen tehnyt on kuulemma saanut noin kahdeltakymmeneltä suomaiselta yritykseltä yhteydenottoja samankaltaisesta ilmiöstä.

Tällaiset voivat saada melkoista tuhoa aikaan. Steve Jobs usein mainitaan ja kerrotaan kuinka on saatu tuloksiakin aikaan, mutta veikkaisin tällaisten johtamistapojen pääsääntöisesti suistavan yrityksen alaspäin.

Ollilalle kaikki kunnia pitkästä ja mahtavasta urasta ja Nokian noususta. Joskus tilanteen muuttuessa ja kriisien tullessa saattavat eväät loppua ja huonnoimmat piirteet tulla esille. Se pitäisi myös itse tunnistaa ja tunnustaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos kommentistasi Niko. Arvostan aina mielipiteitäsi. On helppo uskoa, ettei Nokia ollut/ole ainoa laatuaan, jossa pelko sulkee tehokkaasti työntekijöiden suut. Se on surkeaa johtamista, josta koko firma kärsii...Yritin tuplan poistaa, mutta en uskaltanutkaa sitä tehdä. Tuli teksti, että kaikki vastaukset sinulle poistuvat myöskin jatkossa?!

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Se poistaa vaan tuohon kohtaan liityvät muut viestit eli mikäli siihen on vastattu. Eli voit huoletta poistaa.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Tuli mieleen yli kymmenen vuotta vanha asia, kun osastollamme tuotekehitykseää yhdessä silloisen esimieheni ja tiimin kanssa kehittelimme ns tiimien pelisääntöjä. Keksimme silloin yhdeksi säännöksi: kerron aina myös huonot uutiset.

Meille keskijohdon esimiehinä oli ensiarvoisen tärkeää tietää mahdollisimman nopeasti ongelmista, jotka saattavat aiheuttaa vaikeuksia. Mitä nopeammin pystyimme reagoimaan asiaan ja vaikkapa järjestämään apua, sitä paremmin pystyttiin estämään suuremmat katastrofit.

Ideana oli nimenomaan don¨t shoot the messenger eli pyrittin luomaan ilmapiiri, jossa vaikeuksista voi puhua ja niihin reagoidaan ratkaisuhakuisesti.

Veikkaan että harvemmin käytetty pelisääntö, mutta suosittelen. Ongelmat eivät jää piiloon ja pääse sitten yllättämään, kun on jo liian myöhäistä korjausliikkeisiin.

Positiivisuutta ja asennetta korostetaan nykyään, mutta kyllä ongelmat tai konsulttikielellä haasteet pitää myös nostaa pöydälle. Esimiesten ja johdon tehtävä on auttaa ratkaisemaan niitä eikä keuhkota pää punaisena.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Juuri näin Niko. Nykyään myöskin henkilöstön vaatimukset työtä, työpaikkaa ja johtamista kohtaan ovat kasvaneet. Liiankin monet johtajat kadottavat status- ja auktoriteettiasemansa menettämällä oman kontrollinsa liiankin usein ja huutaminen ja räyhääminen saa vain työilmapiirin kaikille jännittyneeksi ja pelokkaaksi.

Luulenpa, etteivät lahjakkaat tai hyvät työntekijät kauaa sellaisen johdon alaisena saa edes parastaan itsestään irti. Luovuus kärsii ja innostus myöskin itse onnistumisen- ja työniloon.

Helposti lähestyttävä johtaja saa itselleen korvaamattomia tietoja ja uusia ideoita, jos vain pystyy kuuntelemaan niin kielteisiä, kuin myöskin uudistuksiin tähtääviä ideoita alaisiltaan.

Jäykkä johtamistapa ei enää nykyihmisiin pure, ei ainakaan lahjakkaisiin yksilöihin, joilla on mahdollisuus valita itselleen parhaat työolosuhteet ja työpaikat.

Olin aika järkyttynyt tiedosta, että Nokian hallituksen jäsenet pidettiin pimennossa kaikista vaikeuksista ja ne tulivat sitten kerralla täysin yllätyksenä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Suvi-Anne Siimes kirjoittaa tänään HS:n kolumnissaan myöskin tästä huikeasta kimarasta, joka on nähty eri sukupolvia edustavien päättäjien ja vaikuttajien välillä.

Vaikeata näyttää olevan, niin yritysten ja myöskin maan hallitusten sukupolvenvaihdokset ja uudenlaisten näkökulmien mukaan ottaminen.

"Näimme kaikki, että Nokian tapauksessa tämä ei sujunut aivan luonnostaan. Jos Siilasmaan ulostulo voi jossain auttaa, niin toivottavasti siinä, että huonojen uutisten kertomisen, jatkuvan haastamisen ja avoimen vuorovaikutuksen vaatimukset otettaisiin vakavasti niin suomalaisissa yrityksissä kuin maan hallituksessakin. Toivon, että se vahvistaa kaikissa hallituksissa niiden tuoreiden jäsenten ääniä ja uskallusta".

Yhdyn täysin Suvi-Annen toivomuksiin, koska myöskin kaikki tiedämme, että se on hyväksi kaikille yrityksille ja sen menestymiselle globalisaation aiheuttamalla kovalle kilpailulle.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tämä on jo ohitettu lukijoiden mielestä, mutta haluan vielä laittaa muistiin toimittaja Kyösti Jurvelin osakatsauksen Kauppalehdestä tänään. Aihe on minulle sen verran kiinnostavaa. Ollilan raivokohtauksista valui kyllä loppuvuosina paljonkin julkisuuteen. Liekö hermot menneet vaikeuksien edessä, joista ei kuitenkaan ääneen puhuttu?

Näin Jurvelin: "En ole lukenut kirjaa, mutta jo nyt julkitulot ovat olleet äärimmäisen kiinnostavia.

Ollilan kaudella yhtiöstä tihkui ulospäin viestejä hänen rajuista raivokohtauksistaan. Myös toimituksissa koettiin aina silloin tällöin Ollilan raivo. Kiukkuisia puheluja tuli yksittäisille rivitoimittajille kuin päätoimittajillekin, jos jutut eivät olleet herkkänahkaisen Ollilan mieleen.

Temperamentin hallitseminen ei kuulunut Ollilan vahvuuksiin.

Siilasmaa on toista maata, hänestä ei ole kantautunut raivopuheita. Hänen kanssaan töitä tehneet kertovat, että palavereissa Siilasmaa saattaa olla varsin hiljainen, kunnes jossain vaiheessa tuo esiin varsin analyyttisia näkemyksiä.

Ollilan ja Siilasmaan taustat työelämässä ovat varsin erilaisia. Ollila on korporaatioiden kasvatti. Siilasmaa startup-yrittäjä. He edustavat myös eri sukupolvia. Tämä tuo mukanaan väistämättä näkemyseroja."

Käyttäjän KariJaaskelainen kuva
Kari Jääskeläinen

Ulkopuolisen on vaikea ottaa kantaa kirjan Ollilaa koskeviin kuvauksiin, mutta Siilasmaa tuntuu arvioineensa ainakin omaa toimintaansa hyvinkin vilpittömästi. Kokosin omaan blogiini Siilasmaan arvioita omasta roolistaan hallituksessa olonsa alkuaikoina: https://www.helbus.fi/ajankohtaista/karin-blogi/pa...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset