Näin Australiassa: Ovatko siirtolaisuus tänään rikkaus vai rasite.

Joka seitsemäs Australian asukas  on toisen maailmansodan jälkeen maahan muuttanut siirtolainen. Australian kehitys nykyiseen hyvinvointiin on ollut täysin riippuvainen uusista tulokkaista. Syndneyn kadulla laskee asfalttia saksalainen, olympiakaupunki Melbornessa ajaa puolalainen taksia, Canberran – pääkaupungin – rakennustyömaalla englantilainen ja suomalainen muuraavat rinnakkain, trooppillisen Pohjois-Queenslandin rannikolla leikkaa sokeriruokoa italialainen.

Ja nyt he kaikki ovat uusia australialaisia, maan eniten tarvitsemaa tuontitavaraa, kirjoittaa eräs demarien kansanedustaja Otavan kustantamassa kirjassa "Autralian kahdet kasvot" Otava 1961.  Tehtaat ja niiden koneistot olivat sotatuotannon kuluttamia ja vanhanaikaisia. Maassa ei ollut riittävästi kouluja eikä sairaaloita. Kulutustarvikkeista oli huutava pula, samoin kuin sodan runtelemassa Euroopassa, mutta ennen kaikkea Australia tarvitsi asukkaita ja työvoiman puute oli huutava.  

Maahanmuuttoa tehostettiin värväystoimenpitein 1946-47 ja jo joulukuuhun 1959 mennessä uusia siirtolaisia oli tullut yli puolitoista miljoonaa. Neljännes Autsralian lähes 25 miljoonasta on syntynyt jossakin muussa maassa. Ulkomaalaistausta ei kuitenkaan ole tae myönteisestä suhtautumisesta tulijoihin, niin kuin se ennen oli.

Nyt asia on aivan toisin. Australian rajavalvonta on tiukempaa kuin koskaan ennen. Tiukennettuun venepakolaisten määrään Australia halusi täyden stopin ja nyt pakolaisia otetaan vain ja ainoastaan hakemuksen myötä. Tiukennusten tavoitteena on vähentää salakuljettajien maahan tuomia aasialaisia  venepakolaisia.  Noin 60 prosenttia australialaisista uskoo, että veneellä saapuvat turvapaikanhakijat eivät ole  oikeita pakolaisia.

Paljon kansainvälistä närää ja arvostelua on saanut australialaisten turvapaikanhakijoiden  vastaanoton  ulkoistaminen ulkomaihin vuonna 2016, niin Naurun kuin  Manusin saarille. Vuosittain kustanukset ovat olleet 392 000 euroa henkilöä kohti.  Miten se onkin noin paljon? 

Brittiläinen sanomalehti  Guardian julkaisi vankileriltä vuodatettuja asiakirjoja, joissa kerrotaan turvapaikahakijoiden kurjista olosuhteista, rikoksista ja raiskauksista.  Yhtään ihmisoikeuksia rikkonutta vastaan ei ole asetettu Naurulla vastuuseen. Amnesty vaatiikin Australian viranomaisilta pakolaiskeskusten välitöntä sulkemista ja turvapaikkaa hakevien päästämistä Australiaan. 

Kun luin  tätä Pajusen kirjaa, niin siinä tuli melkoisen selväksi, että Australia haluaa lähinnä perinteisesti eurooppalaisia tulijoita, kuten tuolloin ennen.  Ei Australiassa ollut virallisesti mitään "rotupolitiikkaa", mutta uudet siirtolaiset hankittiin mieluusti vain eurooppalaisten asuttamista maista ja vielä mieluiten Länsi- ja Pohjois-Euroopasta. 

Koska ei haluttu loukata muita suoranaisella maahanmuuttokiellolla, se naamioitiin  Englannin siirtolaisministeriön suosituksesta erityisellä kielikokeella.   Sanelutestisäännös kumottiin vuonna 1958, mutta jyrkkää erottelua noudatettiin siitä huolimatta edelleen jatkossa. Siirtolaisvirtaa suodatettiin myöskin Italiasta, Kreikasta ja Maltalta tulleita kohtaan, koska sieltä olisi  tullut vaikka millä mitalla uusia tulijoita.

"Meillä ei ole rotuennakkoluuloja, vaan tämä periaate on meillä vaistonvarainen. Haluamme kehittää  tätä maata nopeasti saamalla tänne siirtolaisia, jotka helposti sopeutuvat uuteen ympäristöön ja joilla on sama sivistyksellinen sekä sosiaalinen tausta kuin meilläkin". 

Käytännössä se tarkoitti siirtolaisia Isosta-Britanniasta  ja sodan jälkeen heitä olikin puolet kotoisin saarivaltiosta.  Työhön otettiin  ensin englantilaiset ja vasta sitten muut siirtolaiset – mikäli työtä riitti.  Myös pohjoismaalaisten ihailu oli yleistä kaikkialla Australiassa. 

Pohjoismaalaiset  yleistettiin vanhan perinteen mukaisesti " roteviksi ja pellavatukkaisiksi, koviksi työntekijöiksi ja kaikin puolin kunnon siirtolaisiksi".  Tarinoita menestyneistä ja jopa rikkaista suomalaisista on kirjassa mainittu monia, ja kuvauksista päätellen he olivat myöskin poikkeuksellisen ahkeria, ja saivat myöskin enemmän tuntipalkkaa kuin muut. Ehkä he olivat täysin maineensa ainakin silloin ansainneet? 

 

zzz333
Sitoutumaton Espoo

Maailma on vaarallinen paikka, ei niiden vuoksi, jotka tekevät pahaa, vaan niiden vuoksi, jotka katsovat vierestä eivätkä tee mitään.
Albert Einstein

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu